Mihin uskomme?

Majakka-seurakunta on Suomen Evankelisen Allianssin jäsen (linkki). Apostolisen uskontunnustuksen lisäksi sitoudumme seuraaviin Evankelisen maailman yhteisiin uskontunnustuksiin ja asiakirjoihin:


 

Apostolinen uskontunnustus

Uskomme Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan; ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiin naulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.  


Kansainvälisen Evankelisen Allianssin uskontunnustus

Uskomme:

Pyhiin Kirjoituksiin, Raamattuun, sellaisena kuin Jumala sen alun perin antoi, Jumalan innoittamana kirjallisena ilmoituksena, erehtymättömänä, täysin luotettavana ja ylimpänä auktoriteettina kaikissa uskon ja elämän kysymyksissä.

Yhteen Jumalaan, joka elää ikuisesti kolmessa persoonassa, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Herraamme Jeesukseen Kristukseen, lihaksi tulleeseen Jumalaan, Hänen neitseestäsyntymiseensä, Hänen synnittömään elämäänsä ihmisenä, Hänen jumalallisiin ihmeisiinsä, Hänen sijaiskuolemaansa syntien sovitukseksi, Hänen ruumiilliseen ylösnousemukseensa, Hänen taivaaseenastumiseensa, Hänen välitystyöhönsä sekä Hänen henkilökohtaiseen paluuseensa voimassa ja kunniassa.

Kadotetun ja syntisen ihmisen:
pelastumiseen Herran Jeesuksen Kristuksen vuodattaman veren ansiosta, uskon kautta, ilman tekoja ja uudestisyntymiseen Pyhän Hengen kautta.

Pyhään Henkeen, joka asuu uskovassa, tehden hänet kykeneväksi elämään pyhää elämää, todistamaan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja palvelemaan häntä.

Pyhän Hengen vaikuttamaan yhteyteen kaikkien todellisesti uskovien välillä, jotka muodostavat seurakunnan, Kristuksen ruumiin.

Pelastettujen ylösnousemukseen iankaikkiseen elämään ja pelastumattomien ylösnousemukseen iankaikkiseen kadotukseen.

Suomennos: Majakka-seurakunnan käännöstiimi. Alkuperäinen tiedosto löyyty World Evangelical Alliance -sivulta (linkki).

 


 

Lausannen julistus

Johdanto

Me Jeesuksen Kristuksen seurakunnan jäsenet, kansainvälisen Evankelioimisen maailmankongressin osanottajat Lausannessa yli 150 kansakunnasta, ylistämme Jumalaa hänen suuresta pelastusteostaan ja riemuitsemme yhteydestä, joka meillä on häneen ja toinen toiseemme. Olemme syvästi liikuttuneet siitä, mitä Jumala tekee ajassamme, epäonnistumisemme ajavat meitä parannukseen ja evankelioimis-tehtävän keskeneräisyys on meille haaste. Me uskomme, että evankeliumi on Jumalan hyvä sanoma koko maailmalle. Hänen armonsa avulla olemme päättäneet totella Kristuksen käskyä julistaa tuota sanomaa koko ihmiskunnalle ja tehdä jokaisesta kansasta hänen opetuslapsiaan. Siksi haluamme vahvistaa sen, mitä uskomme ja mitä olemme päättäneet ja tehdä julistuksemme tiettäväksi.

1. Jumalan tarkoitus

Me vahvistamme uskovamme yhteen iankaikkiseen Jumalaan, maailman Luojaan ja Herraan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, joka hallitsee tahtonsa tarkoituksen mukaan. Hän on kutsunut maailmasta itselleen kansan ja lähettänyt omansa takaisin maailmaan palvelijoikseen ja todistajikseen. levittämään hänen valtakuntaansa ja rakentamaan Kristuksen ruumista - hänen nimensä kunniaksi. Tunnustamme häveten, että olemme usein kieltäneet kutsumuksemme ja epäonnistuneet lähetystyössämme maailmaan mukautumisemme tai siitä pois vetäytymisemme takia. Kuitenkin riemuitsemme siitä, että saviastioissakin evankeliumi on kallisarvoinen aarre. Tuon aarteen tunnetuksi tekemiseen Pyhän Hengen voimassa tahdomme uudestaan antaa itsemme. (Jes. 40:28, Matt. 28:19, Ef. l: 1 1, Apt. 15:15, Joh. 17:6,18, Ef. 4:12, 1 Kor. 5:10, Room. 12:2, 2 Kor. 4:7)

2. Raamatun arvovalta ja voima

Me vahvistamme kaikkien Vanhan ja Uuden testamentin kirjoitusten jumalallisen inspiraation, totuuden ja arvovallan ainoana kirjoitettuna Jumalan sanana; se on virheetön kaikessa mitä se opettaa ja ainoa uskon ja käytännön erehtymätön ohje. Me tunnustamme myös Jumalan sanan voiman viedä hänen pelastustarkoituksensa päätökseen. Raamatun sanoma on osoitettu koko ihmiskunnalle. Jumalan ilmoitus Kristuksessa ja Raamatussa on muuttumaton. Raamatun välityksellä Pyhä Henki puhuu vielä nytkin. Hän valaisee Jumalan kansan jäsenten mielen havaitsemaan sen totuuden jokaiselle kulttuurille ominaisella, tuoreella tavalla. Hän paljastaa koko kirkolle yhä enemmän Jumalan monitahoisesta viisaudesta. (2 Tim. 3:16, 2 Piet. 1:21, Joh. 10:35, Jes. 55:1, 1 Kor. 1:21, Room. 1:16, Matt. 5:17, 18, Juud. 3, Ef. 1:17, 18, 3:10, 18)

3. Kristuksen ainutlaatuisuus ja universaalisuus

Me tunnustamme, että on vain yksi Vapahtaja ja vain yksi evankeliumi, vaikka on olemassa monia erilaisia evankelioimisen muotoja. Me myönnämme, että kaikilla ihmisillä on jotakin tietoa Jumalasta hänen luonnossa tapahtuvan yleisen ilmoituksensa perusteella. Mutta kiellämme ajatuksen, että tämä voi pelastaa ihmisen, sillä epävanhurskaudellaan ihmiset hylkäävät totuuden. Me hylkäämme Kristusta ja evankeliumia halventavana myös kaikenlaisen synkretismin ja sellaisen dialogin, jonka lähtökohtana on ajatus kaikissa uskonnoissa ja ideologioissa yhtä lailla puhuvasta Kristuksesta. Ainut Jumala-ihminen, Jeesus Kristus, joka antoi itsensä ainoaksi lunnaaksi syntisten puolesta, on ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä. Ei ole muuta nimeä, jossa meidän pitäisi pelastuman. Kaikki ihmiset ovat synnin tähden tuhon omia. Mutta Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä eikä tahdo kenenkään tuhoutuvan vaan kaikkien tekevän parannuksen. Kuitenkin ne, jotka hylkäävät Kristuksen, hylkäävät myös pelastuksen ilon ja tuomitsevat itsensä ikuiseen eroon Jumalasta. Jeesuksen julistaminen "maailman Vapahtajana" ei merkitse sen väitteen esittämistä, että kaikki ihmiset pelastuvat joko automaattisesti tai loppujen lopuksi; vielä vähemmän se sisältää väitteen, että kaikki uskonnot tarjoavat pelastusta Kristuksessa. Pikemminkin kysymys on Jumalan rakkauden julistamisesta syntiselle maailmalle ja kaikkien ihmisten kutsumisesta vastaamaan hänelle Pelastajana ja Herrana, kokosydämisesti, henkilökohtaisen parannuksen ja uskon perustalta. Jeesus Kristus on korotettu kaikkien muiden yläpuolelle; ikävöimme sitä päivää, jolloin jokainen polvi notkistuu hänen edessään ja jokainen kieli tunnustaa hänet Herraksi. (Gal.1:6-9, Room. 1:18-32, 1 Tim. 2:5-6, Apt. 4:12, Joh. 3:16-19, 2 Piet. 3:9, 2 Tess. 1:7-9, Joh. 4:42, Matt. 11:28, Ef. 1:20, 21, Fil. 2:9-11)

4. Evankelioimisen olemus

Evankelioiminen on sanoman levittämistä siitä, että Jeesus Kristus kuoli meidän syntiemme tähden ja hänet herätettiin kuolleista Raamatun mukaan, ja että hän nyt hallitsevana Herrana tarjoaa syntien anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen vapauden lahjan kaikille, jotka tekevät parannuksen ja uskovat. Kristillinen läsnäolomme maailmassa on välttämätöntä evankelioimiselle, ja niin on myös sellainen dialogi, jonka tarkoituksena on kuunnella herkästi, jotta ymmärtäisi. Mutta evankelioiminen itsessään on historiallisen, raamatullisen Kristuksen julistamista Vapahtajana ja Herrana - tavoitteena taivutella ihmisiä tulemaan hänen luokseen henkilökohtaisesti ja näin pääsemään sovintoon Jumalan kanssa. Esittäessämme evankeliumin kutsun meillä ei ole lupaa salata opetuslapseuden hintaa. Tänäänkin Jeesus kutsuu kaikkia seuraajiaan kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja samaistumaan hänen uuteen yhteisöönsä. Evankelioimisen tuloksiin sisältyy kuuliaisuus Kristukselle, hänen seurakuntansa jäseneksi tuleminen ja vastuullinen palvelu maailmassa. (1 Kor. 15:3,4, Apt, 2:32-39, Joh. 20:21. 1 Kor. 1:23, 2 Kor. 4:5, 5:11, 20, Luuk. 14:25-33, Mark. 8:34. Apt. 2:40, 47, Mark. 10:43-45)

5. Kristityn yhteiskunnallinen vastuu

Me uskomme, että Jumala on sekä kaikkien ihmisten Luoja että Tuomari. Siksi meidänkin pitäisi olla kiinnostuneita oikeuden ja sovinnon toteutumisesta kautta koko inhimillisen yhteiskunnan sekä ihmisten vapautumisesta kaikenlaisesta sorrosta. Koska ihmiskunta on luotu Jumalan kuvaksi, jokaisella ihmisellä on - rotuun, uskontoon, ihonväriin, kulttuuriin, yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen ja ikään katsomatta - jo itsessään arvonsa, jonka tähden häntä pitäisi kunnioittaa ja palvella eikä riistää. Tässäkin meillä on paljon kaduttavaa sekä laiminlyöntiemme tähden että myös siksi, että toisinaan olemme pitäneet evankelioimista ja yhteiskunnallista valveutuneisuutta toisensa poissulkevina asioina. Vaikka sovinto ihmisen kanssa ei ole evankelioimista eikä poliittinen vapautuminen sama kuin pelastus, me siitä huolimatta uskomme sekä evankelioimisen että yhteiskunnallis-poliittisen osallistumisen olevan osa kristillistä vastuutamme. Näin siksi, että ne molemmat ovat välttämätöntä seurausta siitä, mikä on oppimme Jumalasta ja ihmisestä, miten rakastamme lähimmäistämme ja olemme kuuliaisia Jeesukselle Kristukselle. Sanoma pelastuksesta sisältää myös sanoman kaikenlaisen vieraantumisen, sorron ja syrjinnän tuomiosta. Meidän ei pitäisi pelätä esittää tuomiota pahuudesta ja vääryydestä, missä ne sitten ilmenevätkin. Kun ihmiset vastaanottavat Kristuksen, he syntyvät uudestaan hänen valtakuntaansa, ja heidän on, ei vain osoitettava, vaan myös levitettävä sen vanhurskautta epävanhurskaan maailman keskellä. Pelastuksemme muuttavan vaikutuksen tulisi ulottua kaikille meidän henkilökohtaisille ja sosiaalisille vastuualueillemme. Usko ilman tekoja on kuollut. (Apt. 17:26,31, 1 Moos. 18:25, Jes. 1:17, Ps. 45:7, 1 Moos. 1:26,27, Jaak. 3:9, 3 Moos. 19:18, Luuk. 6:27,35. Jaak. 2:14-16, Joh. 3:3,5, Matt. 5:20, 6:33, 2 Kor. 3:18, Jaak. 2:20)

6. Kristuksen seurakunta

Me uskomme, että Kristus lähettää lunastetun kansansa maailmaan niin kuin Isä lähetti hänet, ja että hän kutsuu meidät samanlaiseen syvään ja paljon vaativaan maailmaan menemiseen. Meidän on murtauduttava ulos ja hapatettava ei-kristillinen yhteiskunta. Evankelioiminen on ensisijainen tehtävä seurakunnan uhrautuessa missiossa. Maailman evankelioiminen edellyttä, että koko kirkko vie koko evankeliumin koko maailmalle. Seurakunta on Jumalan koko maailmankaikkeutta koskevan tarkoituksen keskipisteessä. Se on hänen asettamansa välikappale evankeliumin levittämiseksi. Mutta ristiä julistavan seurakunnan on itsensä oltava ristin merkillä varustettu. Seurakunta tulee loukkaukseksi evankelioimiselle, jos se pettää evankeliumin tai jos siltä puuttuu elävä usko Jumalaan, aito rakkaus ihmisiin tai tarkka rehellisyys kaikissa asioissa virkaylennykset ja raha-asiat mukaan luettuina. Seurakunta on Jumalan kansana yhteisö pikemminkin kuin laitos, eikä sitä pidä samaistaa minkään tietyn kulttuurin, yhteiskunnallisen tai poliittisen järjestelmän tai inhimillisen ideologian kanssa. (Joh. 17:18, 20:21, Matt. 28:19,20, Apt. 1:8, 20:27, Ef. 1:9,10, 3:9-11, Gal. 6:14,17, 2 Kor. 6:3,4, 2 Tim. 2:19-21, Fil. 1:27)

7. Yhteistyö evankelioimisessa

Me vakuutamme, että kirkon näkyvä, totuuteen perustuva yhteys on Jumalan tarkoitus. Myös evankelioiminen kutsuu meitä yhteyteen, koska yhteys vahvistaa todistustamme aivan samoin kuin hajanaisuus heikentää sovituksen evankeliumiamme. Tiedämme kuitenkin, että organisatorinen yhteys voi saada monia eri muotoja eikä välttämättä edistä evankelioimista. Kuitenkin meidän, joilla on sama raamatullinen usko, pitäisi olla läheisessä yhteydessä toisiimme työssämme ja todistuksen antamisessamme. Tunnustamme, että synnillinen individualismi ja tarpeeton päällekkäisyys on toisinaan rasittanut todistustamme. Me lupaudumme etsimään syvempää yhteyttä totuudessa, jumalanpalveluksessa, pyhyydessä ja lähetyksessä. Pidämme tärkeänä alueellisen ja toiminnallisen yhteistyön kehittämistä tavoitteenaan kirkkojen ja seurakuntien lähetystyön edistäminen, strategian suunnittelu, keskinäinen rohkaisu sekä voimavarojen ja kokemuksen jakaminen. (Joh. 17:21,23, Ef. 4:3,4, Joh. 13:35, Fil. 1:27, Joh. 17:11-23)

8. Kirkot ja seurakunnat evankelioivassa työtoveruudessa

Me iloitsemme siitä, että uusi lähetyksen aikakausi on koittanut. Länsimaisten lähetysseurojen hallitseva asema on nopeasti katoamassa. Jumala herättää nuoremmista kirkoista uusia voimavaroja maailman evankelioimiseen. Näin hän osoittaa, että vastuu evankelioimisesta kuuluu koko Kristuksen ruumiille. Kaikkien kirkkojen ja seurakuntien pitäisi siis kysellä Jumalalta ja itseltään, miten niiden pitäisi toimia tavoittaakseen oman alueensa ihmiset ja voidakseen lähettää lähetystyöntekijöitä maailman muihin osiin. Meidän tulisi jatkuvasti arvioida uudestaan lähetysvastuutamme ja -tehtäväämme. Näin kirkkojen ja seurakuntien kasvava työtoveruus tulee kehittymään, ja niiden universaalinen luonne tulee selvemmin osoitetuksi. Kiitämme Jumalaa myös järjestöistä, joiden työalana on mm. Raamatun kääntäminen, teologinen kasvatus, joukkotiedotusvälineet, kristillinen kirjallisuus, evankelioiminen, lähetys, kirkon uudistuminen ja muut erityisalat. Myös niiden pitäisi jatkuvasti tutkia itseään ja näin arvioida tehokkuuttaan kristillisen lähetystyön osina. (Room. 1:8, Fil. 1:5, 4:15, Apt. 13:1-3, 1 Tess. 1:6-8)

9. Evankelioimistehtävän kiireellisyys

Yli 2.700 miljoonaa ihmistä (v.1974) - enemmän kuin kaksi kolmannesta ihmiskunnasta, on vielä evankelioitava. Olemme häpeissämme siitä, että niin moni on unohdettu. Tämä on jatkuva moite meitä ja seurakuntaa kohtaan. Kuitenkin monissa osissa maailmaa ollaan tällä hetkellä ennen näkemättömän vastaanottavaisia Jeesukselle Kristukselle. Olemme vakuuttuneita, että juuri nyt on aika seurakuntien ja muiden kristillisten yhteisöjen rukoilla saavuttamattomien puolesta ja etsiä uusia keinoja maailman evankelioimiseksi. Ulkomaisten lähetystyöntekijöiden ja taloudellisen tuen vähentäminen jossain jo evankelioidussa maassa saattaa toisinaan olla välttämätöntä: näin mahdollistetaan kansallisen kirkon ja paikallisten seurakuntien omavaraisuuden kasvaminen ja vapautetaan voimavaroja evankelioimattomia alueita varten. Lähetystyöntekijöitä pitäisi virrata vapaammin kuin koskaan kaikista kuudesta maanosasta kaikkiin kuuteen maanosaan nöyrän palvelemisen hengessä. Kaikin käytettävissä olevin keinoin ja mahdollisimman nopeasti tulisi pyrkiä siihen tavoitteeseen, että jokainen ihminen saa tilaisuuden kuulla, ymmärtää ja ottaa vastaan hyvän sanoman. Ilman uhria emme voi toivoa saavuttavamme tätä päämäärää. Miljoonien köyhyys ja sen syynä olevat epäoikeudenmukaisuudet kauhistavat meitä jokaista eivätkä jätä meitä rauhaan. Ne meistä, jotka elävät runsauden keskellä, hyväksyvät velvollisuudekseen pyrkiä yksinkertaiseen elämäntapaan: näin voimme antaa runsaammin sekä avustustoimintaan että evankelioimiseen. (Joh. 9:4, Matt. 9:35-38, Room. 9:1-3, 1 Kor. 9:19-23, Mark. 16:15, Jes. 58:6,7, Jaak. 1:27, 2:1-9, Matt. 25:31-46, Apt. 2:44,45, 4:34,35)

10. Evankelioiminen ja kulttuuri

Kun kehitetään strategioita maailman evankelioimiseksi, tarvitaan oivaltavia, pioneerihenkisiä työmenetelmiä. Kun ollaan Jumalan johdatuksessa, työn tuloksena nousee seurakuntia ja kirkkoja, jotka ovat syvälle Kristukseen juurtuneita ja lähellä omaa kulttuuriaan. Kulttuuria on aina tutkittava ja arvioitava Raamatun valossa. Koska ihminen on Jumalan luoma, osa hänen kulttuuriaan on kaunista ja hyvää. Mutta koska ihminen on langennut, hänen koko kulttuurinsa on synnin tahraama, ja osa siitä on demonista. Evankeliumi ei edellytä jonkin kulttuurin paremmuutta toisiin nähden, vaan arvostelee kaikkia kulttuureja omalta totuuden ja vanhurskauden arviointiperustaltaan ja pitää kiinni moraalisen ehdottomuuden vaatimuksesta jokaisessa kulttuurissa. Valitettavan usein lähetykset ovat tuoneet maahan evankeliumin mukana myös vieraan kulttuurin, ja seurakunnat ovat toisinaan olleet sidotumpia johonkin kulttuuriin kuin Raamattuun. Kristuksen evankelistojen on pyrittävä nöyrästi tyhjentämään itsensä kaikesta muusta paitsi henkilökohtaisesta uskottavuudestaan voidakseen tulla ihmisen palvelijoiksi, seurakuntien pyrittävä muuttamaan ja rikastuttamaan kulttuuria - tämä kaikki Jumalan kunniaksi. (Mark. 7:8,9,13, 1 Moos. 4:21,22, 1 Kor. 9:19-23, Fil. 2:5-7, 2 Kor. 4:5)

11. Kasvatus ja johtajuus

Tunnustamme, että olemme toisinaan tavoitelleet seurakunnan kasvua hengellisen elämän syvyyden kustannuksella ja erottaneet evankelioimisen kristittyjen hoitamisesta. Toteamme myös, että jotkut lähetyksistä ovat olleet liian hitaita varustamaan ja rohkaisemaan kansallisia johtajia heille kuuluvan vastuun ottamiseen. Kuitenkin olemme sitoutuneet kannattamaan kansallista kehitystä ja haluamme, että jokaisella seurakunnalla ja kirkolla on kansalliset johtajansa, jotka toteuttavat kristillistä - ei herruuteen vaan palveluun perustuvaa - johtajuutta. Tiedostamme, että teologista koulutusta on kehitettävä erityisesti kirkon ja seurakuntien johtajien tarpeisiin. Jokaisen kansan ja kulttuurin piirissä pitäisi olla papeille ja maallikoille tehokas koulutusohjelma, joka käsittelisi oppikysymyksiä, opetuslapseutta, evankelioimista ja palvelua. Tällaiset koulutusohjelmat eivät saisi perustua mihinkään kaavamaiseen menetelmään, vaan niiden tulisi kehittyä paikallisten luovien aloitteiden pohjalta Raamatun periaatteiden mukaan. (Kol. 1:27,28, Apt.14:23, Tiit.1:5,9, Mark.10:42-45, Ef. 4:11,12)

12. Henkien taistelu

Uskomme olevamme jatkuvassa hengellisessä taistelussa pahan valtoja ja voimia vastaan. Ne pyrkivät tuhoamaan Kristuksen seurakunnan ja ehkäisemään sitä suorittamasta tehtäväänsä, maailman evankelioimista. Tiedämme, että tarvitsemme Jumalan sotavarustusta ja että meidän on käytävä tätä taistelua totuuden ja rukouksen hengellisin asein. Emme havaitse vihollisen toimintaa ainoastaan seurakunnan ja kirkon ulkopuolella olevissa väärissä ideologioissa vaan myös niiden sisällä väärissä evankeliumeissa, jotka vääristelevät Raamattua ja korottavat ihmisen Jumalan paikalle. Tarvitsemme sekä valppautta että henkien erottamista evankeliumimme säilyttämiseksi Raamatun mukaisena. Tajuamme, etteivät omatkaan ajattelumme ja tekomme ole maailmallisuudelle immuuneja. Vaikka esim. huolelliset tutkimukset kirkon määrällisestä ja hengellisestä kasvusta ovat oikeita ja arvokkaita, olemme toisinaan jättäneet ne kokonaan tekemättä. Joskus taas olemme vesittäneet sanomamme varmistaaksemme, että evankeliumi otetaan vastaan. Olemme manipuloineet kuulijoitamme käyttämällä painostusta, tulleet tarpeettoman riippuvaisiksi tilastoista tai jopa olleet epärehellisiä niiden käytössä. Kaikki tämä on maailmallista. Seurakunnan on oltava maailmassa, mutta maailma ei saa olla seurakunnassa. (Ef. 6:12, 2 Kor. 4:3,4, Ef. 6:11,13-18, 2 Kor. 10:3-5, 1 Joh. 2:18-26, 4:1-3, Gal. 1:6-9, 2 Kor. 2:17, 4:2, Joh. 17:15)

13. Vapaus ja vaino

Jokaisen maan hallituksella on Jumalan antama velvollisuus turvata rauha, oikeus ja vapaus, jossa seurakunta ja kirkko voivat olla kuuliaisia Jumalalle, palvella Herraa Kristusta ja saarnata evankeliumia esteettä. Rukoilemme sen tähden kansojen johtajien puolesta ja vetoamme heihin, että he takaisivat ajatuksen ja omantunnon vapauden, vapauden uskonnon harjoittamiseen ja levittämiseen sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa ja niin kuin on esitetty yleismaailmallisessa Ihmisoikeuksien julistuksessa. Ilmaisemme myös syvän huolestuneisuutemme kaikkien syyttömästi vangittujen puolesta ja erityisesti niiden veljiemme puolesta, jotka kärsivät Kristuksen todistuksen tähden. Lupaamme rukoilla ja toimia heidän vapautumisensa puolesta. Emme anna heidän kohtalonsa pelottaa meitä. Jumalan avulla mekin pyrimme vastustamaan vääryyttä ja pysymään uskollisina evankeliumille, maksoi mitä maksoi. Muistamme Jeesuksen sanat edessämme olevista vainon ajoista. (1 Tim. 1:1-4, Apt. 4:19, 5:29, Kol. 3:24, Heb. 13:1-3, Luuk. 14:18, Gal. 5:11, 6:12, Matt. 5: 10-12, Joh. 15:18-21)

14. Pyhän Hengen voima

Uskomme Pyhän Hengen voimaan. Isä lähetti Henkensä todistamaan Pojastaan; ilman hänen todistustaan meidän todistuksemme on hyödytön. Synnintunto, usko Kristukseen, uudestisyntyminen ja kristittynä kasvaminen ovat kaikki hänen työtään. Pyhä Henki on lisäksi Lähetyksen Henki, sen vuoksi evankelioimisen tulisi olla spontaania Hengen täyttämän seurakunnan toimintaa. Seurakunta, joka ei tee lähetystyötä, sotii itseään vastaan ja sammuttaa Hengen. Maailmanlaaja evankelioiminen tulee käytännössä mahdolliseksi vasta kun Henki uudistaa kirkon totuudessa ja viisaudessa, uskossa, pyhyydessä, rakkaudessa ja voimassa. Siksi kutsumme kaikkia kristittyjä rukoilemaan, että Pyhän Hengen hedelmät ilmenisivät kaikissa Hänen omissaan ja että kaikki Hänen lahjansa rikastuttaisivat Kristuksen ruumista. Vasta silloin tulee koko kirkosta sopiva työkalu Hänen käteensä, niin että koko maa saa kuulla Hänen äänensä. (1 Kor. 2:4, Joh. 15:26,27, 16:8-11, 1 Kor. 12-13, Joh. 3:6-8, 2 Kor. 3:18, Joh. 7:37-39, 1 Tess. 5:19, Apt. 1:8, Ps. 85:4-7, 67:1-3, Gal. 5:22,23, 1 Kor. 12:4-31, Room. 12:3-8)

15. Kristuksen paluu

Uskomme, että Jeesus Kristus tulee takaisin henkilökohtaisesti ja näkyvästi - voimassaan ja kunniassaan - saattamaan loppuun pelastuksensa ja tuomionsa. Lupaus hänen paluustaan on meille lisäkannustimena evankelioimiseen, sillä muistamme hänen sanansa: evankeliumi on ensin saarnattava kaikille kansoille. Uskomme, että Kristuksen taivaanastumisen ja hänen toisen tulemisensa välinen aika on täytettävä Jumalan kansan lähetyksellä; meillä ei ole vapautta lopettaa ennen kuin loppu tulee. Muistamme myös Jeesuksen varoituksen, jonka mukaan vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ennen kuin antikristus sitten lopulta ilmestyy. Siksi hylkäämme ylpeänä ja itseriittoisena unelmana käsityksen, että ihminen pystyisi joskus rakentamaan maanpäällisen utopian. Meillä on kristillinen luottamus siihen, että Jumala tekee täydelliseksi valtakuntansa, ja odotamme innokkaasti sitä päivää ja uutta taivasta ja maata, jossa vanhurskaus asuu ja Jumala hallitsee iankaikkisesti. Sitä odottaessamme annamme itsemme uudestaan Kristuksen ja ihmisten palvelukseen ja alistamme iloiten koko elämämme hänen valtaansa. (Mark.14:62, Heb. 9:28, Mark. 13:10, Apt. 1:8-11, Matt, 28:20, Mark.13:21-23, Joh. 2:18, 4:1-3, Luuk. 12:32, Ilm. 21:1-5, 2 Piet. 3:13, Matt. 28:18)

Lopuksi

Tämän uskomme ja päätöksemme valossa teemme Jumalan ja toinen toisemme kanssa kestävän sopimuksen rukoilla, suunitella ja tehdä työtä yhdessä koko maailman evankelioimiseksi. Kehotamme toisiakin liittymään mukaan. Auttakoon Jumala meitä armossaan hänen kunniakseen olemaan uskollisia tälle sopimuksellemme! Aamen, halleluja!

Lähde ja lisätietoja: http://www.lausanne.org/fi/lausanne-1974/lausanne-covenant.html




Manilan julistus

1.Vahvistamme sitoutuvamme edelleen Lausannen julistukseen, joka on perusta Lausannen liikkeesssä toimimisellemme.

2. Uskomme, että Jumala on ilmaissut sitovasti Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksissa olemuksensa ja tahtonsa, pelastustekonsa merkityksineen sekä käskynsä tehdä evankelioimis- ja lähetystyötä.

3. Pidämme Raamatun evankeliumia Jumalan pysyvänä sanomana tälle maailmalle, ja päätämme puolustaa ja julistaa sitä sekä ilmentää sitä omassa elämässämme.

4. Uskomme ihmisten, Jumalan kuvaksi luotuinakin, olevan syntisiä, syyllisiä ja ilman Kristusta kadotettuja; tämän tosiasian pohjalle on evankeliumin julistamisen rakennuttava.

5. Uskomme, että historian Jeesus ja kunnian Kristus ovat yksi ja sama henkilö, ja että tämä Jeesus Kristus on ainoalaatuinen: vain hän on lihaksi tullut Jumala, syntiemme kantaja, kuoleman voittaja ja tuleva tuomari.

6. Olemme vakuuttuneita siitä, että Jeesus Kristus meni ristille meidän sijastamme, kantoi meidän syntimme ja kuoli meidän kuolemamme, ja että vain tästä syystä Jumala antaa synnit anteeksi niille, jotka tekevät parannuksen ja uskovat.

7. Uskomme, että muut uskonnot ja ideologiat eivät ole vaihtoehtoisia teitä Jumalan luo, ja että ihmisen uskonnollisuus johtaa ilman Kristuksen lunastustyötä – ei Jumalan luo, vaan – tuomiolle, sillä Kristus on ainoa tie.

8. Uskomme, että meidän on osoitettava Jumalan rakkautta näkyvällä tavalla, pitämällä huolta niistä, jotka elävät ilman oikeutta, ihmisarvoa, ruokaa ja asuntoa.

9. Mielestämme Jumalan oikeudenmukaisuuden ja rauhan valtakunnan julistaminen vaatii irtisanoutumista kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta ja sorrosta, olkoon se sitten yksilöön kohdistuvaa tai rakenteellista; tästä profeetallisesta todistajan tehtävästä emme luovu.

10. Uskomme, että Pyhän Hengen todistus Kristuksesta on evankelioimisessa välttämätön, eikä uudestisyntymistä ja uutta elämää ole ilman hänen yliluonnollista toimintaansa.

11. Toteamme, että hengellinen sodankäynti vaatii hengelliset aseet ja että evankeliumia on julistettava Hengen voimassa ja pyydettävä jatkuvasti Kristuksen voittoa pahan valtoja ja voimia vastaan.

12. Uskomme Jumalan antaneen koko seurakunnalle ja sen jokaiselle jäsenelle tehtäväksi Kristuksen tunnetuksi tekemisen kaikkialla maailmassa; haluaisimme kaikkien seurakuntalaisten ja seurakunnan työntekijöiden lähtevän hyvin varustettuina viemään sanomaa eteenpäin.

13. Ymmärrämme, että meidän, jotka väitämme olevamme Kristuksen ruumiin jäseniä, on omassa yhteisössämme ylitettävä rotu-, sukupuoli- ja luokkarajat.

14. Väitämme, että armolahjoja saavat kaikki Jumalan omat, olkootpa he sitten naisia tai miehiä, ja heidän yhteistyönsä on evankelioimisessa yhteisen hyvän kannalta suositeltavaa.

15. Tajuamme, että pyhyyden ja rakkauden on näyttävä meidän, evankeliumin julistajien, elämästä; muussa tapauksessa menettää todistuksemme uskottavuutensa.

16. Uskomme, että jokaisen seurakunnan on suuntauduttava ulospäin ja tehtävä asuinalueellaan evankelioimis- ja palvelutyötä.

17. Pidämme hyvin tärkeänä, että kirkot ja lähetys- sekä muut kristilliset järjestöt tekevät evankelioimis- ja palvelutyötään yhdessä, keskinäisestä kilpailusta kieltäytyen ja päällekkäistä toimintaa välttäen.

18. Pidämme velvollisuutenamme oppia tuntemaan yhteiskuntaa, jossa elämme, ymmärtääksemme sen rakenteita, arvoja ja tarpeita ja pystyäksemme näin kehittämään tilanteeseen sopivat evankelioimissuunnitelmat.

19. Uskomme, että maailman evankelioimisella on kiire ja että tähän asti evankeliumin ulottumattomissa olleet ihmisryhmät voidaan vielä saavuttaa. Päätämme sen vuoksi omistautua 1900-luvun viimeisellä vuosikymmenellä ponnekkaasti tähän tehtävään.

20. Vakuutamme solidaarisuuttamme niiden kanssa, jotka joutuvat kärsimään evankeliumin tähden, ja valmistamme itseämme mahdolliseen samaan kohtaloon.Tahdomme myös edistää uskonnollista ja poliittista vapautta kaikkialla.

21. Uskomme, että Jumala kutsuu koko kirkkoa viemään koko evankeliumin koko maailmaan. Päätämme siksi julistaa evankeliumia uskollisesti, hellittämättömästi ja uhrautuvasti siihen asti, kunnes hän tulee.

A. Koko evankeliumi
Evankeliumi on hyvä uutinen Jumalan pelastuksesta pahan vallasta, sekä hänen ikuisesta valtakunnastaan ja hänen lopullisesta voitostaan yli kaiken sen, mikä on hänen tarkoitusperiään vastaan. Rakkaudessaan Jumala päätti jo ennen kuin maailmaa oli toteuttaa suunnitelmansa meidän vapauttamisestamme synnistä, kuolemasta ja tuomiosta Herran Jeesuksen Kristuksen kuoleman välityksellä. Kristus on vapauttajamme, joka yhdistää meidät lunastettujen yhteyteen.

1 Ihmisen vaarallinen tila
Olemme sitoutuneet julistamaan koko evankeliumia, joka tarkoittaa Raamatun evankeliumia koko täyteydessään.Voidaksemme sen tehdä meidän on ymmärrettävä, miksi ihmiset sitä tarvitsevat.

Jokainen mies ja nainen on jo itsessään arvokas, koska heidät on luotu Jumalan kuvaksi, tuntemaan hänet ja rakastamaan ja palvelemaan häntä. Mutta nyt onkin heidän ihmisyytensä kaikilta osin synnin vääristämä. Ihmisistä on tullut itsekeskeisiä, omaa etuaan tavoittelevia kapinoitsijoita, jotka eivät rakasta Jumalaa eivätkä lähimmäistään niin kuin heidän tulisi. Niinpä he ovatkin vieraantuneet sekä Luojastaan että muusta luomakunnasta, mikä on perussyy kovin monien potemaan ahdistukseen, sopeutumattomuuteen ja yksinäisyyteen. Synti ilmenee usein myös epäsosiaalisena käyttäytymisenä, julmana toisten hyväksikäyttönä ja niiden luonnonvarojen riistona, joiden hoitajaksi Jumala on ihmisen asettanut. Ihmiskunnan syyllisyys ei ole puolustettavissa, ja lavea tie johtaa sen tuhoon. Vaikka ihmisissä oleva Jumalan kuva on tärveltynyt, heillä on silti vielä kykyä osoittaa rakkautta, tehdä jaloja tekoja ja luoda kaunista taidetta. Kuitenkin parhainkin ihmissaavutus on viallinen eikä tee ketään sopivaksi pääsemään Jumalan luo. Ihmiset ovat myös hengellisiä olentoja, mutta hengelliset harjoitukset ja itsensäparantamismenetelmät voivat korkeintaan poistaa ilmeisiä tarpeita; ne eivät voi helpottaa synnin, syyllisyyden ja tuomion vakavaa todellisuutta. Ei uskonto, ei ihmisen oma vanhurskaus, eivät sosiaaliset tai poliittiset ohjelmat pelasta ihmisiä. Kaikenlainen itsensä pelastaminen on mahdotonta. Omaan varaansa jätettynä ihmisiä kohtaa ikuinen tuho.

Hylkäämme sen vuoksi kaikki väärät evankeliumit, jotka kieltävät ihmisen synnin, Jumalan tuomion, Jeesuksen Kristuksen jumaluuden ja lihaksitulemisen sekä ristin ja ylösnousemuksen välttämättömyyden.Torjumme myös puolievankeliumit, jotka vähättelevät synnin osuutta ja sekoittavat toisiinsa Jumalan armon ja ihmisen omat parannuspyrkimykset. Tunnustamme. että olemme itse joskus pitäneet evankeliumia sivuasiana. Mutta päätämme nyt ottaa evankelioimisessamme huomioon Jumalan antaman radikaalin taudinmäärityksen ja hänen siihen varaamansa yhtä radikaalin lääkityksen.

2 Hyvä uutinen tähän hetkeen
Riemuitsemme siitä, ettei elävä Jumala ole jättänyt meitä kadotettuun tilaamme vailla toivoa. Rakkautensa tähden hän tuli Jeesuksessa Kristuksesssa luoksemme pelastamaan meidät ja tekemään meidät uudeksi. Hyvän uutisen pääsisältö onkin Jeesus historian henkilönä, joka tuli julistamaan Jumalan valtakuntaa, elämään nöyränä palvelijana, kuolemaan puolestamme, meidän sijastamme synniksi ja kiroukseksi tehtynä, ja jonka puolelle Jumala asettui herättämällä hänet kuolleista. Ne, jotka kääntyvät ja uskovat Kristukseen, Jumala tekee osalliseksi uudesta luomisesta. Hän suo meille uuden elämän, johon kuuluu syntien anteeksiantamus sekä meissä asuva ja meitä muuttava hengen voima. Hän ottaa meidät uuteen yhteisöönsä, johon kuuluu ihmisiä kaikista roduista, kansoista ja kulttuureista. Ja hän lupaa, että kerran pääsemme hänen uuteen maailmaansa, jossa pahalla ei ole sijaa, jossa luomakunta on lunastettu ja jossa Jumala hallitsee ikuisesti.

Tätä hyvää uutista tulee julistaa rohkeasti aina kun suinkin mahdollista – kirkoissa ja muissa kokoussaleissa, radiossa, televisiossa ja ulkotiloissa, koska se on Jumalan voima pelastukseksi, ja koska meidän velvollisuutemme on tehdä se tunnetuksi. Saarnassamme meidän on julistettava uskollisesti sitä totuutta, jonka Jumala Raamatussa ilmaisee, ja pyrittävä soveltamaan sitä vallitsevaan tilanteeseen.

Olemme myös vakuuttuneita siitä, että apologia, “evankeliumin puolustaminen ja vahvistaminen” (Fil. 1:7), on keskeistä mission raamatunmukaisessa ymmärtämisessä ja vaikuttavan todistuksen olennainen osa nykymaailmassa. Paavali keskusteli ihmisten kanssa Raamatusta ja yritti saada heidät näkemään, että evankeliumi on totta. Niin on meidänkin tehtävä. Itseasiassa kaikkien kristittyjen tulisi olla valmiita perustelemaan toivo, joka heillä on (1 Piet. 3:15).

Meidät on jälleen pysäyttänyt Luukkaan voimakas korostus: evankeliumi on hyvä uutinen köyhille (Luuk. 4:18; 6:20; 7:22). Olemme kysyneet itseltämme: mitä tämä merkitsee valtaosalle maailmaa – niille, jotka elävät suuressa köyhyydessä, kärsimysten ja sorron alla? Meille on muistutettu, että laki, profeetat, viisauskirjat, Jeesuksen opetus ja hänen palvelutyönsä – kaikki ne korostavat ulkonaisessa köyhyydessä elävien merkitystä Jumalalle ja meidän velvollisuuttamme puolustaa heidän oikeuksiaan ja pitää heistä huolta. Raamattu puhuu myös hengellisesti köyhistä, jotka elävät yksin Jumalan armon varassa. Evankeliumi on hyvä uutinen molemmille köyhien ryhmille. Hengellisesti köyhät, olipa heidän taloudellinen tilanteenssa mikä tahansa, nöyrtyvät Jumalan edesssä ja saavat uskosta ilmaiseksi pelastuksen lahjan. Muuta tietä sisälle Jumalan valtakuntaan ei ole. Ulkonaisesti köyhät ja huonossa asemassa olevat saavat Jumalan lapsina tuntea olevansa arvokkaita ja niiden veljiensä ja sisartensa rakastamia, jotka taistelevat heidän vapauttamisekseen kaikesta ahdingosta. Haluamme tehdä parannuksen, jos olemme ummistaneet silmämme jollekin osalle Raamatun totuutta, ja päätämme julistaa ja puolustaa sitä. Haluamme myös tehdä paranuksen siinä, missä olemme suhtautuneet välinpitämättömästi köyhien ahdinkoon ja antaneet etusijan rikkaille, ja päätämme seurata Jeesusta julistamalla sekä sanoin että teoin hyvät uutiset kaikelle kansalle.

3 Jeesuksen Kristuksen ainutlaatuisuus
Meidät on kutsuttu julistamaan Kristusta yhä moniarvoisemmaksi muuttuneessa maailmassa. Vanhoilla uskonnoilla on uusi nousukausi ja uusia syntyy. Myös ensimmäisellä vuosisadalla oli “paljon semmoisia jumalia ja herroja” (1 Kor. 8:5). Kuitenkin apostolit julistivat rohkeasti Kristuksen aseman ainutlaatuisuutta, välttämättömyyttä ja keskeisyyttä. Meidän on tehtävä samoin.

Koska ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi ja he näkevät luomakunnassa merkkejä sen Luojasta, niin nousun kokeneissa uskonnoissa on myös jotain, joka on totta ja kaunista. Ne eivät kuitenkaan ole evankeliumin vaihtoehtoja. Koska ihmiset ovat syntisiä ja koska “koko maailma on pahan vallassa” (1 Joh. 5:19), uskonnollisetkin ihmiset tarvitsevat Kristuksen lunastusta. Meillä ei sen vuoksi ole valtuuksia sanoa, että pelastus voidaan löytää jostain Kristuksen ulkopuolelta tai ilman hänen tekonsa selkeää uskolla vastaanottamista.

On olemassa näkökanta, jonka mukaan juutalaisten ei – Jumalan Aabrahamin kanssa tekemän liiton ansiosta – tarvitse hyväksyä Jeesusta Messiaakseen. Me uskomme, että he tarvitsevat häntä aivan yhtä paljon kuin kuka muu tahansa, ja olisi eräänlaista antisemitismiä sekä uskottomuutta Kristusta kohtaan hylätä Uuden testamentin käytäntö: “juutalaisille ensin … ” Vastustamme sen vuoksi väittämää, jonka mukaan juutalaisilla on oma, Jeesukseen uskomisen tarpeettomaksi tekevä liittonsa.

Meitä yhdistää yhteinen vakaumus siitä, kuka Jeesus Kristus on. Tunnustamme hänet Jumalan ikuiseksi Pojaksi, joka tuli kokonaan ihmiseksi samalla kun hän pysyi kokonaan Jumalana, joka oli meidän sijastamme ristillä, kantaen meidän syntimme ja kuollen meidän kuolemamme ja vaihtaen oman vanhurskautensa meidän epävanhurskauteemme, joka voitti kuoleman ja nousi muuttuneessa ruumiissa ja joka kerran palaa kunniassaan tuomitsemaan maailman. Hän yksin on lihaksi tullut Poika, Vapahtaja, Herra ja Tuomari, ja hän yksin, yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa, on arvollinen saamaan kaikkien ihmisten ylistyksen, uskon ja kuuliaisuuden. On vain yksi evankeliumi, koska on vain yksi Kristus, joka on kuolemansa ja ylösnousemisensa tähden ainoa tie pelastukseen. Sanoudumme sen tähden irti sekä relativismista, joka pitää kaikkia uskontoja ja hengellisiä liikkeitä yhtä pätevinä teinä Jumalan luo, että synkretismistä, joka yrittää yhdistää Kristus-uskoon muita uskontoja.

Jumala on siksi korottanut Jeesuksen korkeimmalle istuimelle, että kaikki tunnustaisivat hänet, ja sitä haluamme mekin. Kristuksen rakkaus vaatii meitä noudattamaan lähetyskäskyä ja rakastamaan hänen kadonneita lampaitaan, mutta vaikuttimenamme on myös “kiivaus” hänen pyhän nimensä puolesta, ja ikävöimme sitä hetkeä, jolloin hän saa kaikilta sen kunnian ja ylistyksen, joka hänelle kuuluu. Menneinä aikoina olemme syyllistyneet tietämättömyyden, ylimielisyyden, kunnioituksen puutteen ja jopa vihamielisyyden leimaamiin asenteisiin muiden uskontojen kannattajia kohtaan. Haluamme tehdä siinä parannuksen. Tahdommehan, että todistuksemme Herran Jeesuksen ainutlaatuisuudesta, joka näkyy hänen elämässään, kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan, on myönteinen ja ehdoton kaikessa evankelioimistyössämme, uskonto en välinen dialogi mukaan luettuna.

4 Evankeliumi ja sosiaalinen vastuu
Aidon evankeliumin on tultava näkyviin siten, että ihmisten elämä muuttuu. Kun julistamme Jumalan rakkautta, meidän on myös oltava mukana rakkaudenpalvelussa, ja kun saarnaamme Jumalan valtakuntaa, meidän on sitouduttava sen oikeuden ja rauhan vaatimukseen.

Ensimmäisellä sijalla on evankelioimistyö, koska kannamme huolta siitä, että kaikki ihmiset saisivat mahdollisuuden ottaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Jeesus ei kuitenkaan vain julistanut Jumalan valtakuntaa, vaan hänen voimatekonsa ja laupeudentyönsä myös havainnollistivat sen saapumista. Meidät on nyt kutsuttu samanlaiseen sanojen ja tekojen yhdentämiseen. Meidän on nöyryyden hengessä julistettava ja opetettava sanaa, palveltava sairaita, ruokittava nälkäisiä, huolehdittava vangeista, autettava laitapuolen kulkijoita ja vammaisia ja vapautettava sorrettuja. Vaikka otammekin huomioon armolahjojen, kutsumusten ja elinolosuhteiden erilaisuuden, olemme silti vakuuttuneita, että hyvä uutinen Kristuksesta ja hyvät teot kuuluvat erottamattomasti yhteen.

Jumalan valtakunnan julistamiseen liittyy olennaisena osana profeetallinen, kaiken siihen soveltumattoman osoittaminen. Meitä surettavaa pahuutta ovat väkivalta, myös rakenteellinen väkivalta, poliittinen turmeltuneisuus, ihmisten ja luonnon kaikenlainen riisto, perheen heikentäminen, vapaa abortti, huumekauppa ja ihmisoikeuksien polkeminen. Kantaessamme huolta köyhistä meitä painaa maailman kahdenkolmanneksen velkataakka. Meitä järkyttävät myös syvästi epäinhimilliset olosuhteet, joissa miljoonat, meidän laillamme Jumalan kuvaksi luodut ihmiset, elävät.

Jatkuva sitoutumisemme sosiaaliseen toimintaan ei merkitse, että sekoittaisimme toisiinsa Jumalan valtakunnan ja kristillisyyden hapattaman yhteiskunnan. On paremminkin kysymys sen tiedostamisesta, että raamatunmukaisen evankeliumin toteuttamisella on väistämättömiä sosiaalisia seurauksia. Oikean mission pitäisi aina tulla lihaksi. Se vaatii nöyrää astumista toisten ihmisten maailmaan: samastumista heidän yhteiskunnalliseen todellisuuteensa, heidän suruunsa ja kärsimykseensä ja heidän ponnistuksiinsa oikeuden puolesta sortovoimia vastaan. Tämä ei onnistu ilman henkilökohtaisia uhrauksia.

Kadumme sitä, että huolenaiheidemme ja näkymme suppeus on usein estänyt meitä julistamasta Jeesuksen Kristuksen herruutta yli kaiken elämän – yksityisen ja julkisen, paikallisen ja maailmanlaajuisen. Me päätämme noudattaa hänen käskyään “etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan” (Matt. 6:33).

B. Koko kirkko
Koko evankeliumin julistaminen on koko kirkon tehtävä. Koko Jumalan kansa on saanut kutsun evankelioimistehtävään. Kuitenkaan ilman Jumalan Pyhää Henkeä mikään sen ponnisteluista ei kanna hedelmää.

5 Jumala evankelistana
Raamattu ilmoittaa, että Jumala itse on pääevankelista. Onhan Jumalan Henki totuuden, rakkauden, pyhityksen ja voiman henki, ja ilman häntä on evankelioiminen mahdotonta. Hän antaa voitelun sanantuojalle, vahvistaa sanan, valmistaa kuulijat, herättää synnintunnon, valaisee sokeain silmät, tuo elämän kuolleille, tekee meidät kykeneviksi kääntymään ja uskomaan, yhdistää meidät Kristuksen ruumiiseen, vakuuttaa meidät Jumalan lapseudesta, muuttaa meitä ja toimintaamme Kristuksen näköisemmäksi ja lähettää meidät vuorollamme todistamaan hänestä. Kaikella tällä Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta Kristusta meille ja meissä.

Kaikkeen evankelioimiseen liittyy hengellistä sodankäyntiä pahan valtoja ja voimia vastaan. Siinä kestävät vain hengelliset aseet, nimenomaan Sana ja Henki yhdessä rukouksen kanssa. Kehotamme sen vuoksi kaikkia kristittyjä rukoilemaan ahkerasti sekä seurakunnan uudistumisen että maailman evankelioimisen puolesta.

Jokaista todellista kääntymystä edeltää kamppailu, jossa tulee näkyviin Jeesuksen Kristuksen kaikkivoittava voima. Suurempaa ihmettä ei ole kuin se, että uskova vapautuu synnin ja saatanan, pelon ja tarkoituksettomuuden, pimeyden ja kuoleman vallasta.

Vaikka Jeesuksen ihmeet olivat erityisiä merkkejä hänen messiaanisuudestaan ja esimakua hänen täydellisestä valtakunnastaan sitten kun koko luomakunta on hänen herruudessaan, meillä ei ole lupaa asettaa rajoja elävän Luojan voiman vaikutukselle nykymaailmassa. Vastustamme sekä ihmeet kieltävää että ihmeitä vaativaa asennoitumista – sekä Hengen täyteyttä kavahtavaa pelokkuutta että “menestysteologiaa” joka vieroksuu heikkoutta, jossa Kristuksen voima kuitenkin tulee täydelliseksi.

Kadumme kaikkea oman voimamme varassa tapahtunutta evankelioimista tai Pyhän Hengen määräilyä. Päätämme olla tulevaisuudessa murehduttamatta tai sammuttamatta Henkeä ja pikemminkin levittää hyvää sanomaa “voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella” (1 Tess. 1:5).

6 Ihmisten todistus
Evankelista-Jumala antaa omilleen etuoikeuden olla hänen “työtovereitaan” (2 Kor. 6: 1). Sillä vaikka me emme voi todistaa ilman häntä, hän yleensä todistaa meidän välityksellämme. Vain muutamat hän kutsuu evankelistoiksi, lähetyssaarnaajiksi tai papeiksi, mutta koko kirkkonsa ja sen jokaisen jäsenen hän kutsuu todistajakseen.

Pappien ja muiden seurakunnan opettajien etuoikeutena on johtaa Jumalan kansaa (“laos”) kohti kypsyyttä (“täydellisyyttä”, Kol. 1:28) ja varustaa sitä palvelukseen (Ef. 4:11, 12). Seurakunnan työntekijöiden ei tule ottaa itselleen kaikkia tehtäviä vaan heidän tulee moninkertaistaa palvelunsa rohkaisemalla muita käyttämään lahjojaan ja varustamalla opetuslapset tekemään muistakin opetuslapsia. Pappien ylivalta maallikoihin nähden on ollut paha asia kirkon historiassa. Se ryöstää sekä maallikoilta että papistolta Jumalan heille tarkoittamat roolit, aiheuttaa papistolle työtaakan alle luhistumista, heikentää seurakuntaa ja estää evankeliumin leviämistä. Ja kaiken lisäksi se on perusteiltaan epäraamatullista. Siksi me, jotka olemme vuosisatojen ajan pitäneet kiinni “yleisestä pappeudesta “, pidämme nyt myös kiinni kaikkien uskovien palvelutehtävästä.

Totesimme kiitollisina, että lapset ja nuoret rikastuttavat seurakuntaelämää innostuksellaan ja uskollaan. Meidän tarvitsee antaa heille ohjausta oman sukupolvensa opetuslapsiksi tekemisessä ja ikätoveriensa evankelioimisessa.

Jumala on luonut sekä miehet että naiset omaksi kuvakseen ( 1 Moos. 1:26,27) ja hyväksyy heidät tasavertaisina Kristuksessa (Gal 3:28). Hän on vuodattanut Henkensä kaiken lihan – niin poikien kuin tytärtenkin – päälle (Ap.t. 2:17,18). Koska Pyhä Henki lisäksi jakaa lahjojaan naisille yhtä lailla kuin miehille, naisten on myös saatava tilaisuus käyttää lahjojaan. Kunnioitamme naisten merkittävää panosta lähetystyön historiassa ja olemme vakuuttuneita siitä,että Jumala kutsuu naisia vastaaviin tehtäviin myös nykyaikana. Vaikka emme olekaan täysin yksimielisiä siitä, millaisia muotoja heidän johtajuutensa tulisi saada, olemme kuitenkin kaikki sitä mieltä, että Jumala on tarkoittanut miehet ja naiset yhdessä osallistumaan maailman evankelioimiseen. Sopivaa koulutusta on sen vuoksi oltava molempien saatavilla.

Maallikot todistavat, sekä miehet että naiset, ei vain paikallisseurakunnassa (ks. kohta 8), vaan myös ystäväpiirissään, kodissaan ja työpaikassaan. Jopa kodittomilla ja työttömillä on todistajan kutsumus.

Suurin velvollisuutemme on todistaa jo tuttavapiiriimme kuuluville sukulaisillemme, naapureillemme ja työtovereillemme. Kodeissa tapahtuva evankelioiminen on myös luonnollista sekä naimisissa oleville että naimattomalle. Kristityn kodin tulisi pitää kunniassa Jumalan antamat suuntaviivat avio-, sukupuoli- ja perhe-elämässä sekä olla kärsiville rakkauden ja rauhan satama. Myös naapurit, jotka eivät käy kirkossa, viihtyvät kristityssä kodissa silloinkin, kun siellä puhutaan evankeliumista.

Toinen ympäristö, jossa maallikot ovat todistajia, on työpaikka. Siellähän useimmat kristityt viettävät puolet valveillaoloajastaan, ja työ on Jumalalta saatu kutsumus. Kristittyjen todistus voi tulla näkyviin heidän puheistaan, ahkeruudestaan, rehellisyydestään, huomaavaisuudestaan ja siitä, miten he huolehtivat oikeudenmukaisuuden toteutumisesta työpaikalla. Heidän arkityönsä laatu osoittaa, että se on tehty Jumalan kunniaksi.

Kadumme sitä, että olemme olleet mukana maallikkojen, erityisesti naisten ja nuorten, työn halveksimisessa. Päätämme vastedes rohkaista kaikkia Kristuksen seuraajia ottamaan oman, heille kuuluvan ja luonnollisen paikkansa hänen todistajinaan. Lähteehän todellinen evankelioiminen Kristusta rakastavan sydämen kyllyydestä ja kuuluu sen vuoksi poikkeuksetta kaikille hänen omillen.

7 Todistuksen aitous
Mikään ei suosittele evankeliumia yhtä kaunopuheisesti kuin ihmiselämässä tapahtuneet muutokset eikä mikään häpäise sitä siinä määrin kuin sanojen ja tekojen ristiriita henkilökohtaisessa elämässä. Meitä kehotetaan käyttäytymään evankeliumin arvon mukaisesti, jopa olemaan sen “hyvä tuoksu”, kun pyhitys näkyy elämästämme. Etsiihän meitä ympäröivä maailma oikeutetusti todisteita sellaisesta, mitä Kristuksen opetuslapset väittävät hänen saavan aikaan. Kilvoituksemme rehellisyys on voimakas todistus.

Julistuksemme siitä, että Kristus kuoli saattaakseen meidät Jumalan yhteyteen, herättää kyllä vastakaikua hengellisesti janoisissa ihmisissä. He eivät kuitenkaan usko meitä, ellei meistä näy elävän Jumalan tuntemusta tai julkinen jumalanpalveluksemme on vailla toden ja ajankohtaisuuden tuntua.

Sanomamme siitä, että Kristus sovittaa toisistaan vieraantuneet ihmiset, otetaan todesta vain, jos meidän nähdään rakastavan toisiamme ja antavan toisillemme anteeksi, palvelevan nöyrästi muita ja ulottavan rakkauden palvelumme myös oman yhteisömme rajojen ulkopuolelle.

Kun kehotamme muita kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja seuraamaan Kristusta, sanoillamme on vaikutusta vain jos itse olemme kuolleet itsekkäälle kunnianhimolle, epärehellisyydelle ja kateudelle, ja elämämme on yksinkertaista ja tyytyväisyyden ja anteliaisuuden sävyttämää elämää.

Valitamme nyt syvästi sitä sanojen ja tekojen epäsuhtaa, joka tulee näkyviin sekä yksityisten kristittyjen että seurakuntien elämästä: tavaran ahneutta, ammattiylpeyttä ja -kateutta, kilpailua kristillisessä työssä, nuorempien johtajien kadehtimista, lähetystyöntekijöiden alentuvaa suhtautumista kansallisiin kristittyihin, keskinäistä luottamuksen puutetta, kristillisen sukupuolimoraalin höltymistä sekä rodusta, asemasta tai sukupuolesta johtuvaa syrjintää. Kaikki tämä on osoitusta maailmallisuudesta; vallitsevan kulttuurin annetaan turmella kirkkoa, sen sijaan että kirkolla olisi kulttuuriin hyvään kehottava ja muuttava vaikutus. Häpeämme syvästi niitä kertoja, joina me yksilöinä ja kristittyjen yhteisöinä olemme sanoillamme tunnustaneet Kristusta ja teoillamme hänet kieltäneet. Häälyväisyytemme vähentää todistuksemme uskottavuutta. Ponnisteluistamme huolimatta epäonnistumme tässä jatkuvasti. Mutta me myös päätämme Jumalan armon avulla kehittää rehellisyyttä sekä itsessämme että kirkossamme ja seurakunnassamme.

8 Paikallisseurakunta
Jokainen seurakunta ilmentää paikkakunnallaan Kristuksen ruumista, ja seurakunnalla on sen mukaiset tehtävät. Se on sekä “pyhä papisto”, joka uhraa jumalanpalveluksen hengellisiä uhreja että “pyhä kansa”, joka levittää todistamalla tietoa Jumalan jaloista teoista (1 Piet.2:5, 9). Seurakunta on siis sekä Jumalaa palvova että hänestä todistava yhteisö, yhteen koottu ja hajalleen singottu, kutsuttu ja lähetetty. Jumalanpalvelus ja todistus ovat toisistaan erottamattomat.

Uskomme, että ensisijainen vastuu evankeliumin levittämisestä on paikallisseurakunnalla. Raamattu viittaa tähän sanomalla: “Meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne”, ja sen jälkeen: “Teidän tyköänne on Herran sana kaikunut” (1 Tess. 1:5-8). Tällä tavoin evankeliumi synnyttää seurakunnan, joka levittää evankeliumia, joka taas synnyttää seurakunnan, joka levittää evankeliumia, joka taas synnyttää lisää seurakuntia – jatkuvana ketjureaktiona. Sen, mitä Raamattu opettaa, varmistaa toimintasuunnitelma. Jokaisen paikallisseurakunnan olisi evankelioitava alue, jolla se sijaitsee ja johon sillä on tarvittavat voimavarat.

Suosittelemme, että jokainen seurakunta tekee jatkuvasti tutkimusta, ei vain omasta jäsenistöstään ja ohjelmastaan, vaan myös sijaintipaikastaan sen kaikkine tunnusomaisine piirteineen, voidakseen kehittää sopivat evankelioimissuunnitelmat. Seurakuntalaiset saattavat päättää järjestää koko alueen käsittävän kotikäyntiaktion, keskittyä tiettyyn paikkaan, jossa ihmiset mielellään liikkuvat, järjestää evankelioimiskokoussarjan, luentoja tai konsertteja, mennä tekemään työtä yhdessä köyhien kanssa paikallisen slummialueen olojen parantamiseksi tai perustaa uuden seurakunnan tai seurakuntapiirin jollekin lähialueelle tai naapurikylään. Seurakunnan maailmanlaajuinen tehtävä ei kuitenkaan saa unohtua. Lähetystyöntekijöitä lähettävä seurakunta ei saa laiminlyödä omaa aluettaan, eikä omaa aluettaan evankelioiva seurakunta saa olla välittämättä muusta maailmasta.

Tässä kaikessa jokaisen seurakunnan ja kirkkokunnan tulisi aina, milloin mahdollista, tehdä työtä yhdessä toisten kanssa ja yrittää saada mahdollinen kilpailuhenki muutetuksi yhteistyöhengeksi. Seurakuntien tulisi myös tehdä työtä kristillisten järjestöjen kanssa erityisesti evankelioimisessa, opetuslapsikoulutuksessa ja palvelutehtävissä, sillä nuo järjestöt kuuluvat Kristuksen ruumiiseen ja niillä on arvokasta erikoistietoa, josta seurakunnalle on suurta apua.

Jumala on tarkoittanut seurakunnan olevan merkkinä hänen valtakunnastaan, osoituksena siitä, millainen on ihmisyhteisö, joka elää hänen vanhurskaudessaan ja rauhassaan. Niin kuin yksityisten ihmisten elämässä, samoin myös seurakuntaelämässä evankeliumin on saatava tulla lihaksi ennen kuin se menee perille. Juuri meidän keskinäisessä rakkaudessamme ilmaisee näkymätön Jumala itsensä nykyaikana (1 Joh. 4:12), erityisesti kun yhteytemme ilmenee pienryhmissä ja kun se ulottuu yli rodun, yhteiskunnallisen aseman, sukupuolen ja iän muodostamien raja-aitojen, joiden hajoittava vaikutus muualla hyvin tunnetaan.

Valitamme syvästi sitä että monet seurakunnistamme ovat sisäänpäin lämpiäviä, rakenteiltaan pikemminkin vanhaa säilyttäviä kuin evankelioimiseen ja lähetykseen suuntautuneita, tai ne korostavat seurakuntatyötä arkielämässä todistajana toimimisen kustannuksella. Päätämme kääntää seurakuntiemme katseet jatkuvasti ulospäin, kunnes “Herra lisää heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saavat pelastuksen” (Ap.t. 2:47).

9 Yhteistyö evankelioimistyössä
Evankelioimistyö ja yhteys kuuluvat Uudessa testamentissa läheisesti toisiinsa. Jeesus pyysi rukouksessaan, että hänen omiensa yhteys heijastaisi hänen yhteyttään Isän kanssa, jotta maailma uskoisi häneen (Joh. 17:20, 21). Paavali kehotti filippiläisiä taistelemaan yhdessä hänen kanssaan evankeliumin uskon puolesta (Fil. 1:27). Tämän näyn edessä on meidän hävettävä vallitsevaa epäluuloa ja kilpailua, opillista jyrkkyyttä kehällisissä asioissa ja valtataistelua, jotka turmelevat evankeliumin todistuksen. Olemme vakuuttuneita siitä, että evankelioimistyössä yhteistyö on aivan välttämätöntä – ensiksikin siksi, että se on Jumalan tahdon mukaista, mutta myös siksi, että meidän riitamme saavat sovituksen evankeliumin huonoon huutoon. Jos mieli ikinä saada maailman evankelioiminen päätökseen, se on otettava yhteiseksi asiaksi.

“Yhteistyö” merkitsee yhteyden löytämistä moninaisuuden keskellä. Ihmisten, joilla on erilainen luonne, lahjat, kutsumus ja kulttuuri, on tehtävä yhdessä työtä. Kirkkojen, kristillisten järjestöjen ja lähetysseurojen, kaikkien ikäluokkien ja molempien sukupuolten tarvitsee tehdä yhdessä työtä.

Olemme päättäneet kerta kaikkiaan panna pisteen siirtomaavallan ajalta peräisin olevalle puheelle länsimaista lähettävinä maina ja muusta maailmasta vastaanottavina maina. Onhan lähetyksen kansainvälistyminen uusi, suuri tosiasia meidän aikanamme. Ei vain enemmistö evankelisista kristityistä ole länsimaiden ulkopuolella, vaan myös kehitysmaiden lähetystyöntekijöiden luku pian ylittää länsimaisten lähetystyöntekijöiden lukumäärän. Uskomme, että lähettiryhmät, jotka on koottu hyvin erilaisista ihmisistä, mutta jotka ovat yhtä sydämeltään ja sielultaan, ovat voimakas todistus Jumalan armosta.

Puhuessamme “koko kirkosta” ei aikomuksemme ole väittää, että maailmanlaajuinen kirkko olisi sama kuin sen evankelinen osa. Tiedämmehän, että on olemassa monia kirkkoja, jotka eivät lukeudu evankelikaaleihin. Katolisen ja ortodoksisen kirkon näkemykset eroavat evankelioivasta näkemyksestä. Jotkut herätyskristityt rukoilevat, keskustelevat, tutkivat Raamattua ja tekevät yhdessä työtä näiden kirkkojen kanssa. Jotkut toiset taas vastustavat jyrkästi kaikenlaista keskustelua ja yhteistyötä niiden kanssa. Kaikki evankelikaalit ovat tietoisia välissä olevista pysyvistä teologisista näkemyseroista. Missä se on soveliasta, eikä Raamatun totuudesta tarvitse tinkiä, yhteistyö on mahdollinen sellaisilla alueilla kuin raamatunkäännöstyö, nykyteologian ja eettisten kysymysten tutkimus, sosiaalityö ja poliittinen toiminta. Haluamme kuitenkin tehdä selväksi, että yhteiseen evankelioimiseen tarvitaan yhteinen sitoutuminen raamatulliseen evankeliumiin.

Jotkut meistä tulevat Kirkkojen maailmanneuvostoon kuuluvista kirkoista ja uskovat, että myönteinen ja samalla kriittinen osallistuminen sen työhön on kristillinen velvollisuutemme. Toisilla meistä ei ole mitään yhteyttä Kirkkojen maailmanneuvostoon. Me kaikki kehotamme Kirkkojen maailmanneuvostoa omaksumaan selkeän, Raamatun mukaisen näkemyksen evankelioimisesta.

Tunnustamme olevamme osaltamme vastuussa Kristuksen ruumiin rikkinäisyydestä, joka on suurin kompastuskivi maailman evankelioimisen tiellä. Päätämme jatkuvasti tavoitella sitä totuuden yhteyttä, jonka puolesta Kristus rukoili. Olemme vakuuttuneita siitä, että oikea tie eteenpäin, kohti läheisempää yhteistyötä, on avoin, suora ja kärsivällinen Raamatun pohjalta lähtevä dialogi kaikkien niiden kanssa, joille nämä asiat ovat tärkeitä.Tähän me halukkaasti sitoudumme.

C. Koko maailma
Koko evankeliumi on uskottu koko kirkolle, jotta se tehtäisiin tunnetuksi koko maailmassa. Sen vuoksi on välttämätöntä, että ymmärrämme maailmaa, johon meidät lähetetään.

10 Nykymaailma
Evankelioiminen tapahtuu aina jossakin tilanteessa, ei tyhjiössä. Evankeliumin itsensä ja sen kehysten välillä on vallittava tarkka tasapaino. Meidän on ymmärrettävä vallitseva tilanne voidaksemme soveltaa julistuksemme siihen, mutta se ei saa vääristää evankeliumia.

Tässä yhteydessä meitä huolettaa “nykyaikaistuminen”, laajeneva teollistunut maailmankulttuuri, johon kuuluu uusi teknologia ja kaupungistuminen omine talousjärjestelmineen. Nämä tekijät yhdessä luovat ympäristön, joka merkittävässä määrin vaikuttaa siihen, millaisena näemme maailman. Sekularismi on lisäksi repinyt pohjaa uskolta tekemällä Jumalan ja yliluonnollisen merkityksettömiksi; kaupungistuminen on vähentänyt inhimillisyyttä monien elämästä, ja tiedotusvälineet ovat omalta osaltaan horjuttaneet totuuden ja arvovallan asemaa korvaamalla sanan kuvalla. Yhteenlaskettuina tällaisen nykyaikaistumisen seuraukset vääristävät monien sanoman ja vievät heiltä halun osallistua Jumalan lähetykseen.

Vuonna 1900 asui vain 9 % maailman väestöstä kaupungeissa; vuonna 2000 otaksutaan yli 50 %:n olevan kaupunkilaisia. Tätä maailmanlaajuista kaupunkeihin suuntautuvaa muuttoliikettä on sanottu ihmiskunnan historian suurimmaksi kansainvaellukseksi. Se on valtava haaste lähetystyölle. Toisaalta suurkaupunkien asujaimistot ovat monikansallisia, joten kansakunnat tulevat nyt kotiovellemme. Pystymmekö kehittämään maailmanlaajuisia kirkkoja, joissa evankeliumi poistaa kansallisuusrajat? Toisaalta taas monet suurkaupunkien asukkaat ovat köyhiä siirtolaisia, jotka ovat myös vastaanottavaisia evankeliumille. Saadaanko Jumalan kansaa taivutetuksi muuttamaan köyhien kaupunginosiin palvelemaan siellä ihmisiä ja olemaan mukana kaupungin uudistumisessa?

Nykyaikaistuminen tuo mukanaan myös hyvää eikä pelkkiä vaaroja. Luomalla viestintä- ja kauppayhteyksiä ympäri maapalloa se avaa ennennäkemättömällä tavalla tietä evankeliumille; vanhat rajat ylitetään ja tunkeudutaan sisälle suljettuihin yhdyskuntiin, olivat ne sitten perinteisiä tai totalitaarisia. Kristillisessä käytössä olevilla tiedotusvälineillä on voimakas vaikutus sekä evankeliumin siemenen kylvämisessä että maaperän muokkaamisesssa. Suurimmat lähetysradioasemat ovat sitoutuneet lähettämään evankeliumin todistuksen jokaisella maailman pääkielistä vuoteen 2000 mennessä.

Tunnustamme, ettemme ole yrittäneet tarpeeksi ymmärtää nykyaikaa. Olemme käyttäneet sen menetelmiä ja tekniikkaa harkitsemattomasti ja antautuneet siinä maailmallisuuden vietäväksi. Mutta päätämme ottaa tulevaisuudessa nämä haasteet ja mahdollisuudet vakavasti, vastustaa nykytekniikan tuomia maallistumispaineita ja soveltaa Kristuksen herruutta koko nykykulttuuriin. Haluamme antautua lähetystyöhön nykymaailmassa suostumatta maailmallisuuteen nykylähetyksessä.

11 Haasteena vuosi 2000 ja siitä eteenpäin
Maailman väkiluku lähentelee 6 miljardia. Kolmasosa siitä luetaan kristittyihin. Jäljellä olevasta neljästä miljardista puolella on jotain tietoa Kristuksesta, toinen puoli ei ole edes kuullut hänestä. Joudumme näiden lukujen valossa arvioimaan evankelioimistehtäväämme ja ottamaan huomioon neljä ryhmää ihmisiä.

Ensiksi tulevat sitoutuneet kristityt, ne, joiden joukosta lähdetään lähetystyöhön. Meidän vuosisatamme aikana tämä uskovien ryhmä on kasvanut noin 40 miljoonasta noin 500 miljoonaan, ja tällä hetkellä tämä ryhmä kasvaa kaksi kertaa nopeammin kuin mikään muu uskonnollinen pääryhmittymä.

Toiseksi tulevat sitoutumattomat kristityt. He tunnustautuvat kristityiksi (heidät on kastettu, he käyvät silloin tällöin kirkossa ja sanovat olevansa kristittyjä), mutta henkilökohtainen Kristukselle antautuminen on heille vieras asia. Heitä löytyy kaikista maailman kirkoista. He ovat kipeästi uudelleenevankelioimisen tarpeessa.

Kolmanneksi tulevat evankelioimattomat ihmiset. Heillä on kyllä vähän tietoa evankeliumista, mutta heillä ei ole ollut tilaisuutta ottaa siihen kantaa. He olisivat kristittyjen ulottuvilla, jos nämä vain lähtisivät lähikadulle, tielle, naapurikylään tai -kaupunkiin etsimään heitä.

Neljänneksi tulevat tähän asti tavoittamattomat ihmiset. Nämä ovat ne neljä miljardia, jotka eivät ehkä koskaan ole kuulleet Jeesuksesta Pelastajana eivätkä ole oman kansansa uskovien ulottuvilla. Itseasiassa on vielä noin 200 ihmisryhmää tai kansallisuutta ilman omaa, elinvoimaista seurakuntaa. Huomaamme olevan avuksi, kun ajattelemme heitä pieniin kansanryhmiin kuuluvina ihmisinä, jotka kokevat itsellään olevan jotain yhteistä (esim. kulttuuri, kieli, kotiseutu tai ammatti). Näiden ryhmien jäsenille vievät parhaiten sanoman heidän omaan kulttuuriinsa kuuluvat uskovat, jotka osaavat heidän kielensä. Muussa tapauksessa tarvitaan vieraan kulttuurin parista saapuvia sananviejiä, jotka joutuvat luopumaan omasta kulttuuristaan ja samastumaan ihmisiin, jotka haluavat voittaa Kristukselle.

Maailmassa on nyt noin 12 000 sellaista vielä saavuttamatonta ihmisryhmää, jotka elävät 2000 suuremman kansan keskuudesssa, niin että tehtävä ei ole mahdoton. Nykyisin kuitenkin vain 7 % kaikista lähetystyöntekijöistä osallistuu heidän parissaan tehtävään työhön. Loput 93 % lähetystyöntekijöistä ovat jo evankelioidussa osassa maailmaa. Jotta tämä epätasapaino voidaan korjata, lähetysjärjestöjen on sijoitettava henkilökuntansa strategisempiin paikkoihin.

Masentava tekijä, jolla on vaikutusta jokaiseen edellä mainituista ryhmistä, on se että monet maat eivät myönnä viisumia sellaisille lähetystyöntekijöille, joilla ei ole muuta ammattipätevyyttä tai etuja tuotavanaan. Sellaisetkaan alueet eivät kuitenkaan ole ehdottoman suljettuja. Pääseväthän rukoukset läpi jokaisen esiripun, oven ja esteen. Ja kristilliset radio- ja tv-ohjelmat, ääni- ja kuvanauhat, filmit ja painettu sana voivat myös päästä ennen luoksepääsemättömien ulottuville. Samoin voivat ns. “teltantekijät”, jotka Paavalin tavoin ansaitsevat itse elatuksena. He matkustavat ammattiasioissa (esimerkiksi liikeihmiset, yliopistojen luennoitsijat, tekniset asiantuntijat ja kielten opettajat) ja käyttävät jokaista mahdollisuutta puhua Jeesuksesta. He eivät mene maahan teeskennellen olevansa jotain muuta kuin ovat, sillä he liikkuvat todellakin työasioissa, mutta todistaminen on yksinkertaisesti oleellinen osa heidän elämäntapaansa, missä he sitten sattuvat olemaankin.

Olemme syvästi häpeissämme siitä, että lähes kaksi vuosituhatta on kulunut Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja kuitenkaan kaksi kolmasosaa maailman väestöstä ei vielä tunnusta häntä. Toisaalta olemme hämmästyneitä nähdessämme yhä enemmän Jumalan voiman vaikutusta mitä yllättävimmissä paikoissa maapallolla.

Nyt on vuodesta 2000 tullut monelle tärkeä merkkipaalu. Voimmeko sitoutua evankelioimaan maailman vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen aikana? Tämä vuosiluku ei ole mitenkään taianomainen, mutta eikö meidän kuitenkin tulisi tehdä parhaamme tuon päämäärän saavuttamiseksi? Kristus kehottaa meitä viemään evankeliumin kaikille kansoille. Tehtävä on kiireellinen. Olemme lujasti päättäneet noudattaa hänen käskyään iloisesti ja toivon säilyttäen.

12 Vaikeita tilanteita
Jeesus sanoi seuraajilleen aivan suoraan, että heillä oli odotettavissa vastustusta. “Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat” (Joh. 15:20). Hän jopa kehotti iloitsemaan vainosta (Matt. 5:12) ja muistutti seuraajiaan, että hedelmän tuottamisen ehtona on kuoleminen (Joh. 12:24).

Nämä ennustukset kristittynä kärsimisen välttämättömyydestä ja hedelmällisyydestä ovat osoittautuneet tosiksi kaikkina aikoina, myös meidän päivinämme. Marttyyrien määrä on tuhansissa. Nytkin tilanne on paljolti samanlainen. Toivomme vilpittömästi, että “glasnost” ja “perestroika” johtavat Neuvostoliitossa ja muissa itäblokin maissa täydelliseen uskonnonvapauteen ja että muslimi- ja hindumaat tulevat avoimemmiksi evankeliumille. Suremme Kiinassa hiljattain tapahtunutta demokraattisen liikkeen väkivaltaista tukahduttamista ja rukoilemme, ettei se toisi mukanaan lisää kärsimyksiä Kiinan kristityille. Kokonaisuutena ottaen vanhat uskonnot näyttävät tulevan vähemmän suvaitseviksi, ulkomaalaiset vähemmän tervetulleiksi ja maailma vähemmän suosiolliseksi evankeliumin julistukselle.

Tässä tilanteessa haluamme esittää kolme väittämää sellaisten maiden hallituksille, joilla suhtautuminen uskoviin kristittyihin on harkinnan alaisena.

Ensiksi: Kristityt ovat lainkuuliaisia kansalaisia, jotka edistävät maansa hyvinvointia. He rukoilevat sen johtajien puolesta ja maksavat veronsa. Tietenkään ihminen, joka on tunnustanut Jeesuksen Herrakseen, ei voi pitää muita auktoriteetteja Herrana, ja jos häntä käsketään siihen tai johonkin muuhun, minkä Jumala kieltää, hänen on oltava tottelematta. Mutta kristityt ovat kunnon kansalaisia. He lisäävät maansa hyvinvointia myös hyvällä avioliitollaan ja kotielämällään; heidän liiketoimensa ovat rehellisiä, he ovat työteliäitä ja palvelevat vapaaehtoisesti vammaisia ja puutteenalaisia. Oikeudenmukaisella hallituksella ei ole kristittyjen taholta mitään pelättävää.

Toiseksi: Kristityt haluavat pysyä erossa arvottomista evankelioimismenetelmistä. Vaikka uskomme luonteeseen kuuluu vaatimus evankeliumin levittämisestä, esitämme sen avoimesti ja rehellisesti jättäen kuulijalle täyden vapauden ratkaista oma suhteensa siihen. Tahdomme olla hienotunteisia muiden uskontojen kannattajia kohtaan ja vastustamme kaikenlaista pakolla käännyttämistä.

Kolmanneksi: Kristittyjen vilpitön toive on uskonnonvapaus kaikille uskonnoille, ei vain kristinuskolle. Maissa, joissa kristinusko on valtauskonto, ovat kristityt etunenässä vaatimassa vapautta uskonnollisille vähemmistöille. Valtaosalta ei-kristillisessä maassa kristityt eivät siis pyydä itselleen enempää kuin muille samassa tilanteessa eläville. Vapaus “tunnustaa, harjoittaa ja levittää” uskontoa, niin kuin Yleisen ihmisoikeuksien julistuksen määritelmä kuuluu, voisi olla ja sen tulisi olla voimassa molemmin puolin.

Valitamme suuresti, jos Jeesuksen seuraajat ovat jossakin syyllistyneet arvottomaan todistamiseen. Päätämme välttää kaikkea tarpeetonta loukkaamista, ettei Kristuksen nimi saa siitä häpeää. Ristin pahennusta emme kuitenkaan voi välttää. Ristiinnaulitun Kristuksen tähden me rukoilemme, että olisimme valmiit hänen armostaan kärsimyksiin ja jopa kuolemaan. Marttyyrikuolema on todistus, jonka Kristus on erityisesti luvannut saattaa kunniaan.

Loppupäätelmä: Julistakaa Kristusta siihen asti kunnes hän tulee
“Julistakaa Kristusta siihen asti kunnes hän tulee”, oli Lausannen II:n teema. Uskomme tietenkin, että Kristus on tullut; se tapahtui, kun Augustus oli Rooman keisarina. Mutta tulee päivä, jolloin hän lupauksensa mukaan palaa sanoinkuvaamattomassa kirkkaudessaan saattamaan valtakuntansa täydelliseksi. Meidän on käsketty valvoa ja olla valmiina. Hänen kahden tulemisensa väliin jäävä aika on tarkoitettu lähetystyölle. Meidän on käsketty mennä viemään evankeliumi maailman ääriin ja meille on luvattu, että loppu tulee vasta kun olemme sen tehneet. Silloin molemmat loput (maailman, avaruuden ja ajan) yhtyvät. Siihen asti hän on luvannut olla kanssamme.

Lähetys- ja evankelioimistyöllä on kiire. Emme tiedä, paljonko meillä vielä on aikaa. Hukattavana sitä ei ole. Ja voidaksemme suorittaa vastuullemme annetun kiireisen tehtävän, tarvitsemme erityisesti ykseyttä (meidän on evankelioitava yhdessä) ja uhrimieltä (meidän on laskettava kustannukset ja hyväksyttävä ne). Lausannen julistuksessa lupasimme “rukoilla, suunnitella ja tehdä työtä yhdessä koko maailman evankelioimisen puolesta”. Manilan julistus vakuuttaa, että koko Kristuksen kirkko on kutsuttu viemään koko evankeliumi koko maailmaan. Julistaessaan Kristusta siihen asti kunnes hän tulee, kirkon on otettava huomioon tehtävän kiireellisyys ja sen vaatima kristittyjen ykseys ja uhrautuvaisuus.

Lähde ja lisätietoja: http://www.lausanne.org/fi/manilan-julistus/manilan-julistus




Kapkaupunging sitoumus

JOHDANTO

Maailmanlaajuisen Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseninä me iloiten vahvistamme sitoutumisemme Jumalaan ja hänen pelastustyöhönsä Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen tähtensä me uudistamme sitoutumisemme Lausanne-liikkeen päämääriin ja työnäkyyn.

Tämä merkitsee kahta asiaa:

Ensimmäiseksi, me olemme edelleenkin sitoutuneita siihen, että viemme kaikkialle maailmaan sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta ja kaikista hänen opetuksistaan.

Ensimmäisen Lausannen konferenssin (1974) aiheena oli koko maailman evankelioiminen.

Kokouksen tärkeimpiä lahjoja maailman kirkolle oli ensinnäkin Lausannen julistus, toiseksi uusi tietoisuus vielä saavuttamattomien kansanryhmien määrästä ja kolmanneksi raamatullisen evankeliumin ja kristillisen lähetystyön kokonaisvaltaisen luonteen uudelleen tajuaminen.

Toinen Lausanne-konferenssin pidettiin vuonna 1989 Manilassa. Sen pohjalta syntyi maailman evankelioimistyötä varten yli 300 strategista kumppanuussuhdetta, joista monet synnyttivät yhteistyötä eri maiden välillä kaikkialla maailmassa.

Toiseksi, me olemme edelleen sitoutuneita liikkeen perusdokumentteihin, Lausannen julistukseen (1974) ja Manilan manifestiin (1989). Nämä dokumentit ilmaisevat selkeästi raamatullisen evankeliumin ydintotuudet ja soveltavat niitä käytännön lähetystyöhön sellaisella tavalla, joka on yhä ajankohtainen ja haastava. Me myönnämme, että emme ole aina olleet uskollisia sitoumuksille, joita noissa dokumenteissa ilmaistaan. Mutta me suosittelemme niitä kaikille ja pysymme niiden takana etsiessämme oikeita tapoja ilmaista ja soveltaa evankeliumin ikuista totuutta alati muuttuvassa oman sukupolvemme maailmassa.

MIKÄ MUUTTUU

Lähes kaikki tässä maailmassa on yhä kiihtyvässä muutoksen tilassa: elämäntapamme, ajattelumme ja ihmissuhteemme. Maailmassa tapahtuu hyviä ja huonoja muutoksia – kaikki näemme, miten globalisaatio, digitaalinen vallankumous ja taloudellisen ja poliittisen vallan tasapainon vaihtelut vaikuttavat elämäämme. Monet kohtaamistamme asioista aiheuttavat meille huolta ja murhetta: maailmanlaajuinen köyhyys, sota, etniset konfliktit, sairaudet, ympäristökatastrofit ja ilmastonmuutos. Mutta maailmassa on yksi suuri muutos, josta voimme iloita: Kristuksen maailmanlaajuisen kirkon kasvu.

Se, että kolmas Lausannen kokous järjestettiin juuri Afrikassa, on todistus tästä. Ainakin kaksi kolmasosaa kaikista maailman kristityistä asuu eteläisissä ja itäisissä maanosissa. Kapkaupungin kokouksemme kokoonpano heijastelee tätä suurta muutosta, joka on tapahtunut vuoden 1910 Edinburghin lähetyskonferenssin jälkeen. Me iloitsemme suuresti nähdessämme, miten kirkko on kasvanut Afrikassa hämmästyttävällä nopeudella, ja iloitsemme siitä, että afrikkalaiset sisaremme ja veljemme isännöivät tätä kokousta.

Kristillisessä tehtävässämme meidän tulee kohdata oman sukupolvemme realiteetit. Meidän tulee myös oppia edellisten sukupolvien sekä viisaudesta että erehdyksistä. Me suomme menneille sukupolville heille kuuluvan kunnian ja suuntaamme kohti tulevaisuutta.

MIKÄ PYSYY

Nopeasti muuttuvassa maailmassamme jotkut asiat pysyvät muuttumattomina. Nämä suuret totuudet antavat raamatullisen pohjan lähetystehtävällemme.

* Ihmiset ovat kadotettuja. Ihmisen kohtalo on edelleen se, millaiseksi Raamattu sen kuvaa: syntimme ja kapinamme tähden me olemme Jumalan oikeudenmukaisen tuomion alla, ja ilman Kristusta meillä ei ole toivoa.

* Evankeliumi on hyvä sanoma. Evankeliumi ei ole käsite, johon pitäisi liittää uusia ideoita, vaan kertomus, joka on kerrottava yhä uudelleen. Evankeliumi on muuttumaton kertomus siitä, mitä Jumala on tehnyt pelastaakseen maailman, oman päätösvaltansa mukaisesti, historiassa todellisesti tapahtuneen Jeesuksen Kristuksen elämän, kuoleman, ylösnousemuksen ja hallitusvallan kautta. Kristuksessa on toivo.

* Kirkon lähetystehtävä jatkuu. Jumalan antamaa lähetystehtävää pitää jatkaa kaikkialle maailmaan maailmanloppuun saakka. Vielä kerran tulee päivä, jolloin maailman valtakunnista tulee meidän Jumalamme ja hänen Kristuksensa valtakunta ja Jumala asustaa lunastetun ihmiskuntansa keskellä uudessa luomakunnassa. Siihen päivään asti kirkko jatkaa osallistumistaan Jumalan antamaan lähetystehtävään, nähden sen iloisena ja ehdottoman kiireellisenä tehtävänä, kohdaten uusia ja jännittäviä mahdollisuuksia jokaisen sukupolven, myös omamme, aikana.

MITÄ RAKASTAMME

Tässä julkilausumassamme haluamme pysyä Jumalan rakkaudessa. Rakkaus on tämän sitoumuksen kieli. Raamatulliset sopimukset, liitot – sekä vanha että uusi – ilmentävät Jumalan lunastavaa rakkautta ja armollisuutta. Liittojen kautta Jumala tarjoaa armoaan kadotetulle ihmiskunnalle ja tuhoutuneelle luomakunnalle. Hänen rakkautensa saa meissä aikaan vastarakkautta. Meidän rakkautemme tulee näkyväksi luottamuksessamme, kuuliaisuudessamme ja sitoutumisessamme liiton Herraan. Lausannen julistus määrittelee sanan ”evankeliointi” seuraavalla lauseella: koko kirkko vie koko evankeliumia koko maailmaan. Tämä on yhä päämäärämme. Niinpä me uudistamme liiton vakuuttamalla uudelleen:

* Rakastamme koko evankeliumia. Se on Jumalan riemullinen hyvä uutinen Kristuksessa koko Hänen luomakunnalleen, joka on synnin ja pahan runtelema.

* Rakastamme koko kirkkoa, Jumalan kansaa, jonka Kristus on lunastanut kaikista maailman kansoista ja kaikilta historian aikakausilta, osallistuaksemme Jumalan antamaan lähetystehtävään tämän hetken maailmassa ja tuottaaksemme Hänelle kunniaa ikuisesti tulevina aikakausina.

* Rakastamme koko maailmaa, joka on niin kaukana Jumalasta mutta kuitenkin lähellä Hänen sydäntään – maailmaa, jota Jumala rakasti niin paljon, että Hän antoi ainokaisen Poikansa sen pelastamiseksi.

Tähän kolminkertaiseen rakkauteen pitäytyen me haluamme uudelleen sitoutua olemaan koko kirkko, joka uskoo, tottelee ja vie eteenpäin koko evankeliumia ja menee koko maailmaan tekemään kaikista kansoista Kristuksen opetuslapsia.

OSA I

HERRALLE, JOTA RAKASTAMME:
KAPKAUPUNGIN USKONTUNNUSTUS

  1. ME RAKASTAMME, KOSKA JUMALA ENSIN RAKASTI MEITÄ

Jumalan antama lähetystehtävä on syntynyt Jumalan rakkaudesta. Jumalan ihmisten tekemä lähetystyö nousee rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja kaikkea sitä kohtaan, mitä Jumalakin rakastaa. Maailman evankeliointi on Jumalan rakkauden virtaamista meihin ja meidän kauttamme eteenpäin. Me olemme vakuuttuneita Jumalan pelastavasta armosta ja vastaamme siihen armoon uskossa ja rakkauden kuuliaisuudessa. Me rakastamme, koska Jumala ensin rakasti meitä ja lähetti Poikansa syntiemme sovitukseksi. 1) Gal.5:6; Joh.14:21; 1.Joh.4:9,19

a) Laki ja profeetat vakuuttavat meille, että ensimmäiset ja suurimmat käskyt ovat tässä: rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi. Rakkaus on lain täyttymys, ja se on ensimmäinen asia, joka mainitaan Hengen hedelmien luettelossa. Rakkaus on näyttö siitä, että me olemme uudestisyntyneitä, tae siitä, että me tunnemme Jumalan, ja todiste siitä, että Jumala asuu meissä. Rakkaus on Jeesuksen uusi käsky. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että heidän lähetystehtävänsä olisi näkyvää ja uskottavaa vain, jos he olisivat kuuliaisia tälle rakkauden käskylle. Ihmiseksi tulleessa Pojassaan Jumala tuli näkyväksi, ja nyt näkymättömän Jumalan tekee maailmalle näkyväksi kristittyjen keskinäinen rakkaus. Rakkaus oli yksi ensimmäisiä asioita, joita Paavali huomasi ja ylisti uusien uskovien keskuudessa. Tärkeää oli myös usko ja toivo – mutta rakkaus on suurin, koska se ei koskaan lakkaa. 2) Matt.22:37-40; Room.13:8-10; Gal.5:22; 1.Piet.1:22; 1.Joh.3:14;4:7-21; Joh.13:34-35; Joh.1:18+; 1.Joh.4:12; 1.Tess.1:3; 1.Kor.13:8,13

b) Sellainen rakkaus ei ole heikkoa ja tunteilevaa. Jumalan rakkaus on liiton mukaisesti uskollista, sitoutunutta, epäitsekästä, uhrautuvaa, vahvaa ja pyhää. Koska Jumala on rakkaus, koko hänen olemuksensa ja kaikki hänen tekonsa ovat rakkautta – ja niin ovat myös hänen oikeudenmukaisuutensa ja hänen armollisuutensa. Jumalan rakkaus ulottuu koko hänen luomakuntaansa. Meitä kehotetaan rakastamaan sellaisella tavalla, joka heijastelee Jumalaa kaikissa näissä samoissa ulottuvuuksissa. Näin me vaellamme Herran tiellä. 3) 5.Moos.7:7-9; Hoos.2:19-20; Ps.103; 145:9,13,17; Gal.2:20; 5.Moos.10:12-19

c) Kun käytämme vakaumuksiemme ja sitoumuksiemme tukipylväinä rakkautta, vastaamme keskeisimpään ja vaativimpaan raamatulliseen haasteeseen:

* rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi ja sielustasi ja mielestäsi ja voimastasi
* rakasta lähimmäistäsi (myös muukalaista ja vihollista) niin kuin itseäsi
* rakastakaa toisianne niin kuin Jumala Kristuksessa on rakastanut teitä ja
* rakasta maailmaa samanlaisella rakkaudella kuin Hän, joka antoi ainoan Poikansa, että maailma Hänen kauttaan pelastuisi. 4) 5.Moos.6:4-5; Matt.22:37; 3.Moos.19:18,34; Matt.5:43-45; Joh.15:12; Ef.4:32; Joh.3:16-17

d) Tuo rakkaus on Jumalan lahja, joka on vuodatettu meidän sydämiimme, mutta se on myös Jumalan käsky, joka vaatii tahtomme kuuliaisuutta. Sellainen rakkaus kutsuu olemaan Kristuksen kaltainen: kovia kestävä ja kuitenkin lempeä nöyryydessä; luja pahan vastustamisessa ja silti myötäelävän armollinen kärsiviä kohtaan; rohkea omissa kärsimyksissä ja uskollinen kuolemaankin asti. Sellaisen rakkauden esikuvana oli ihmiseksi tullut Kristus ja lähteenä ylösnoussut, kirkkaudessa oleva Kristus. 5) Room.5:5; 2.Kor.5:14; Ilm.2:4

Me uskomme, että tällainen kaikkiin kohdistuva raamatullinen rakkaus tulisi olla Jeesuksen opetuslapsien tunnusmerkki. Vastauksena Jeesuksen rukoukseen ja käskyyn, me sydämestämme haluamme, että se olisi totta meissä. Surullisena myönnämme ja tunnustamme, että useinkaan ei näin ole. Siispä me haluamme uudelleen sitoutua tähän, että pyrimme elämään, ajattelemaan, puhumaan ja käyttäytymään sellaisella tavalla, joka ilmaisee, että vaellamme rakkaudessa – rakastaen Jumalaa, toisiamme ja maailmaa.

  1. RAKASTAMME ELÄVÄÄ JUMALAA

Jumalamme, jota rakastamme, ilmoittaa Raamatun sanan kautta, että Hän on yksi, ikuinen, elävä Jumala, joka hallitsee koko maailmaa kaikkivaltiaalla voimallaan ja tahdollaan tuottaakseen ihmisille pelastuksen. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhteydessä Jumala yksin on Luoja, Hallitsija, Tuomari ja Maailman Vapahtaja. 6) 5.Moos.4:35,39; Ps.33:6-9; Jer.10:10-12; 5.Moos.10:14; Jes.40:22-24; Ps.33:10-11,13-15; Ps.96:10-13; Ps.36:6; Jes.45:22

Niinpä me rakastamme Jumalaa iloisesti kiittämällä Häntä asemasta, joka meille on luomakunnassa suotu, suostumalla Hänen kaikkivaltiaaseen johdatukseensa, lujasti luottaen Hänen oikeudenmukaisuuteensa ja ikuisesti kiittäen siitä pelastuksesta, jonka Hän on meille valmistanut.

a) Me rakastamme Jumalaa yli kaiken. Meille on annettu käsky rakastaa ja palvella vain ja ainoastaan elävää Jumalaa. Mutta samoin kuin Vanhan testamentin ajan israelilaiset, mekin olemme olleet uskottomia ja olemme juosseet tämän maailman jumalien perässä, ympärillämme elävien ihmisten jumalien perässä. 7) 5.Moos.4,6

Me olemme langenneet synkretismiin, ahneuden, vallan ja menestyksen epäjumalien houkuttelemina, palvellen enemmän mammonaa kuin Jumalaa. Me olemme hyväksyneet vallalla olevia poliittisia ja taloudellisia ideologioita ilman raamatullista kritiikkiä. Uskonnollisen pluralismin painostuksen alla olemme vaarassa hylätä uskomme Kristuksen ainutlaatuisuuteen. Niin kuin israelilaisten, niin meidänkin tulee kuulla profeettojen ja itse Jeesuksen kutsu katumukseen, hylätä muut ideologiat ja jumalat ja palata kuuliaisesti rakastamaan ja palvelemaan vain yhtä Jumalaa.

b) Me rakastamme Jumalaa ja haluamme tuottaa Hänelle kunniaa. Suurin motivaatio lähetystehtävämme suorittamiseen on sama, joka motivoi Jumalan omaakin työtä: se, että ainoa todellinen Jumala tulisi tunnetuksi ja kirkastetuksi koko Hänen luomakunnassaan. Se on Jumalan keskeisin päämäärä, ja sen tulisi olla meidänkin suurin ilomme.

”Jos Jumala haluaa, että kaikki polvet notkistuvat Jeesuksen edessä ja kaikki kielet tunnustavat Hänen nimeään, tämän tulisi olla meidänkin päämäärämme. Meidän tulisi olla ’kateellisia’ – niin kuin Raamatussa joskus sanotaan – hänen nimensä kunniasta. Meidän tulisi olla surullisia, kun Jeesuksen nimen kunniaa ei tunneta, loukattuja, kun sitä ei huomioida, närkästyneitä, kun sitä pilkataan – ja koko ajan innokkaana ja päättäväisenä tehdä työtä sen eteen, että hänen nimelleen annettaisiin sille kuuluva kunnia ja ylistys. Ylin peruste lähetystyön tekemiseen ei ole kuuliaisuus lähetyskäskylle (vaikka se onkin tärkeä) eikä rakkaus Jumalasta vieraantuneita, tuhoon kulkevia syntisiä kohtaan (vaikka sekin on tärkeä syy – erityisesti kun muistamme Jumalan vihaa) vaan innokkuus ja halu kirkastaa Jeesusta Kristusta. Tämä on kristillisen lähetystyön suurin tavoite, ja sen edessä kaikki arvottomat vaikuttimet kuihtuvat ja kuolevat.” John Stott 8) John Stott, The Message of Romans, Roomalaiskirjeen sanoma, The Bible Speaks Today (Leicester and Downers Grove: Intervarsity Press), 53

Sen, että elävää Jumalaa ei tässä meidän maailmassamme kunnioiteta, tulisi olla meidän suurin murheemme. Aggressiivinen ateismi kieltää elävän Jumalan. Maailman uskontojen piirissä ainoan todellisen Jumalan paikalla on joku muu ja käsitykset Hänestä ovat sekoittuneita toisenlaisiin opetuksiin. Joissakin populaarikulttuureissa Herraamme Jeesusta Kristusta pilkataan tai Hänen opetustaan vääristellään. Kristillinen nominalismi, synkretismi ja tekopyhyys hämärtävät Raamatussa meille ilmoitetun Jumalan kasvoja.

Rakastava Jumala kutsuu meitä olemaan Hänen rohkeita mutta nöyriä todistajiaan tämän Hänet hylkäävän ja Häntä vääristelevän maailman keskellä – puolustamaan Kristuksen, Hänen Poikansa evankeliumin totuutta ankarasti mutta armollisesti – ja rukouksin luottamaan siihen, että Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, syyllisyyden ja myös armon. Me haluamme sitoutua olemaan Hänen todistajiaan, sillä jos me väitämme rakastavamme Jumalaa, meidän tulee olla mukana Jumalan suurimman tavoitteen toteuttamisessa, siinä että Hänen nimensä ja sanansa tulisivat ylistetyksi yli kaiken muun. 9) Ps.138:2

  1. RAKASTAMME JUMALAA ISÄÄ

Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan kautta – Hänen, joka on ainoa tie, totuus ja elämä – Hänen kauttaan me opimme tuntemaan ja rakastamaan Jumalaa Isänämme. Pyhä Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia ja me huudamme Jeesuksen opettamilla sanoilla ”Abba, Isä” – ja me myös aloitamme Jeesuksen opettaman rukouksen sanoilla ”Isä meidän”. Todistuksena rakkaudestamme Jeesusta kohtaan on se, että me tottelemme Häntä, ja Jumala vastaa rakkauteemme rakkaudellaan, kun Isä ja Poika asettuvat asumaan meihin, antaen ja saaden rakkautta. 10) Joh.14:6; Room.8:14-15; Matt.6:9; Joh.14:21-23

Tällä läheisellä suhteella on syvät raamatulliset perusteet.


a) Rakastamme Jumalaa, oman kansansa Isää. Vanhan testamentin israelilaiset tunsivat Jumalan Isänä, joka oli heidän olemassaolonsa lähde, Isänä, joka kantoi ja kuritti heitä, kutsui heitä kuuliaisuuteen, ikävöi heidän rakkauttaan ja osoitti heille lempeää anteeksiantamusta ja kärsivällistä, loppumatonta rakkautta. 11) 5.Moos.32:6,18; 1:31; 8:5; Jes.1:2; Mal.1:6; Jer.3:4,19; 31:9; Hoos.11:2; Ps.103:13; Jes.63:16; 64:8-9

Kaikki tämä pätee myös meihin, Jumalan ihmisiin Kristuksessa, meidän suhteessamme Isä Jumalaan.

b) Me rakastamme Jumalaa, Isää, joka rakasti maailmaa niin paljon, että Hän antoi ainokaisen Poikansa meidän pelastumiseksemme. Miten suuri osoitus Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan onkaan siinä, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi! Miten mittaamaton onkaan Isän rakkaus – Isän, joka ei säästänyt ainokaista Poikaansa, vaan luopui hänestä meidän vuoksemme! Jumala näytti meille uhrautuvan rakkautensa antamalla Poikansa, ja Poika näytti meille saman rakkauden antamalla itsensä. Lunastuksen työssä, jonka Isä ja Poika suorittivat ristillä iankaikkisen Hengen kautta, oli täydellinen tahtojen harmonia. Isä rakasti maailmaa ja antoi Poikansa; ”Jumalan Poika rakasti minua ja antoi itsensä minun edestäni”. Tämä Isän ja Pojan ykseys, Jeesuksen itsensä vakuuttamana, on ilmaistuna Paavalin yleisimmin toistetussa tervehdyksessä ”armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden … Jumalan ja Isämme tahdon mukaan. Hänelle olkoon kunnia aina ja ikuisesti. Amen.” 12) Joh.3:16; 1.Joh.3:1; Room.8:32; Hepr.9:14; Gal.2:20; Gal.1:4-5

c) Me rakastamme Jumalaa, Isää, jonka luonnetta me heijastamme ja jonka huolenpitoon me turvaamme ja luotamme. Vuorisaarnassa Jeesus toistuvasti esittää taivaallisen Isämme meille esikuvaksi ja kaiken työmme ja toimintamme keskipisteeksi. Meidän tulee Jumalan lapsina olla rauhantekijöitä. Meidän tulee tehdä hyviä tekoja, niin että Isämme saa kiitosta. Meidän tulee rakastaa vihollisiamme ja niin näyttää maailmalle Jumalan isällistä rakkautta. Meidän tulee antaa, rukoilla ja paastota niin, että vain Jumalamme näkee sen. Meidän tulee antaa anteeksi toisille, niin kuin Isämme antaa anteeksi meille. Meidän ei tarvitse olla huolissamme, vaan me saamme luottaa Isän huolenpitoon. Kun meissä näkyy tällainen kristityn luonteen mukainen käyttäytyminen, me olemme toteuttamassa taivaallisen Isämme tahtoa Jumalan valtakunnassa. 13) Matt.5:9,16,43-48; 6:4,6,14-15,18,25-32; 7:21-23

Me tunnustamme, että olemme usein olleet välinpitämättömiä Jumalan Isyydelle, ja olemme näin jääneet vaille monia rikkauksia, joita tämä isä-lapsisuhde olisi voinut meille antaa. Me haluamme uudestaan tulla Isän luo Jeesuksen, Pojan kautta, vastaanottaaksemme Hänen Isänrakkautensa ja vastataksemme siihen. Me haluamme elää kuuliaisuudessa Hänen isällisen rakkautensa hallinnan alaisina. Me haluamme heijastaa hänen isällistä luonnettaan kaikessa käyttäytymisessämme ja asenteissamme. Me haluamme luottaa hänen isälliseen huolenpitoonsa, mihin tahansa olosuhteisiin Hän meidät johdattaakin.

  1. RAKASTAMME JUMALAA POIKAA

Jumala antoi israelilaisille käskyn rakastaa uskollisesti ja yksinomaan Herraa Jumalaa, ainoaa Jumalaa. Kun rakastamme Herraa Jeesusta Kristusta, me samalla vahvistamme, että yksin Hän on Pelastaja, Herra ja Jumala. Raamattu opettaa, että Jeesus on toiminnassaan yhtä kaikkivaltias kuin Jumala. Kristus on maailmankaikkeuden Luoja, historian Herra, kaikkien kansakuntien tuomari ja kaikkien niiden Pelastaja, jotka kääntyvät Jumalan puoleen. 14) Joh.1:3; 1.Kor.8:4-6; Hepr.1:2; Kol.1:15-17; Ps.110:1; Mark.14:61-64; Ef.1:20-23; Ilm.1:5; 3:14; 5:9-12; Matt.1:21; Luuk.2:30; Ap.t.4:12; 15:11; Room.10:9; Tiit.2:13; Hepr.2:10; 5:9; 7:25; Ilm.7:10

Jeesus on osallisena Jumalan identiteetistä siinä jumalallisessa yhdenvertaisuudessa ja ykseydessä, joka Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on. Samoin kuin Jumala kutsui Israelin kansaa rakastamaan Häntä liiton uskossa, kuuliaisuudessa ja palvelijan todistuksessa, samoin me vahvistamme oman rakkautemme Jeesusta Kristusta kohtaan luottamalla Häneen, totellen Häntä ja tehden Häntä tunnetuksi.

a) Me luotamme Kristukseen. Me uskomme evankeliumien todistukseen siitä, että Nasaretin Jeesus on se Messias, jonka Jumala asetti ja lähetti suorittamaan loppuun Vanhan testamentin Israelille annettua ainutlaatuista tehtävää – tuomaan Jumalan pelastuksen siunausta kaikille kansakunnille, Jumalan Aabrahamille antaman lupauksen mukaisesti.

* Jeesuksen syntymässä Jumala tuli ihmiseksi ja eli meidän keskellämme, täysin Jumalana ja täysin ihmisenä.
* Maallisen elämänsä aikana Jeesus vaelsi täydellisessä uskollisuudessa ja kuuliaisuudessa Jumalalle. Hän ilmoitti Jumalan valtakunnan ja opetti siitä ja neuvoi, miten hänen opetuslapsiensa tulisi elää Jumalan valtakunnassa.
* Toimintansa ja ihmeidensä kautta Jeesus ilmoitti ja osoitti Jumalan valtakunnan voiton pahuudesta ja pahan voimista.
* Kuollessaan ristillä Jeesus kantoi meidän puolestamme meidän syntimme, maksaen täyden hinnan ja kärsien rangaistuksen ja häpeän. Hän voitti kuoleman ja pahan voimat ja tuotti sovituksen ja lunastuksen koko luomakunnalle.
* Ruumiillisen ylösnousemuksen kautta Jumala julisti Jeesuksen syyttömäksi ja korotetuksi, ja näin Hänestä tuli lunastetun ihmiskunnan ja uudistetun luomakunnan edelläkulkija.
* Taivaaseen nousemisestaan lähtien Jeesus on hallinnut kaikkea historiaa ja luomakuntaa.
* Kun Jeesus palaa, Hän toteuttaa Jumalan tuomion, tuhoaa saatanan, pahuuden ja kuoleman ja asettaa voimaan Jumalan vallan koko maailmankaikkeudessa.

b) Me olemme kuuliaisia Kristukselle. Jeesus kutsuu meitä opetuslapseuteen, ottamaan ristimme ja seuraamaan Häntä kuuliaisuudessa, uhrautuen ja palvellen. ”Jos te rakastatte minua, pitäkää minun käskyni”, Hän sanoi. ”Miksi te huudatte minulle Herra, Herra, ettekä tee, mitä minä käsken teidän tehdä?” Meidät on kutsuttu elämään niin kuin Kristus eli ja rakastamaan niin kuin Kristus rakasti. On vaarallista hulluutta yhtäältä tunnustautua Kristuksen seuraajaksi ja toisaalta ohittaa Hänen käskyjään. Jeesus varoittaa meitä siitä, että on monia, jotka sanovat toimivansa Hänen nimissään, johtavat näyttävää kristillistä työtä ja tekevät ihmeitäkin – ja kuitenkin juuri heille Jeesus saattaa sanoa, että Hän ei heitä tunne ja he ovat pahantekijöitä. Me olemme kaikki alttiita sellaiselle pelottavalle vaaralle, ja siksi me otamme Jeesuksen varoituksen vakavasti. 15) Luuk.6:46; Joh.2:3-6; Matt.7:21-23

c) Me julistamme Kristusta. Vain Kristuksessa Jumala on täydellisesti ja lopullisesti ilmoittanut itsensä, ja yksin Kristuksen kautta Jumala on tuonut maailmalle pelastuksen. Siksi me polvistumme niin kuin opetuslapset Nasaretin Jeesuksen jalkojen juureen ja sanomme Hänelle niin kuin Pietari: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” ja Tuomaksen kanssa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.” Vaikka me emme ole Häntä nähneet, me rakastamme Häntä. Ja me riemuitsemme toivossa odottaessamme ja kaivatessamme hänen takaisintulemisensa päivää, jolloin me saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on. Siihen päivään asti me Pietarin ja Johanneksen sanoin julistamme, että ”ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman”. 16) Matt.16:16; Joh.20:28; 1.Piet.1:8; 1.Joh.3:1-3; Ap.t.4:12

Me sitoudumme uudelleen tähän todistustehtävään, haluamme todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja kaikesta Hänen opetuksestaan kaikkialla maailmassa tietäen, että voimme olla Hänen todistajinaan vain, jos elämme itse kuuliaisina Hänen opetuksilleen.

  1. RAKASTAMME JUMALAA PYHÄÄ HENKEÄ

Me rakastamme Pyhää Henkeä, joka on kolminaisuuden ykseydessä, Hänet lähettävän Isä Jumalan kanssa ja Jeesuksen Kristuksen kanssa, josta Pyhä Henki todistaa. Hän on Lähetyksen Isän ja Lähetyksen Pojan Lähetys-Henki, joka puhaltaa elämää Jumalan Lähetyskirkkoon. Me rakastamme ja anomme Pyhän Hengen läsnäoloa, koska ilman Pyhän Hengen todistusta Kristuksesta meidän todistuksemme on turha ja voimaton. Ilman Pyhän Hengen vakuuttavaa työtä saarnamme on turhaa vaivannäköä. Ilman Hengen lahjoja, johdatusta ja voimaa evankelioimistyömme on pelkkää ihmisten puuhastelua. Jos Hengen hedelmiä ei ole nähtävissä, elämässämme ei ole mitään, mikä heijastaisi evankeliumin kauneutta ja vetovoimaa.

a) Vanhassa testamentissa näemme, miten Jumalan Henki on mukana luomisessa, vapauttamisen ja oikeudenmukaisuuden tuomisessa ja antamassa täyteyttään ja voimaansa ihmisille kaikenlaisissa palvelutehtävissä. Hengen täyttämät profeetat katsoivat kauas tulevaisuuteen ja näkivät sen kuninkaan ja palvelijan, jonka koko olemus, persoona ja toiminta tulisi olemaan Jumalan Hengen täyttämää. He näkivät aikakauteen, jolloin Henki vuodatettaisiin Jumalan kansan ylle tuomaan uutta elämää ja uutta kuuliaisuutta. 17) 1.Moos.1:1-2; Ps.104:27-30; Job 33:4; 2.Moos.35:30–36:1; Tuom.3:10; 6:34; 13:25; 4.Moos.11:16-17,29; Jes.63:11-14; 2.Piet.1:20-21; Miika 3:8; Neh.9:20,30; Sak.7:7-12; Jes.11:1-5; 42:1-7; 61:1-3; 32:15-18; Hes.36:25-27; 37:1-14; Joel 2:28-32

b) Jumala oli antanut profeettojen ja Jeesuksen kautta lupauksen, että hän vuodattaa Pyhän Henkensä omiensa ylle – ja niin tapahtui helluntaina. Pyhittävä Henki tuottaa hedelmäänsä uskovien elämässä. Hengen ensihedelmää on aina rakkaus. Henki täyttää seurakunnan lahjoillaan antaakseen voiman evankelioimistyöhön ja monenlaisiin palvelutehtäviin. Henki auttaa meitä julistamaan evankeliumia ja elämään sen mukaisesti, erottamaan totuuden, rukoilemaan niin, että sillä on vaikutusta ja voittamaan pimeyden voimat. Henki inspiroi ja on mukana meidän jumalanpalveluksissamme. Henki vahvistaa ja lohduttaa opetuslapsia, joita vainotaan tai jotka ovat syytettyinä siksi, että he todistavat Jeesuksesta. 18) Ap.t.2; Gal.5:22-23; 1.Piet.1:2; Ef.4:3-6; 1.Kor.12:4-11; Joh.20:21-22; 14:16-17,25-26; 16:12-15; Room.8:26-27; Ef.6:10-18; Matt.10:17-20; Luuk.21:15

c) Meidän osallistumisemme Jumalan antamaan tehtävään on turhaa ja hedelmätöntä ilman Pyhän Hengen läsnäoloa, ohjausta ja voimaa. Tämä pätee lähetystyön kaikkiin osa-alueisiin: evankeliointiin, totuudesta todistamiseen, opetuslapsiksi tekemiseen, rauhanneuvotteluihin, sosiaalisiin suhteisiin, eettiseen uudistumiseen, luomakunnasta huolehtimiseen, pahojen voimien voittamiseen, pahojen henkien ulosajamiseen, sairaiden parantamiseen, kärsimysten keskellä ja vainoissa kestävänä pysymiseen. Kaiken, mitä teemme Kristuksen nimessä, täytyy olla Pyhän Hengen voimassa ja ohjauksessa tehtyä. Tämä tulee hyvin selkeästi esille alkukirkossa ja apostolien opetuksessa Uudessa testamentissa. Tämä sama näkyy nykyisin seurakuntien hedelmällisyytenä ja kasvuna, siellä missä Jeesuksen seuraajat toimivat luottaen ja uskoen Pyhään Henkeen ja hänen voimaansa.

Ilman Pyhän Hengen persoonaa, osallisuutta ja voimaa ei voi olla olemassa todellista koko evankeliumin julistusta ja aitoa raamatullista lähetystyötä. Me rukoilemme, että tämä raamatullinen totuus kirkastuisi kaikkialla ja sen todellisuus koettaisiin koko maailmanlaajuisessa Kristuksen seurakunnassa. Me tiedämme, että Pyhän Hengen nimissä ja sen nimen alle kätkeytyen ihmiset (aivan niin kuin Uudessa testamentissa monin esimerkein kerrotaan) ovat osallisina ilmiöissä, joissa näkyy vieraiden henkien leima – ei todellisen Pyhän Hengen leima. Kaikki Pyhän Hengen työksi väitetyt ilmiöt eivät ole Raamatun mukaisia eivätkä Sanan opettamien Hengen lahjojen ilmentymiä. Raamattu opettaa selkeästi Pyhän Hengen lahjoista, ja siksi meidän pitää pystyä erottamaan henkiä, selkeästi varoittaa ihmisiä eksytyksistä ja paljastaa epärehelliset, omahyväiset ihmisten hyväksikäyttäjät, joille hengelliset voimat ovat vain keino saavuttaa maallista rikkautta. Ennen kaikkea on suuri tarve jatkuvasta raamatullisesta opetuksesta ja julistuksesta, jota toteutetaan nöyrän rukouksen hengessä – opetuksesta, joka auttaisi tavallisia uskovia ymmärtämään todellista evankeliumia, riemuitsemaan siitä ja tunnistamaan ja hylkäämään väärät evankeliumit.

  1. RAKASTAMME JUMALAN SANAA

Rakastamme Jumalan sanaa Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksissa ja yhdymme psalminkirjoittajan sanoihin Toorassa: ”Minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa… voi miten rakastankaan sinun lakiasi!” Me uskomme, että koko Raamattu on Jumalan sanaa, ihmisten kautta tullutta puhuttua ja kirjoitettua sanaa, mutta Jumalan Hengen inspiroimaa. Me pidämme Raamattua ylimpänä ja ainoana uskomme ja käyttäytymisemme auktoriteettina. Me olemme todistajia siitä, että Jumala käyttää sanaansa pelastuksen aikaansaamiseksi. Me uskomme vakaasti, että Raamattu on Jumalan viimeinen kirjoitettu sana, sitä eivät ohita mitkään myöhemmin tulleet ilmestykset. Me riemuitsemme siitä, että Pyhä Henki valaisee Jumalan ihmisten mieliä niin, että Raamattu edelleen puhuu Jumalan totuuksia tuoreella tavalla ihmisille kaikissa maailman kulttuuripiireissä. 19) Ps.119:47,97; 2.Tim.3:16-17; 2.Piet.1:21

a) Raamatun ilmoittama Persoona.
Me rakastamme Raamattua niin kuin morsian rakastaa tulevan aviomiehensä kirjeitä, ei kirjeiden paperia vaan henkilöä, joka puhuu niiden kautta. Raamatussa Jumala ilmaisee meille oman identiteettinsä, luonteensa, päämääränsä ja toimintansa. Raamattu on tärkein todistus Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Lukiessamme Raamattua me kohtaamme Kristuksen hänen Henkensä kautta suurella ilolla. Rakkautemme Raamattua kohtaan on rakkauden osoitus Jumalalle.

b) Raamatun kertoma tarina.
Raamattu sisältää koko maailmaa koskevan kertomuksen luomisesta, lankeemuksesta, historiassa tapahtuneesta lunastuksesta ja uudesta luomuksesta. Tämä kaikenkattava kertomus antaa meille selkeän raamatullisen maailmankuvan ja muovaa teologiaamme. Kertomuksen keskiössä ja huippukohtana ovat Kristuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvät tapahtumat, jotka muodostavat evankeliumin ytimen. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa meille kerrotaan, keitä me olemme, miksi me olemme täällä ja minne me olemme matkalla. Kertomus Jumalan työstä määrittelee meidän identiteettimme, vie meitä eteenpäin omassa tehtävässämme ja tuo meille varmuuden siitä, että kaikki on Jumalan varassa. Tämän kertomuksen tulee muovata Jumalan ihmisten muistia ja toivoa sekä hallita heidän evankelioivan julistuksensa sisältöä sukupolvesta toiseen. Meidän tulee tehdä Raamattua tunnetuksi kaikin mahdollisin keinoin, sillä sen sanoma on tarkoitettu kaikille maailman ihmisille. Siksi me sitoudumme uudelleen tähän tehtävään, joka ei vielä ole loppuun suoritettu: haluamme kääntää Jumalan sanaa, levittää sitä ja opettaa sitä kaikkien kulttuurien ja kielien keskellä – myös siellä, missä kaikilla ei vielä ole luku- ja kirjoitustaitoa.

c) Raamatun opettama totuus.
Koko Raamattu kertoo meille Jumalan suuresta suunnitelmasta ja opettaa meille kaiken sen totuuden, minkä Jumala haluaa meidän tietävän. Me pidämme Raamattua totena ja luotettavana kaikessa, mitä se opettaa, sillä se on Jumalan sanaa eikä Jumala voi valehdella tai erehtyä. Raamattu ilmaisee meille selvästi ja riittävästi pelastuksen tien. Siihen perustuen voimme tutkia ja ymmärtää Jumalan totuuden kaikkia ulottuvuuksia.

Me elämme kuitenkin valheiden täyttämässä ja totuuden hylkäävässä maailmassa. Monissa kulttuureissa on vallalla relativismia, joka kieltää absoluuttisten totuuksien olemassaolon. Jos me rakastamme Raamattua, meidän tulee rohkeasti nousta esiin ja puolustaa sen totuusväitteitä. Meidän tulee löytää uusia tapoja, joilla voimme tuoda ilmi raamatullista auktoriteettia kaikkien kulttuurien keskellä. Me haluamme uudelleen sitoutua osoittamaan rakkauttamme Jumalan sanaa kohtaan tekemällä rakkauden työtä Jumalan totuuden esilletuomiseksi.

d) Raamatun vaatima elämä.
”Sana on sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” Jeesus ja Jaakob kehottavat meitä olemaan ei vain sanan kuulijoita vaan myös sen tekijöitä. 20) 5.Moos.30:14; Matt.7:21-27; Luuk.6:46; Jaak.1:22-24

Raamattu esittää meille selvästi, millaisen elämän tulisi olla tunnusmerkillistä uskoville ja uskovien yhteisöille. Aabrahamista Moosekseen ja Psalmeista, profeetoista ja Israelin kansan viisauksista sekä Jeesukselta ja apostoleilta me opimme, että raamatulliseen elämäntapaan kuuluu oikeudenmukaisuus, myötätunto, nöyryys, vilpittömyys, rehellisyys, totuudellisuus, seksuaalinen siveys, anteliaisuus, ystävällisyys, itsensä kieltäminen, vieraanvaraisuus, sovinnollisuus, kostosta luopuminen, hyvän tekeminen, anteeksianto, ilo, tyytyväisyys ja rakkaus – ja elämä, joka on uskollista Jumalan palvelemista ja ylistämistä.

Me tunnustamme, että kovin helposti väitämme rakastavamme Raamattua, rakastamatta kuitenkaan elämää, jota se opettaa – elämää, jolla on hintansa, kun me käytännössä elämme kuuliaisuudessa Jumalalle Kristuksen kautta. Kuitenkin ”mikään ei suosittele evankeliumia voimallisemmin kuin muuttunut, uudistunut elämä, ja mikään ei niin tuhoa todistustamme kuin henkilökohtainen poikkeaminen oikealta tieltä. Meidän tulee käyttäytyä Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti ja jopa 'koristaa' sitä, tuoda esiin sen kauneutta pyhän elämän kautta.” 21) Manilan manifesti, Kappale 7; Tiit.2:9-10

Kristuksen evankeliumin tähden me sitoudumme uudelleen uskomaan ja tottelemaan Jumalan sanaa osoittaaksemme rakkauttamme sitä kohtaan. Ei ole olemassa raamatullista lähetystyötä ilman raamatullista elämää.

  1. RAKASTAMME JUMALAN MAAILMAA

Jumala rakastaa tätä maailmaa, ja mekin haluamme rakastaa sitä – kaikkea, mitä Jumala on tehnyt, iloiten Jumalan suojaavasta huolenpidosta ja oikeudenmukaisuudesta koko hänen luomakunnassaan. Me haluamme julistaa hyvää sanomaa koko luomakunnalle ja kaikille kansakunnille. Me ikävöimme sitä päivää, jolloin maa tulee olemaan täynnä Herran kunnian tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren. 22) Ps.145:9,13,17; Ps.104:27-30; Ps.50:6; Mark.16:15; Kol.1:23; Matt.28:17-20; Hab.2:14

a) Me rakastamme Jumalan luomakuntaa.
Tämä rakkaus ei ole vain tunteellista luonnon rakastamista (johon ei Raamatussa kehoteta), eikä se myöskään ole luonnon palvomista, minkä Raamattu ehdottomasti kieltää. Ennemminkin se on loogista seurausta siitä, että rakastamme Jumalaa – siksi haluamme pitää huolta hänen omasta luomakunnastaan. ”Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on.” Maailma on Jumalan omaisuutta. Jos me väitämme rakastavamme ja tottelevamme Jumalaa, me pidämme huolta maailmasta sen tähden, että se kuuluu hänelle, jota me kutsumme Herraksi. 23) Ps.24:1; 5.Moos.10:14

Maailma on Kristuksen luoma, ylläpitämä ja lunastama. 24) Kol.1:15-20; Hepr.1:2-3

Me emme voi väittää rakastavamme Jumalaa, jos samaan aikaan kohtelemme väärin sitä, mikä on Kristuksen omaa hänen luomistyönsä, lunastuksensa ja perintöosansa perusteella. Me pidämme huolta planeetastamme, ja käytämme sen runsaita luonnonvaroja vastuullisesti – ei maallisen maailman perusteiden tähden vaan Herran tähden. Jos Jeesus on koko maailman Herra, me emme voi erottaa suhdettamme Kristukseen siitä, miten me toimimme suhteessa maailmaan. Jos julistamme evankeliumia, joka sanoo ”Jeesus on Herra”, me julistamme evankeliumia, joka sisältää maailman, sillä Kristus on koko luomakunnan Herra. Siksi luomakunnasta huolehtiminen kuuluu evankeliumiin Kristuksen herruuden kautta.

Tällainen rakkaus Jumalan luomakuntaa kohtaan vaatii meitä katumaan omaa osallisuuttamme maailman luonnonvarojen tuhoamisessa, tuhlaamisessa ja saastuttamisessa – mekin olemme olleet mukana ylenpalttisen kuluttamisen huumaavassa epäjumalanpalveluksessa. Me haluamme nyt sitoutua profeetalliseen ekologiseen vastuullisuuteen. Me tuemme kristittyjä, joiden erityiskutsumuksena on ympäristön puolesta puhuminen ja toimiminen sekä niitä, jotka ovat sitoutuneet huolehtimaan ihmisten tarpeista Jumalan maailman luonnonvarojen avulla, hänen tarkoituksensa mukaisesti. Me muistutamme itseämme siitä, että Raamattu julistaa koko luomakunnan lunastamista. Meidän lähetystyömme tulee olla kokonaisvaltaista, niin että otamme huomioon, julistamme ja elämme todeksi sitä raamatullista totuutta, että evankeliumi on Jumalan hyvä uutinen, Jeesuksen Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta – ja se on tarkoitettu yksittäisille ihmisille, yhteiskunnalle ja koko luomakunnalle. Kaikki kolme ovat särkyneitä ja kärsivät synnin vuoksi; kaikki kolme ovat Jumalan lunastustyön ja rakkauden kohteina; kaikkien kolmen tulee olla Jumalan ihmisten monitahoisen lähetystyön ja rakkaudentyön kohteena.

b) Me rakastamme kansakuntien ja kulttuurien maailmaa. ”Yhdestä ihmisestä Jumala teki kaikki ihmiskunnan kansakunnat, asumaan kaikkialla maan päällä.” Etninen moninaisuus on Jumalan luomistyön lahja, ja se tullaan säilyttämään uudessa luomisessa, kun se vapautetaan lankeemuksen seurauksena syntyneestä jakautuneisuudestamme ja kilpailuasenteestamme. Meidän rakkautemme kaikkia ihmisiä kohtaan heijastaa Jumalan lupausta siunata kaikkia maailman kansakuntia ja Jumalan työtä ja vaikutusta, kun hän kutsuu luoksensa ihmisiä kaikista heimoista, kielistä, kansakunnista ja kansoista valmistaakseen itselleen oman kansan. Meidän tulee rakastaa kaikkia, joita Jumala on valinnut siunattavakseen – kaikkien kulttuurien keskellä. Kristillinen lähetystyö on yleensä yrittänyt suojella ja säilyttää paikallisia kulttuureita ja kieliä. Jumalalliseen rakkauteen kuuluu myös kriittinen havainnointi, sillä kaikkien kulttuurien keskuudessa näkyy ihmisten elämässä positiivisen Jumalan kuvan kaltaisuuden lisäksi myös paholaisen ja synnin negatiivinen leima. Me haluamme nähdä evankeliumin juurtuvan ja yhdistyvän kaikkiin kulttuureihin, muovaavan niitä sisältä päin, niin että ne voivat tuottaa kunniaa Jumalalle ja kirkastaa Kristuksen säteilevää täyteyttä. Me odotamme ja ikävöimme sitä päivää, jolloin kaikkien kulttuurien rikkaus, kunnia ja loisto tuodaan Jumalan kaupunkiin – lunastettuna ja puhdistettuna kaikesta synnistä, rikastamaan uutta luomakuntaa. 25) Ap.t.17:26; 5.Moos.32:8; 1.Moos.10:31-32; 12:3; Ilm.7:9-10; 21:24-27

Tällainen rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan vaatii, että me sanoudumme irti rasismin kauheuksista ja etnosentrismistä ja kohtelemme kaikkia etnisiä ja kulttuurisia ryhmiä arvostaen ja kunnioittaen, koska ne ovat Jumalalle arvokkaita luomisessa ja lunastuksessa. 26) Ap.t.10:35; 14:17; 17:27

Tällainen rakkaus myös vaatii, että me yritämme tehdä evankeliumin tunnetuksi kaikkien kansojen ja kulttuurien keskellä kaikkialla. Kaikki kansat, sekä juutalaiset että pakanat, kuuluvat lähetyskäskyn piiriin. Rakkaus, jota evankelioimistyössä tunnemme kadotettuja kohtaan, on Jumalan rakkauden virtaa meidän sydämiemme kautta. Me tunnustamme häveten, että maailmassa on vielä monia kansoja, jotka eivät ole koskaan kuulleet sanomaa Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa. Lausannen liikettä on alusta asti inspiroinut sitoumus, jonka nyt haluamme uudistaa: haluamme tehdä kaikkemme, että kaikki maailman kansat tavoitettaisiin evankeliumin sanomalla.

c) Me rakastamme maailman köyhiä ja kärsiviä. Raamatussa meille kerrotaan, että Herra suhtautuu rakkaudella kaikkia luotujaan kohtaan. Herra ajaa sorrettujen asiaa, rakastaa muukalaisia, ruokkii nälkäiset, pitää huolta orvoista ja leskistä. 27) Ps.145:9,13,17; 147:7-9; 5.Moos.10:17-18

Raamattu myös osoittaa, että Jumala haluaa suorittaa tätä huolenpitoaan niiden ihmisten kautta, jotka näkevät tämän työn tehtäväkseen. Jumala pitää vastuullisina erityisesti niitä ihmisiä, jotka ovat yhteiskunnan poliittisia tai oikeudellisia johtajia,
28) 1.Moos.18:19; 2.Moos.23:6-9; 5.Moos.16:18-20; Job 29:7-17; Ps.72:4,12-14; 82; Sananl.31:4-9; Jer.22:1-3; Dan.4:27
mutta lain ja profeettojen kautta, Psalmien, Sananlaskujen, Jeesuksen, Paavalin, Jaakobin ja Johanneksen kautta kaikkia Jumalan ihmisiä kehotetaan osoittamaan Jumalan rakkautta ja oikeudenmukaisuutta käytännön teoissa kaikkia hädässä olevia kohtaan.
29) 2.Moos.22:21-27; 3.Moos.19:33-34; 5.Moos.10:18-19; 15:7-11; Jes.1:16-17; 58:6-9; Amos 5:11-15,21-24; Ps.112; Job 31:13-23; Sananl.14:31; 19:17; 29:7; Matt.25:31-46; Luuk.14:12-14; Gal.2:10; 2.Kor.8-9; Room.15:25-27; 1.Tim.6:17-19; Jaak.1:27; 2:14-17; 1.Joh.3:16-18

Jumalan tahtomaan rakkauteen ei riitä armollinen rakkaus ja myötätuntoisuus puutteenalaisia kohtaan, vaan meidän on myös aktiivisesti paljastettava ja vastustettava kaikkea hädänalaisten ihmisten sortoa ja hyväksikäyttöä. ”Meidän tulee pelottomasti tuomita pahuus ja epäoikeudenmukaisuus kaikkialla, missä niitä kohtaamme.” 30) Lausannen julistus, luku 5

Häpeäksemme meidän täytyy tunnustaa, että olemme epäonnistuneet tässä asiassa, meillä ei ole ollut jumalallista myötätuntoa, emme ole osoittaneet Jumalan rakkautta, emme ole heijastaneet hänen luonnettaan, emmekä ole pysyneet hänen tahdossaan. Me haluamme antautua uudelleen tähän oikeudenmukaisuuden edistämistyöhön ja haluamme osoittaa solidaarisuutta puolustamalla syrjäytyneitä ja sorrettuja. Me näemme, että sellainen taistelu pahuutta vastaan on osa hengellistä sodankäyntiä, jota voidaan käydä vain ristin ja ylösnousemuksen voiton kautta, Pyhän Hengen voimassa, lakkaamatta rukoillen.

d) Rakastamme lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Jeesus kehotti opetuslapsiaan noudattamaan tätä toiseksi suurinta käskyä, mutta sitten hän vielä syvensi tätä kehotusta (samassa luvussa) sanomalla, että vieraiden lisäksi meidän tulisi rakastaa myös vihollisiamme. 31) 3.Moos.19:34; Matt.5:43-44

Sellainen rakkaus lähimmäisiämme kohtaan tarkoittaa sitä, että me kohtelemme kaikkia ihmisiä evankeliumin hengessä, kuuliaisina Kristuksen käskylle ja hänen esikuvaansa seuraten. Sellainen rakkaus lähimmäisiä kohtaan ulottuu muiden uskontojen edustajiin sekä niihin, jotka vihaavat meitä, niihin, jotka puhuvat meistä pahaa ja vainoavat meitä – ja myös niihin, jotka uhkaavat henkeämme. Jeesus opetti meitä vastaamaan valheisiin totuudella, pahoihin tekoihin ystävällisyydellä, armollisuudella ja anteeksiannolla, väkivaltaan ja uskovien murhaamiseen uhrautuvaisuudella – jotta vetäisimme ihmisiä hänen luokseen ja katkaisisimme koston ja pahuuden kierteen. Haluamme ehdottomasti välttää kaikkea väkivaltaa levittäessämme evankeliumia, ja luovumme kiusauksesta kostaa ja maksaa samalla mitalla takaisin niille, jotka tekevät meille vääryyttä. Sellainen tottelemattomuus on vastoin Kristuksen ja Uuden testamentin opetusta. 32) Matt.5:38-39; Luuk.6:27-29; 23:34; Room.12:17-21; 1.Piet.3:18-23; 4:12-16

Meidän velvollisuutemme on rakastaa kärsiviä lähimmäisiämme, ja siksi meidän on vaadittava heille oikeudenmukaisuutta vetoamalla oikeudellisiin ja valtiollisiin viranomaisiin, jotka toimivat Jumalan palvelijoina rangaistessaan väärintekijöitä.
33) Room.13:4

e) Maailma, jota emme rakasta. Jumalan luomasta hyvästä maailmasta on tullut paikka, jossa ihmiset ja saatana ovat kapinassa Jumalaa vastaan. Meidän ei tule rakastaa synnillisten halujen, ahneuden ja ihmisylpeyden maailmaa. Tunnustamme surulla, että juuri nuo maailmallisuuden piirteet usein pilaavat meidän kristillisen käytöksemme ja tekevät tyhjäksi todistuksemme evankeliumista. 34) 1.Joh.2:15-17

Haluamme antaa uuden vakuutuksen siitä, että emme halua leikitellä langenneen maailman kanssa ja osallistua sen hetkellisiin mielitekoihin, vaan haluamme rakastaa koko maailmaa niin kuin Jumalakin sitä rakastaa. Me rakastamme maailmaa niin, että odotamme hartaasti koko luomakunnan ja kaikkien kulttuurien lunastusta ja uudistumista Kristuksessa, Jumalan kansan kokoamista kaikista maailman kolkista ja kansakunnista – ja kaiken tuhoamisen, köyhyyden ja vihollisuuden loppumista.

  1. RAKASTAMME JUMALAN EVANKELIUMIA

Koska me olemme Jeesuksen opetuslapsia, olemme myös evankeliumi-ihmisiä. Rakastamme Raamatun hyvää sanomaa Jumalan pelastustyöstä Jeesuksen Kristuksen kautta. Se on identiteettimme ydin. Meitä yhdistää se kokemus, joka meillä on Jumalan armosta evankeliumissa, ja meillä kaikilla on halu tehdä sitä armon evankeliumia tunnetuksi kaikkialla maailmassa, kaikin mahdollisin keinoin.

a) Me rakastamme hyviä uutisia pahojen uutisten maailmassa. Evankeliumissa puhutaan ihmisten synnin kauheista seurauksista, epäonnistumisista ja hädästä. Ihmiset ovat kapinoineet Jumalaa vastaan, ovat hylänneet Jumalan auktoriteetin eivätkä ole totelleet Jumalan sanaa. Tässä syntisessä tilassa me olemme vieraantuneita Jumalasta, toisistamme ja luomakunnan järjestyksestä. Synti ansaitsee Jumalan tuomion. Heitä, jotka eivät suostu katumaan eivätkä ”ole kuuliaisia Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumille, heitä kohtaa rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista.” 35) 1.Moos.3; 2.Tess.1:9

Synnin seuraukset ja pahan voimat ovat turmelleet kaikki ihmisyyden osa-alueet (hengellisen, fyysisen, älyllisen ja sosiaalisen). Ne ovat läpäisseet kulttuurielämän, talouselämän, sosiaalisen, poliittisen ja uskonnollisen elämän kaikissa kulttuureissa kaikkien historian sukupolvien aikana. Ne ovat tuottaneet ihmiskunnalle ja Jumalan luomakunnalle suunnatonta kurjuutta ja tuhoa. Tällaista kolkkoa taustaa vasten raamatullinen evankeliumi on todella hyvä uutinen.

b) Me rakastamme evankeliumin kertomusta. Evankeliumi ilmoittaa meille historiallisen tapahtuman, hyvän uutisen Jeesus Nasaretilaisen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Jeesus on Daavidin poika, luvattu Messias-kuningas, jonka kautta Jumala perusti valtakuntansa ja toi pelastuksen maailmalle ja siunasi kaikkia maailman kansakuntia, Aabrahamille antamansa lupauksen mukaisesti. Paavali määrittelee evankeliumin sanoessaan, että ”Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin, hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja hän näyttäytyi Pietarille ja myöhemmin kahdelletoista opetuslapselleen.” Evankeliumi julistaa, että Kristuksen ristillä Jumala otti ylleen Pojassaan meille kuuluneen synnin ansaitseman tuomion. Tämän suuren pelastustyön kautta, ylösnousemuksessa täytetyn ja julistetun työn kautta, Jumala sai lopullisen voiton Saatanasta, kuolemasta ja kaikista pahoista hengistä, vapautti meidät niiden vallasta ja pelosta ja varmisti niille tulevan tuhon ja tuomion. Jumala sai aikaan sovituksen uskovien ja itsensä välille ja kaikkien uskovien välille yli kaikkien erottavien muurien ja vihollisuuksien. Ristin kautta Jumala myös toi sovituksen koko luomakunnalle, ja Jeesuksen ruumiillisessa ylösnousemuksessa me näemme uuden luomisen ensi hedelmän. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” 36) Mark.1:1,14-15; Room.1:1-4; Room.4; 1.Kor.15:3-5; 1.Piet.2:24; Kol.2:15; Hepr.2:14-15; Ef.2:14-18; Kol.1:20; 2.Kor.5:19

 Miten rakastammekaan evankeliumin kertomusta!

c) Me rakastamme evankeliumin antamaa varmuutta. Kun luotamme yksin Kristukseen, Pyhä Henki liittää meidät häneen ja me olemme Jumalan edessä Kristuksessa vanhurskautettuja. Kun meidät on vanhurskautettu uskon kautta, meillä on rauha Jumalan kanssa emmekä me enää joudu tuomittaviksi. Me saamme syntimme anteeksi. Me olemme uudestisyntyneitä elävään toivoon ja olemme osallisia Kristuksen ylösnousemuselämään. Meidät on otettu Kristuksen kanssaperillisiksi. Meidät on otettu kansalaisiksi Jumalan liiton kansaan, jäseniksi Jumalan perheeseen, ja Jumala on asettunut asumaan meihin. Luottaessamme Kristukseen, meillä on täysi varmuus pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä, sillä meidän pelastuksemme ei ole meidän varassamme, vaan se perustuu Kristuksen työhön ja Jumalan lupaukseen. ”Ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme.” 37) Room.4; Fil.3:1-11; Room.5:1-2; 8:1-4; Ef.1:7; Kol.1:13-14; 1.Piet.1:3; Gal.3:26–4:7; Ef.2:19-22; Joh.20:30-31; 1.Joh.5:12-13; Room.8:31-39

Miten rakastammekaan evankeliumin lupauksia!

d) Me rakastamme sitä muutosta, minkä evankeliumi saa aikaan. Evankeliumi on Jumalan aktiivinen elämää muuttava voima maailmassa. ”Se on Jumalan voima, pelastukseksi kaikille, jotka uskovat.” 38) Room.1:16

Evankeliumin siunaus ja sen tuoma varmuus vastaanotetaan vain uskon avulla. Pelastava usko tuo aina mukanaan kuuliaisuuden. Kristillinen kuuliaisuus on ”uskoa, joka ilmenee rakkautena”. 39) Gal.5:6

Me emme pelastu hyvien tekojen kautta, mutta kun me olemme pelastuneet yksin armon kautta, ”meidät on luotu Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten”. 40) Ef.2:10

”Usko ilman tekoja on kuollut.” 41) Jaak.2:17

Paavali näki, että evankeliumin aikaansaama muutos on Jumalan armotyötä – armon, joka toi meille pelastuksen Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa, ja armon, joka opettaa meitä elämään eettisesti odottaessamme hänen toista tulemustaan. 42) Tiit.2:11-14

Paavalin mukaan ”kuuliaisuus evankeliumille” tarkoitti sekä armoon luottamista että sen opetettavana olemista. 43) Room.15:18-19; 16:19; 2.Kor.9:13

Paavalin lähetystehtävän tavoitteena oli tuoda ”uskon kuuliaisuus” kaikkiin kansakuntiin. 44) Room.1:5; 16:26

Tällainen Jumalan liittoon liittyvä kielenkäyttö tuo mieleemme Aabrahamin. Aabraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ja hän osoitti uskonsa tottelemalla Jumalan käskyjä. ”Uskon kautta Aabraham… oli kuuliainen.” 45) 1.Moos.15:6; Gal.6:6-9; Hepr.11:8; 1.Moos.22:15-18; Jaak.2:20-24

Ensimmäiset kuuliaisuuden teot, joista evankeliumi puhuu, ovat katumus ja usko Jeesukseen Kristukseen. Evankeliumin usko mahdollistaa, Pyhän Hengen pyhittävän työn kautta, elämäntavan, johon kuuluu jatkuva kuuliaisuus Jumalan käskyille. 46) Room.8:4

Siten kuuliaisuus on pelastavan uskon todiste ja hedelmä. Kuuliaisuus on myös todiste siitä, että rakastamme Jeesusta. ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa.” 47) Joh.14:21

”Siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.” 48) 1.Joh.2:3

Miten rakastammekaan evankeliumin voimaa!

  1. RAKASTAMME JUMALAN KANSAA

Jumalan kansaa ovat kaikki ne ihmiset kaikista aikakausista ja kaikista kansakunnista, joita Jumala on Kristuksessa rakastanut, jotka Jumala on valinnut, kutsunut, pelastanut ja pyhittänyt kansakseen ja omaisuudekseen, olemaan osallisina Kristuksen kirkkaudesta uuden luomakunnan kansalaisina. Koska kuulumme niihin, joita Jumala on rakastanut iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen ja läpi koko levottoman ja kapinallisen historiamme, meidän tulee rakastaa toinen toisiamme. Sillä ”koska Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toisiamme” ja niin ”olemaan Jumalan seuraajia… ja vaeltamaan rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti meitä ja antoi itsensä meidän edestämme”. Keskinäinen rakkaus Jumalan perheessä ei ole vain toivottava asiain tila vaan ehdoton käsky. Sellainen rakkaus ei ole vain ensimmäinen todiste kuuliaisuudesta evankeliumille, vaan se on myös liikkeelle paneva voima maailman evankelioimisessa. 49) 2.Tess.2:13-14; 1.Joh.4:11; Ef.5:2; 1.Tess.1:3; 4:9-10; Joh.13:35

a) Rakkaus kutsuu ykseyteen. Samassa yhteydessä kun Jeesus kehotti opetuslapsiaan rakastamaan toinen toisiaan, hän rukoili heille ykseyttä. Tämä käsky ja tämä rukous molemmat liittyvät lähetystehtävään – niin että ”siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni” ja ”että maailma uskoisi, että sinä (Isä) olet minut lähettänyt”. 50) Joh.13:34-35; 17:21

Maailma saa vakuuttavan todistuksen evankeliumin totuudesta, kun kristityt uskovat ovat rakkaudellisessa yhteydessä keskenään yli maailman korkealle rakennettujen raja-aitojen – ohittaen syvälle juurtuneet rodun, ihonvärin, sosiaaliluokan, taloudellisten etuoikeuksien ja poliittisten suuntausten erilaisuuksien luomat ennakkoluulot. Ja mikä voisikaan tehokkaammin tehdä tyhjäksi todistustamme kuin se, että kristityt heijastavat ja vahvistavat näitä samoja ennakkoluuloja omassa keskuudessaan!

Harras toiveemme on, että Kristuksen ruumiissa kaikissa maanosissa voisi syntyä uutta globaalia kumppanuutta, joka perustuu syvään keskinäiseen rakkauteen, keskinäiseen nöyryyteen ja merkittävään taloudelliseen jakamiseen, ilman holhoamista tai epäterveitä riippuvuussuhteita. Me emme tavoittele tätä ainoastaan siksi, että voisimme olla yhtä evankeliumin julistamisessa, vaan Kristuksen nimen tähden ja Jumalan antaman koko maailmaa koskevan lähetystehtävän tähden.

b) Rakkaus kutsuu rehellisyyteen. Rakkaus puhuu totuutta armollisesti. Kukaan ei ole rakastanut Jumalan kansaa niin kuin Israelin profeetat ja itse Jeesus. Juuri he kuitenkin puhuttelivat kansaa äärimmäisen suoraan ja avoimesti sen epäonnistumisista, epäjumalanpalveluksesta ja kapinasta Jumalan liittoa kohtaan. Näin puhuessaan he kutsuivat Jumalan kansaa katumukseen, niin että he voisivat saada anteeksi ja palata Jumalan palvelukseen hänen antamassaan lähetystyössä. Sama profeetallisen rakkauden ääni pitää tänä päivänä tulla kuuluviin, samasta syystä kuin silloinkin.

Rakastamme Jumalan kirkkoa, ja siksi tällainen meissä löytyvä rumuus tuottaa suurta tuskaa – ja se kätkee maailmalta rakkaan Kristuksemme todelliset kasvot, hänen kauneutensa – maailmalta, joka epätoivoisesti tarvitsee Kristuksen luo tulemista.

c) Rakkaus kutsuu solidaarisuuteen. Keskinäiseen rakkauteen kuuluu myös erityisesti niistä huolehtiminen, jotka ovat vainottuja tai vangittuja uskonsa tähden. Jos yksi osa ruumista kärsii, toiset osat kärsivät sen kanssa. Jokainen meistä on, niin kuin Johannes, ”osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa”. 51) Hepr.13:1-3; 1.Kor.12:26; Ilm.1:9

Me haluamme sitoutua jakamaan Kristuksen ruumiin jäsenten kärsimystä kaikkialla maailmassa levittämällä tietoa heistä, rukoilemalla heidän puolestaan, puolustamalla ja tukemalla heitä eri tavoin. Sellainen jakaminen ei ole pelkkää säälin osoittamista, vaan me haluamme myös oppia, mitä kärsivä kirkko voi opettaa meille muille, jotka emme ole joutuneet kärsimään samalla tavalla. Meitä varoitetaan siitä, että kirkko, joka on huoleton rikkaudessaan ja itseriittoisuudessaan, saattaa, niin kuin Laodikean seurakunta, olla Jeesuksen sanojen mukaan sokea omalle köyhyydelleen – ja olla kirkko, jonka ulkopuolelle Jeesus on jätetty kuin muukalainen. 52) Ilm.3:17-20

Jeesus kutsuu kaikkia opetuslapsiaan olemaan yhtä perhettä kansakuntien keskellä, olemaan sovintoon saatettu yhteisö, jossa kaikki synnilliset väliaidat on purettu pois hänen sovituksen tuovan armonsa kautta. Tämä kirkko on armon yhteisö, kuuliaisuuden ja rakkauden ja Pyhän Hengen yhteyden yhteisö, jossa Jumalan ylistettävät ominaisuudet ja Kristuksen armolliset luonteenpiirteet ovat nähtävissä Jumalan moninaisen viisauden mukaisesti. Kun kirkkomme on sovitettujen, ei enää itselleen elävien ihmisten yhteisö, jossa eletään Vapahtajalle, joka on rakastanut meitä ja antanut itsensä meidän puolestamme, silloin kirkko voi olla Jumalan valtakunnan elävä ja kirkas ilmentymä.

  1. RAKASTAMME JUMALAN ANTAMAA TEHTÄVÄÄ

Me olemme sitoutuneita maailman evankelioimiseen, koska se on keskeistä siinä ymmärryksessä, joka meillä on Jumalasta, Raamatusta, kirkosta, ihmiskunnan historiasta ja lopullisesta tulevaisuudesta. Raamattu ilmoittaa meille Jumalan suunnitelman, jonka mukaan hän aikoo tuoda kaiken taivaassa ja maassa ykseyteen, Kristuksen alaiseksi, sovittaen kaikki ristin veren kautta, Jumalan kirkkauden ja armon kunniaksi. Toteuttaessaan suunnitelmaansa Jumala uudistaa synnin ja pahan turmeleman luomakunnan uudeksi luomukseksi, jossa ei enää ole syntiä tai kirousta. Jumala pitää kiinni lupauksestaan Aabrahamille ja tulee siunaamaan kaikkia kansakuntia maan päällä Jeesus Messiaan, Aabrahamin jälkeläisen, evankeliumin kautta. Jumala uudistaa lukuisiksi kansoiksi jakautuneen tuomionsa alaisen maailman uudeksi ihmiskunnaksi, joka lunastetaan kaikista heimoista, kansakunnista, kansoista ja kielistä ja kootaan ylistämään ja palvomaan Jumalaa ja Vapahtajaa. Jumala tulee voittamaan kuoleman, turmeluksen ja väkivallan, kun Kristus palaa perustamaan ikuisen elämän, oikeudenmukaisuuden ja rauhan valtakuntansa. Silloin Jumala, Immanuel, asuu meidän keskellämme ja maailmasta tulee Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, jossa hän hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen. 53) Ef.1:9-10; Kol.1:20; 1.Moos.1-12; Ilm.21-22

a) Meidän osallistumisemme Jumalan työhön. Jumala kutsuu ihmisiä osallistumaan hänen työhönsä. Kaikkien kansakuntien keskeltä noussut kirkko on Jeesus Messiaan kautta jatkoa Vanhan testamentin Jumalan kansalle. Yhdessä sen kanssa meidät on kutsuttu Aabrahamin kautta – ja meidätkin on kutsuttu olemaan valona ja siunauksena kaikille kansakunnille. Yhdessä Jumalan kansan kanssa, meidänkin tulee lain ja profeettojen opetuksen ja muokkauksen alaisina olla pyhyyden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisönä synnin ja kärsimyksen maailmassa. Meidät on lunastettu ristin ja Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta ja meille on annettu Pyhän Hengen voima, jotta todistaisimme siitä, mitä Jumala on tehnyt Kristuksen kautta. Kirkko on olemassa ylistääkseen ja kirkastaakseen Jumalaa iankaikkisesti ja osallistuakseen läpi historian Jumalan aikaansaamaan muutostyöhön. Meidän lähetystehtävämme pohjautuu kokonaan Jumalan työhön, kohdistuu koko luomakuntaan ja perustuu ristin voittoon, lunastukseen. Tällaiseen Jumalan kansaan me kuulumme, sen uskoa me tunnustamme ja sen tehtävään me osallistumme. 54) 1.Piet.2:9-12

b) Evankelioimistyön olemus. Kaiken lähetystyömme pohjana on Raamatun ilmoitus siitä, mitä Jumala on tehnyt Kristuksessa koko maailman lunastamiseksi. Meidän evankelioimistehtävänämme on viedä hyvää sanomaa kaikille kansakunnille. Työmme kohteena on koko maailma, jossa elämme, synnin ja kärsimyksen maailma, luomistyön järjestystä pilkkaava maailma, jonka keskelle Jumala lähettää meidät rakastamaan ja palvelemaan, Kristuksen tähden. Kaikessa toiminnassamme täytyy näkyä, että olemme aina koko Jumalan evankeliumin ilmoitukseen sitoutuneita sekä evankelioimistyössämme että osallistumisessamme maailman hyväksi muuten tehtävään työhön.

”Evankelioimistyö on historiallisen, raamatullisen Kristuksen julistamista Vapahtajana ja Herrana – tavoitteena taivutella ihmisiä tulemaan Hänen luokseen henkilökohtaisesti ja näin pääsemään sovintoon Jumalan kanssa… Evankelioimisen tuloksiin sisältyy kuuliaisuus Kristukselle, Hänen seurakuntansa jäseneksi tuleminen ja vastuullinen palvelu maailmassa… Me uskomme, että sekä evankeliointi että yhteiskunnallinen valveutuneisuus kuuluvat kristillisiin velvollisuuksiimme. Molemmat ovat välttämätöntä seurausta siitä, mikä on oppimme Jumalasta ja ihmisestä, osoituksia rakkaudesta lähimmäisiämme kohtaan ja kuuliaisuudesta Jeesukselle Kristukselle… Julistamamme pelastuksen tulisi muuttaa suhtautumistamme henkilökohtaisiin ja yhteiskunnallisiin velvollisuuksiimme. Usko ilman tekoja on kuollut.” 55) Lausannen julistus, luvut 4 ja 5

”Kokonaisvaltainen lähetystyö on evankeliumin julistusta ja sen osoittamista käytännössä. Se ei tarkoita sitä, että evankelioimista ja sosiaalista työtä tehtäisiin vain rinnakkain. Kokonaisvaltaisessa lähetystyössä meidän julistuksellamme on yhteiskunnallisia seuraamuksia samalla, kun se kutsuu ihmisiä rakkauteen ja katumukseen kaikilla elämän alueilla. Meidän yhteiskunnallisella osallistumisellamme on evankelioivia seurauksia todistaessamme Jeesuksen Kristuksen muutoksen tekevästä armosta. Jos emme välitä maailmasta, emme ole kuuliaisia Jumalan sanalle, joka kehottaa meitä lähtemään palvelustyöhön maailman keskelle. Jos emme ole kuuliaisia Jumalan sanalle, meillä ei ole mitään annettavaa maailmalle.”
56) The Micah Declaration on Integral Mission

Me haluamme kokosydämisesti olla mukana siinä laaja-alaisessa ja voimallisessa, kaikkia ulottuvuuksia huomioivassa lähetystehtävässä, johon Jumala kirkkoaan kutsuu.

  • Jumala kehottaa meitä tekemään tunnetuksi ilmoituksensa ja hyvän sanoman pelastavasta armostaan Jeesuksessa Kristuksessa kaikille kansakunnille. Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä katumukseen, uskoon, kasteelle ja kuuliaiseen opetuslapseuteen.

  • Jumala kehottaa meitä heijastamaan hänen luonnettaan siinä, että me pidämme rakkaudellisesti huolta puutteenalaisista ja tuomme esiin Jumalan valtakunnan arvoja ja voimaa taistelemalla oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta ja pitämällä huolta hänen luomakunnastaan.

Vastauksena Jumalan rajattomaan rakkauteen meitä kohtaan Kristuksessa ja ylitsevuotavasta rakkaudesta häntä kohtaan, me haluamme uudelleen sitoutua, Pyhän Hengen avulla, olemaan täydellisen kuuliaisia kaikelle, mitä Jumala kehottaa, uhrautuvalla nöyryydellä, ilolla ja rohkeudella. Me uudistamme tämän liiton Herran kanssa, jota me rakastamme, koska hän on ensin rakastanut meitä.

Kapkaupungin sitoumus, OSA II

Olemme palvelijoita maailmassa: Kapkaupungin kutsu toimintaan

Esipuhe

Rakkaus ja kuuliaisuus ovat yhteen sidottuina siinä liitossa, joka meillä on Jumalan kanssa. Jumala iloitsee nähdessään meidän elämässämme uskon vaikuttamia tekoja ja rakkauden töitä, (56) sillä ”me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa, hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme”. (57)

Koska olemme Jeesuksen Kristuksen maailmanlaajuisen kirkon jäseniä, olemme halunneet kuunnella Pyhän Hengen välittämää Jumalan ääntä. Me olemme kuunnelleet hänen ääntään kirjoitetun sanan, konferenssin teemana olevan Efesolaiskirjeen sanoman kautta, ja olemme kuunnelleet Jumalan ihmisten ääniä kaikkialta maailmasta. Kokouksemme kuusi pääteemaa ovat luoneet meille kehykset, joiden puitteissa olemme tarkentaneet maailmanlaajuisen Kristuksen kirkon haasteita ja tulevaisuuden prioriteetteja, asioiden tärkeysjärjestystä. On tietysti olemassa muitakin sitoumuksia, joita Kirkon tulisi huomioida, ja prioriteetit eivät aina kaikkialla ole samoja.

  1. Kristuksen totuudesta todistaminen moniarvoisessa globalisoituneessa maailmassa

  1. Totuus ja Kristuksen persoona

Jeesus Kristus on maailmankaikkeuden totuus. Koska Jeesus on totuus, hänessä oleva totuus on (i) persoonallinen ja propositionaalinen, väitteellinen; (ii) universaalinen yhtä hyvin kuin kontekstuaalinen, yhteydestä ilmenevä; (iii) lopullinen ja samalla tämänhetkinen.

A) Koska olemme Kristuksen opetuslapsia, meitä kutsutaan olemaan totuudellisia ihmisiä.

(1) Meidän tulee elää totuudessa. Totuudessa eläminen on sitä, että me olemme Kristuksen kasvot, joiden kautta evankeliumin kirkkaus tulee näkyväksi hengellisesti sokeille. Ihmiset näkevät totuuden niiden kasvoissa, jotka elävät elämäänsä Jeesukselle, uskollisuudessa ja rakkaudessa.

 (2) Meidän tulee julistaa totuutta. Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on edelleen evankeliumin totuuden julistaminen. Tätä ei voi erottaa siitä, että pyrimme elämään totuudessa. Tekojen ja sanojen pitää kulkea yhdessä.

B) Me kehotamme seurakuntien johtajia, pastoreita ja evankelistoja julistamaan ja opettamaan koko evankeliumia niin kuin Paavalikin, kaikessa sen totuudessa ja kosmisissa ulottuvuuksissa. Meidän ei tulisi esittää evankeliumia pelkästään henkilökohtaisen pelastuksen välineenä tai parempana vaihtoehtona muille jumalille vaan Jumalan suunnitelmana koko maailmankaikkeudelle Kristuksen kautta. Ihmiset saattavat tulla Kristuksen luokse saadakseen apua henkilökohtaisiin ongelmiinsa mutta jäävät hänen luokseen vain jos ymmärtävät, että hän on totuus.

  1. Totuus ja moniarvoisuuden haaste

Kulttuurillinen ja uskonnollinen moniarvoisuus on ollut todellisuutta Aasiassa, ja sen kanssa on opittu elämään jo vuosisatojen ajan. Kaikki uskontokunnat vakuuttavat, että heidän tiensä on totuuden tie. Useimmat pyrkivät kunnioittamaan toisten ryhmien totuusväitteitä ja pystyvät elämään rinnakkain. Postmoderni relativistinen pluralismi on kuitenkin erilaista. Tämän ideologian mukaan mitään absoluuttista tai universaalia totuutta ei voi olla olemassa. Jos totuusväitteitä suvaitaan, niitä pidetään pelkkinä kulttuuriin kuuluvina rakennelmina. Tämä asenne tyrmää loogisesti itse itsensä, kun se pitää absoluuttisena totuutena sitä, että mitään absoluuttista yhtä totuutta ei voi olla olemassa. Sellainen pluralismi, moniarvoisuus, pitää ”suvaitsevaisuutta” perimmäisenä arvona mutta voi kuitenkin saada painostavia muotoja maissa, joissa maallistuminen ja ateistiset näkemykset hallitsevat julkista keskustelua.

 
A) Toivomme näkevämme suurempaa sitoutumista apologeettiseen, uskoa puolustavaan vaativaan tehtävään. Tätä pitäisi toteuttaa kahdella tasolla.

(1) Meidän tulee löytää ja varustaa ja rukoillen tukea niitä, jotka voivat esiintyä julkisilla areenoilla älykkäästi puolustaessaan raamatullisia totuuksia.

(2) Me kehotamme seurakuntien johtajia ja pastoreita varustamaan kaikkia uskovia rohkeudella ja taidolla, jotta he voisivat osallistua jokapäiväisiin julkisiin keskusteluihin tuomalla esiin totuutta ja profeetallista näkemystä ja näin olemaan mukana kaikilla kulttuurin alueilla.
 

3. Totuus ja työympäristö

Raamattu osoittaa meille, mikä merkitys ihmisen työnteolla on osana Jumalan luomistyötä ja ihmisen elämän tarkoitusta. Jumala puhuu työnteostamme tehtävänä, jossa olemme palvelemassa häntä erilaisten kutsumustemme kautta. Kirkon ajatteluun ja toimintaan on jo kauan vaikuttanut Raamatun opetuksen vastainen työn yksioikoinen jaottelu pyhään ja maalliseen. Sellainen jaottelu on saanut meidät ajattelemaan, että vain hengellinen työ on työtä Jumalalle. Useimmat kristityt viettävät suurimman osan ajastaan niin sanotuissa maallisissa työtehtävissä, joiden he eivät katso sisältävän paljoakaan hengellistä arvoa. Mutta Jumala on kaiken elämän Herra. ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niin kuin Herralle eikä ihmisille” (58), sanoi Paavali orjille, jotka olivat pakanallisissa työpaikoissaan.

Useimmiten kristityt kohtaavat ei-kristittyjä erityisesti työpaikallaan – ja vaikka tämä olisi valtava mahdollisuus evankelioida ja jakaa tietoa, harvoilla kirkoilla on näkyä seurakuntalaisten varustamisesta tämän mahdollisuuden käyttämiseen. Me emme ole ymmärtäneet, että työ itsessään on raamatullisesti merkittävää, koska emme ole osanneet tuoda koko elämäämme ja kaikkia sen osa-alueita Kristuksen herruuden alle.

A) Me nimeämme tämän vääristyneen pyhä/maallinen-jaottelun suurimmaksi esteeksi sille, että kaikki Jumalan ihmiset olisivat osallistumassa Jumalan antamaan tehtävään. Me kutsumme kaikkia maailman kristittyjä vastustamaan tällaista epäraamatullista ajattelua ja taistelemaan sellaisen ajattelun aiheuttamia väärinkäsityksiä vastaan. Vastustamme käsitystä, jonka mukaan vain kirkon kustantama pappien ja lähettien työ olisi sitä varsinaista paikallista ja kulttuurienvälistä hengellistä työtä.

B) Me rohkaisemme kaikkia uskovia pitämään omaa päivittäistä työtään Jumalan heille antamana tehtävänä. Haastamme pastoreita ja seurakuntien johtajia tukemaan seurakuntalaisiaan heidän työtehtävässään ja näkemään sen osana Jumalan työtä heidän yhteisöissään ja työpaikoillaan, ”tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön” kaikilla elämänsä osa-alueilla.

C) Me tarvitsemme intensiivistä työtä sen eteen, että kaikki Jumalan ihmiset voitaisiin kouluttaa koko elämää kattavaan opetuslapseuteen. Meidän elämämme, ajattelumme, työskentelymme ja puheemme tulisi perustua raamatulliseen maailmankuvaan, ja meidän tulisi nähdä jokainen paikka ja tilanne päivittäisessä elämässämme ja työympäristössämme mahdollisuutena evankeliumin sanoman eteenpäin viemiseen.

Monet kristityt, joilla on omaa ammattitaitoa eri aloilta, voivat helposti mennä paikkoihin, joihin ei evankelistoilla ja uusien seurakuntien aloittajilla ole mitään pääsyä. Se, mitä nämä ”teltantekijät” ja kaupallisilla aloilla työskentelevät tekevät, pitää nähdä paikallisten seurakuntien arvokkaana työalueena.

 D) Me kehotamme seurakuntien johtajia ymmärtämään työpaikoilla tapahtuvan lähetystyön strategista merkitystä ja varustamaan ja lähettämään seurakunnan jäseniä lähetystyöntekijöinä työpaikoilleen, omiin paikallisiin yhteisöihinsä ja niihin maihin, jotka ovat suljettuja perinteiselle evankelioimistyölle.

E) Me kehotamme lähetystyön johtajia integroimaan ”teltantekijöitä” osaksi maailmanlaajuista lähetysstrategiaa.

  1. Totuus ja globalisoituneet tiedotusvälineet

Me haluamme sitoutua siihen, että tuomme esiin Kristuksen totuutta tiedotusvälineissä ja osallistumme kriittisesti ja luovasti tiedotuksen ja teknologian kehittämiseen. Tämä meidän täytyy tehdä, koska olemme Jumalan totuuden, armon, rakkauden, rauhan ja oikeudenmukaisuuden lähettiläitä.

Haluamme tuoda esiin seuraavat tärkeät tarpeet:

 A) Kriittisyys tiedotuksen sisältöön:
Meidän tulee auttaa ihmisiä kehittämään kriittisyyttä tiedotusvälineiden tarjoamaa tietoa kohtaan ja opettaa heitä tunnistamaan tiedottajien viestien taustalla olevia maailmankuvia. Tiedottaminen saattaa olla neutraalia ja joskus jopa evankeliumimyönteistä. Tiedotusvälineitä käytetään kuitenkin myös pornografian, väkivallan ja ahneuden levittämiseen. Me rohkaisemme pastoreita ja kirkkoja kohtaamaan näitä aihepiirejä avoimesti ja antamaan uskoville opetusta ja ohjausta tällaisia median aiheuttamia paineita ja kiusauksia vastaan.

B) Näkyvyys mediassa:
Meidän tulisi rohkaista kristittyjä olemaan esikuvina siitä, miten kristitty voi olla mukana julkisessa uutisointityössä ja viihteellisissä ohjelmissa. Meidän tulisi myös suositella tiedotusalaa hyvänä vaihtoehtona nuorille kristityille, jotka ovat etsimässä omaa tehtäväänsä ja ammattiaan ja haluavat tuoda Kristuksen totuutta maailmalle.

C) Kristillinen mediatyö:
Meidän tulisi yhdistää luovasti perinteisiä, vanhoja ja uusia tiedotuksen keinoja, jotta olisimme selkeästi tuomassa esiin Kristuksen evankeliumia koko Raamatun maailmankuvan pohjalta.

  1. Totuus ja taide lähetystyössä

Meillä on luovuuden lahja, koska meidät on luotu Luojamme kuvaksi. Taide kaikissa muodoissaan on olennainen osa kaikkea sitä, mitä me teemme ihmisinä, ja parhaimmillaan se heijastaa jotakin Jumalan kauneudesta ja totuudesta. Taiteilijat voivat olla totuudenkertojia, ja siksi taiteenkin kautta voimme olla tuomassa esiin evankeliumin totuutta. Draama, tanssi, tarinat, musiikki ja visuaaliset kuvat voivat ilmentää vajavaisuuttamme, rikkinäisyyttämme ja voivat tuoda esiin evankeliumin toivoa siitä, että kaikki tehdään uudeksi.

Maailmanlähetyksessä taide on vielä pitkälti käyttämätön mahdollisuus. Haluamme rohkaista kristittyjä käyttämään taidetta evankeliumin eteenpäin viemisessä.

(1) Taide pitäisi tuoda takaisin uskovien yhteisöihin, ja meidän tulisi nähdä se hyödyllisenä ja arvokkaana osana kutsuamme opetuslapseuteen.

(2) Meidän tulisi tukea kristittyjä veljiämme ja siskojamme, joilla on taiteellisia lahjoja, jotta he voisivat menestyä tehtävässään.

(3) Meidän tulisi käyttää taidetta sellaisen vastaanottavaisen ympäristön luomiseen, missä voimme tutustua naapureihin ja muukalaisiin.

(4) Meidän tulisi kunnioittaa kulttuurieroja ja osoittaa vieraassa maassa ihailua ja kiinnostusta paikalliseen taiteeseen ja sen ilmaisukeinoihin.

  1. Totuus ja uudet teknologiat

Omaa vuosisataamme kutsutaan ”biotekniikan vuosisadaksi”. Tekniikka kulkee nopeasti eteenpäin kaikilla näillä uusilla aloilla, kuten biotiede, digitaalinen informatiikka, nanoteknologia, virtuaalinen todellisuus, keinoäly ja robotiikka. Tällä kehityksellä on suuria vaikutuksia kirkolle ja lähetystyölle, erityisesti kun käsitellään Raamatun ilmoitusta siitä, mitä ihmisenä oleminen merkitsee. Meidän tulee tuoda esiin aitoa kristillistä näkemystä ja myös osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, niin että teknologiaa ei käytettäisi tuhoamiseen, manipuloimiseen tai tiedon vääristelemiseen vaan ihmisyyden monipuolisempaan suojelemiseen ja toteuttamiseen – koska Jumala on luonut meidät omaksi kuvakseen. Me haluamme esittää vetoomuksen:

A) Paikallisten seurakunnan johtajien tulisi (i) rohkaista, tukea ja olla vuorovaikutuksessa niiden seurakunnan jäsenten kanssa, jotka ovat ammattinsa kautta tekemisissä tieteen, teknologian, terveydenhuollon tai yhteiskunnallisen päätöksenteon kanssa ja (ii) esittää teologisesti valveutuneille opiskelijoille, miten tärkeää olisi, että kristityt hakeutuisivat juuri näille aloille.

B) Olisi tarpeellista järjestää seminaareja, joissa käsiteltäisiin näitä aihepiirejä, jotta tulevilla seurakuntien johtajilla ja teologian opettajilla olisi kykyä esittää uuteen teknologiaan liittyvää kristilliseltä pohjalta nousevaa kritiikkiä.

C) Sekä teologien että julkishallinnossa, liiketoiminnassa, yliopistoissa ja teknisillä aloilla työskentelevien kristittyjen tulisi muodostaa kansallisia tai alueellisia pohdintaryhmiä tai kumppanuuksia, joissa käsitellään uutta teknologiaa, jotta julkiseen päätöksentekoon osattaisiin osallistua raamatullisella ja merkityksellisellä tavalla.

D) Kaikkien paikallisten kristillisten yhteisöjen tulisi kunnioittaa ihmiselämän pyhyyttä ja ainutlaatuisuutta ja siksi pitää huolta heikommista – kokonaisvaltaisesti, ottaen aina huomioon ihmisen sekä fyysiset, emotionaaliset, sosiaaliset että hengelliset tarpeet.

7. Totuus ja julkiset foorumit

Julkisen hallinnon, liikemaailman ja yliopistomaailman toisiinsa monin tavoin liittyvillä areenoilla on suuri vaikutusvalta jokaisen kansakunnan arvoihin, ja niiden kautta myös määritellään kirkon vapaus toimia yhteiskunnassa.

A) Me rohkaisemme Kristuksen seuraajia olemaan aktiivisia näillä toiminta-aloilla, sekä julkisella että yksityisellä puolella, jotta voisimme olla vaikuttamassa yhteiskunnassa hyväksytyksi tulevien arvojen muotoutumiseen ja käynnissä olevaan julkiseen keskusteluun.

Me rohkaisemme antamaan tukea sellaisille Kristus-keskeisille kouluille ja yliopistoille, jotka ovat sitoutuneet korkeatasoiseen akateemiseen opetustyöhön ja raamatulliseen totuuteen.

B) Raamattu tuomitsee korruption. Korruptio estää taloudellista kehitystä, vääristää oikeudenmukaista päätöksentekoa ja tuhoaa yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Missään maassa ei olla täysin vapaita korruptiosta. Me haluamme haastaa kristittyjä kaikilla työpaikoilla, erityisesti nuoria yrittäjiä, etsimään keinoja, miten he voisivat olla taistelemassa tällaista vitsausta vastaan.

C) Me rohkaisemme nuoria akateemisia kristittyjä harkitsemaan uramahdollisuutta maallisessa yliopistossa, jotta he (i) opettaisivat ja (ii) olisivat kehittämässä omaa tieteenalaansa raamatullisesta maailmankuvasta käsin ja siten olisivat vaikuttamassa koko tieteenalaan. Me emme saa laiminlyödä tiedemaailmaa. (59)

  1. Kristuksen rauhan rakentajina hajanaisessa ja särkyneessä maailmassa


  1. Kristuksen tuoma rauha

Sovitukseen Jumalan kanssa kuuluu myös sovinto ihmisten kanssa. Kristus, joka on meidän rauhamme, teki rauhan ristin kautta, ja julisti rauhaa jakautuneelle maailmalle, juutalaisille ja pakanoille. Jumalan ihmisten yhteenkuuluvuus on sekä tosiasia (”hän teki molemmat yhdeksi”) että toimeksianto (”pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä”). Jumalan suunnitelman mukainen koko luomakunnan yhteen tuominen Kristuksessa tulee näkymään myös Jumalan uudessa luomakunnassa, kaikkien etnisten ryhmien yhteen tuomisessa. Jo Aabrahamille tästä annettiin lupaus, näin suuri on evankeliumin voima. (60)

Me uskomme siihen, että vaikka juutalaisten kansa tunsi hyvin Jumalan liiton ja lupaukset ja heille niitä ei tarvinnut selittää niin kuin Paavali selitti pakanoille, he kuitenkin pakanoiden tavoin tarvitsevat sovituksen Jumalan kanssa, Messiaan, Jeesuksen kautta. Mitä tulee syntiin ja pelastukseen, Paavalin mukaan ei ole erotusta juutalaisen ja pakanan välillä. Vain ristin kautta molemmilla on pääsy Isän Jumalan luo Pyhässä Hengessä. (61)

A) Siksi uskomme vakaasti siihen, että kirkon tulee julistaa hyvää uutista Jeesus Messiaasta, Herrasta ja Vapahtajasta myös juutalaisille. Roomalaiskirjeen hengessä (luvut 14–15), me kehotamme pakanakristittyjä hyväksymään messiaaniset juutalaiset, rukoilemaan heidän puolestaan ja rohkaisemaan heitä, kun he ovat todistamassa uskostaan oman kansansa keskellä.

Sovinto Jumalan ja ihmisten kanssa on myös perustana pyrkimykselle Jumalan tahdon mukaiseen oikeudenmukaisuuteen, jota ilman, niin Jumala sanoo, rauhaa ei voida saavuttaa. Todellinen ja kestävä sovinto edellyttää menneiden ja nykyisten syntien tunnistamista, katumusta Jumalan edessä, tunnustusta niille, joita on loukattu, ja anteeksiannon pyytämistä ja antamista. Kirkon on myös tavoiteltava oikeudenmukaisuutta tai joissakin tapauksissa korvaustakin niille, joita on vahingoitettu väkivallan ja sorron kautta.

B) Me haluamme hartaasti nähdä Jumalan kanssa sovitetun Kristuksen maailmanlaajuisen kirkon osoittavan käytännössä sen, että sen jäsenet ovat keskenään sovinnossa ja sitoutuneita raamatulliseen rauhantyöhön Kristuksen nimessä.

  1. Kristuksen rauha etnisissä konflikteissa

 Etninen moninaisuus on Jumalan luomistyön lahjaa ja osa hänen suunnitelmaansa (62). Ihmiset ovat turmelleet tämän lahjan synnillään ja ylpeydellään, ja seurauksena on ollut hämmennystä, taistelua, väkivaltaa ja sotia kansojen välillä. Uudessa luomuksessa tämä etninen moninaisuus säilyy, kun ihmiset kaikista kansakunnista, heimoista, kansoista ja kielistä kootaan yhteen sovitettuna Jumalan kansana (63). Me tunnustamme, että emme aina ota etnistä identiteettiä vakavasti, emmekä arvosta sitä niin kuin Raamattu sitä arvostaa, luomisessa ja lunastuksessa. Emme aina kunnioita toisten etnistä identiteettiä, emmekä huomaa, miten syviä haavoja tällainen pitkäaikainen laiminlyönti voi aiheuttaa.


A) Kehotamme seurakuntien pastoreita ja johtajia opettamaan raamatullista totuutta etnisestä moninaisuudesta. Meidän tulee suhtautua positiivisesti ja rohkaisevasti kaikkien seurakuntalaisten omaan etniseen identiteettiin. Mutta meidän tulee myös osoittaa, miten synti voi vääristää etnistä lojaalisuuttamme, ja siksi uskoville tulisi opettaa, että etninen identiteettimme ja siihen liittyvät lojaalisuudet ovat alisteisia sille lunastetulle identiteetille, mikä meillä on ristin kautta Kristukselle kuuluvien ihmisten joukossa.

Me tunnustamme häpeällä ja murheella sen, miten kristityt ovat olleet eri tavoin osallisena tuhoisaan ja väkivaltaiseen etniseen sortoon ja kirkko on usein ollut enimmäkseen hiljaa, vaikka sellainen sorto on ollut ilmeistä. Tällaista on tapahtunut laillistettuun rasismiin ja mustien orjuuteen, juutalaisten kansanmurhaan, apartheidiin, ”etnisiin puhdistuksiin”, kristittyjen ryhmien välisiin väkivaltaisuuksiin ja alkuperäiskansojen hävittämiseen liittyen ja myös liittyen uskonnollisten, poliittisten ja etnisten ryhmien välisiin väkivaltaisuuksiin, palestiinalaisten kärsimyksiin, kastijärjestelmän tuomaan sortoon ja kokonaisten heimojen joukkomurhiin. Ne kristityt, jotka toimillaan tai toimimattomuudellaan lisäävät maailman särkyneisyyttä, tekevät tyhjäksi todistuksen rauhan evankeliumista. Sen tähden:


B) Evankeliumin tähden me olemme murheissamme näistä tapahtumista. Kutsumme kristittyjä katumukseen siellä, missä he ovat osallistuneet etniseen väkivaltaan, epäoikeudenmukaisuuteen tai sortoon. Kutsumme kristittyjä myös katumukseen niistä monista kerroista, jolloin he ovat olleet osallisina sellaisiin kauheuksiin oman vaikenemisensa, välinpitämättömyytensä tai näennäisen puolueettomuuden tähden – tai jopa tarjoamalla teologisia oikeutuksia näille teoille.

Jos emme ole syvästi juurtuneita evankeliumiin, niin että olemme kyseenalaistamassa ja uudistamassa ihmisten maailmankuvaa ja epäoikeudenmukaisia järjestelmiä, niin pahan päivän tullessa uskollisuus kristillisille arvoille riisutaan yltämme kuin hylätty viitta ja toimimme vain omien peruslojaliteettiemme mukaisesti. Ei ole pelkästään vajavaista vaan suorastaan vaarallista, jos ihmisiä evankelioidaan mutta heitä ei johdateta opetuslapseuteen, jossa radikaalisti pyritään Kristuksen kehotusten noudattamiseen.

Me odotamme hartaasti päivää, jolloin kirkko on maailman kirkkaimmin loistava esimerkki ja esikuva etnisestä sovinnonteosta ja toimii näkyvästi rauhansovittelijana konflikteissa.

Sellainen toive, Raamattuun juurtuneena, kutsuu meitä:

 C) Opettakaa ja ymmärtäkää syvällisesti evankeliumin sovitusvoimaa! Tähän liittyy sovituksen sanoman raamatullinen ymmärtäminen: Jeesus kantoi meidän syntimme ristille sovittaakseen meidät Jumalan kanssa – ja hän poisti myös vihollisuuden meidän ja muiden ihmisten väliltä ja toi sovinnon.

D) Omaksukaa sovituksen elämäntapa! Käytännössä tämä toteutuu, jos kristityt muistaisivat nämä asiat:

(1) Kristittyjen tulee antaa anteeksi vainoajille mutta silti rohkeudella puuttua ihmisiin kohdistuvaan epäoikeudenmukaisuuteen;

(2) Kristittyjen tulee antaa apua ja olla vieraanvaraisia vastakkaisen puolen edustajille konfliktitilanteissa ja tehdä aloitteita väliaitojen poistamiseksi, jotta sovinto saataisiin aikaan.

(3) Kristittyjen tulee jatkaa Kristuksen todistajina väkivaltatilanteissakin. Meidän pitää olla valmiita kärsimään tai jopa kuolemaan – eikä koskaan osallistua tuhoon ja kostoon.

(4) Kristittyjen tulee konfliktien jälkeen osallistua parantavaan sovintotyöhön, niin että kirkoista tulee pakolaisille ja myös entisille vihollisille turvan ja parantumisen paikka.

E) Olkaa rauhanlähettiläitä! Me todistamme Jumalasta, joka Kristuksessa sovitti maailman itsensä kanssa. Vain Kristuksen nimessä ja hänen ristinsä ja ylösnousemuksensa voiton kautta meillä on valta vastustaa pahan demonisia voimia, jotka aiheuttavat ihmisten välisiä ristiriitoja – ja hänen kauttaan meillä on myös voima välittää ihmisille hänen sovinnon tuovaa rauhaansa ja rakkauttaan.

  1. Kristuksen rauha köyhille ja sorretuille

Raamatullinen peruste sille, että haluamme sitoutua tavoittelemaan oikeudenmukaisuutta ja shalomia, rauhaa, sorretuille ja köyhille, on tiivistettynä Kapkaupungin sitoumuksessa osassa 7c. Sen perusteella me haluamme pyrkiä tehokkaampaan kristilliseen toimintaan seuraavissa asioissa:

Orjuus ja ihmiskauppa

Tällä hetkellä maailmassa on enemmän orjia (arviolta 27 miljoonaa) kuin 200 vuotta sitten, jolloin Wilberforce kävi kuuluisaa taisteluaan lopettaakseen Atlantin ylittävää orjakauppaa. Yksistään Intiassa on arvioitu olevan 15 miljoonaa lapsiorjaa. Kastijärjestelmä sortaa alempia kastiryhmiä ja eristää dalitit, kastittomat. On surullista, että monissa paikoissa kristillisessä kirkossakin on samankaltaista syrjintää. Maailmanlaajuisen kirkon pitää yksiäänisesti vastustaa tätä orjuutta, joka on maailman vanhimpia orjuuden muotoja. Jotta sellaisella maailmanlaajuisella asioihin puuttumisella olisi mitään vakuuttavuutta, kirkon pitää luopua kaikesta sen sisällä olevasta syrjinnästä.

Nykymaailmassa tapahtuu monenlaisten syiden aiheuttamaa suurta ihmisten muuttoliikettä, ja se on synnyttänyt myös ihmiskauppaa kaikilla mantereilla. Seurauksena on myös ollut naisten ja lasten joutumista seksikaupan orjiksi ja lasten hyväksikäyttöä halpatyövoimana tai sotilaina.


A) Meidän tulee kirkkona koko maailmassa nousta vastustamaan ihmiskaupan kauheuksia, puhua asiasta ja toimia niin, että profetioiden mukaisesti ”vangit vapautetaan”. Meidän pitää puuttua niihin sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin tekijöihin, jotka edesauttavat ja pitävät yllä tätä kauppaa. Maailman orjat huutavat Kristuksen kirkolle: ”Vapauttakaa lapsemme! Vapauttakaa naisemme! Puhukaa meidän puolestamme! Näyttäkää meille se uusi ihmisyhteisö, jonka Jeesus lupasi kerran tulevaksi!”

Köyhyys

Me haluamme pitää kiinni Raamatun koko ilmoituksesta. Sana osoittaa meille, että Jumala haluaa yhteiskunnan talousjärjestelmän olevan oikeudenmukainen ja meidän tulisi kristittyinä olla rakastavia, kunnioittavia ja anteliaita köyhiä ja kärsiviä kohtaan. Me iloitsemme siitä, että tätä laaja-alaista raamatullista periaatetta on otettu nykyisissä lähetystyön suunnitelmissa entistä enemmän huomioon, aivan niin kuin se oli tärkeä jo alkukirkossa apostoli Paavalin aikana. (64)

Sen tähden:

B) Meidän tulisi ymmärtää, miten suuren mahdollisuuden Vuosituhannen kehitystavoitteet antavat sekä paikalliselle että maailmanlaajuiselle kirkolle. Me kutsumme kirkkoja tuomaan näitä asioita omien maidensa hallitusten tietoon ja osallistumaan sellaisten tavoitteiden – esim. Miika-haasteen (Micah Challenge) asettamien tavoitteiden saavuttamistyöhön.

C) Meillä tulisi olla rohkeutta sanoa ääneen, että maailma ei voi käsitellä eikä varsinkaan ratkaista köyhyyden ongelmaa, jollei samalla puututa myös ylenpalttisen vaurauden ja ahneuden ongelmiin. Evankeliumi haastaa kaikkialla rehottavaa kulutusmaniaa. Meidät, jotka emme palvele mammonaa vaan Jumalaa, on kutsuttu ymmärtämään, että toisten ahneus pitää yllä toisten köyhyyttä – ja sellaisesta meidän täytyy sanoutua irti. Samaan aikaan me riemuitsemme siitä, että evankeliumi kutsuu katumukseen myös rikkaita ja kutsuu heitä myös liittymään sellaisten ihmisten yhteisöihin, joissa ollaan koettu Jumalan anteeksiantavan armon kaikenmuuttava voima.

  1. Kristuksen rauha ja vammaiset

Yksi maailman suurimpia vähemmistöryhmiä on vammaisten ryhmä – heitä on arviolta 600 miljoonaa. Suurin osa vammaisista asuu vähiten kehittyneissä maissa ja on köyhistä köyhimpiä. Fyysisen tai psyykkisen heikkouden tuomat ongelmat ovat osa vammaisten päivittäistä elämää, mutta useimmat heistä saavat kokea eriarvoisuuttaan myös sosiaalisissa suhteissaan ja epäoikeudenmukaisuutta esimerkiksi yhteiskunnallisten palvelujen suhteen. Vammaisten ihmisten palveluun ja hoitoon ei kuulu ainoastaan lääkinnällinen hoito tai sosiaalinen apu – vaan meidän pitäisi olla heidän rinnallaan taistelemassa yhdessä heidän hoitajiensa ja perheidensä kanssa sen puolesta, että he saavuttaisivat tasa-arvoisuuden ja arvostuksen sekä yhteiskunnassa että kirkon piirissä. Jumala kutsuu meitä ystävyyteen, toisten kunnioittamiseen, rakkauteen ja oikeudenmukaisuuteen.


A) Meidän tulee maailmanlaajuisena kristittyjen joukkona taistella kulttuureihin pesiytyneitä stereotyyppisiä vammaisiin kohdistuvia asenteita vastaan, sillä niin kuin apostoli Paavali sanoi, ”emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta” (65). Meidät on luotu Jumalan kuvaksi ja meillä kaikilla on lahjoja, joita me voimme käyttää Jumalan palvelemiseen. Me haluamme kristittyinä olla antajia mutta myös vastaanottajia ollessamme työyhteydessä vammaisten kanssa.

B) Me rohkaisemme kirkkoja ja lähetysjohtajia näkemään, että vammaisten parissa tehdyn työn lisäksi meidän tulisi ymmärtää, että koska vammaisetkin ovat Kristuksen ruumiin jäseniä, heilläkin voi olla Jumalan antama lähetyskutsu.

C) Meitä murehduttaa, että monille vammaisille sanotaan, että heidän vammansa ovat seurausta henkilökohtaisesta synnistä, uskon puutteesta tai haluttomuudesta parantua. Meillä on luja usko siihen, että Raamattu ei opeta tällaista universaalina totuutena (66). Sellainen väärä opetus on sielunhoidollisesti epähienotunteista ja hengellisesti lamauttavaa; se lisää syyllisyyden kuormaa ja liittää muutenkin raskaaseen vammaisuuden taakkaan vielä toivottomuutta.

D) Me haluamme tehdä seurakunnistamme paikkoja, joissa vammaisetkin voivat kokea yhteenkuuluvuutta ja tasa-arvoisuutta, ja haluamme seistä heidän rinnallaan yhteiskunnassa, taistella heidän oikeuksiensa puolesta ja vastustaa kaikkia heihin kohdistuvia ennakkoluuloja.

  1. Kristuksen rauha ja hänen kärsivä luomakuntansa

Kapkaupungin sitoumuksen osassa Uskontunnustus (7a), määritellään meidän raamatullinen Jumalan luomakuntaa koskeva mandaattimme. Kaikkien ihmisten tulisi olla Jumalan runsaan ja hyvän luomakunnan viisaita huolenpitäjiä. Meillä on Jumalan antama oikeus käyttää luontoa ihmisten hyvinvointiin ja tarpeisiin esimerkiksi viljelemällä maata, kalastamalla, kaivostyöllä, energian hankkimisella, insinööritaidoilla, rakentamalla, kaupankäynnillä ja lääketieteen keinoin. Näin tehdessämme meidän pitää Jumalan käskyn mukaan myös pitää huolta planeetastamme ja sen eläimistä, koska maailma on Jumalan, ei meidän. Me teemme tämän Jeesuksen Kristuksen tähden, hänen, joka on kaiken luomakunnan luoja, omistaja, ylläpitäjä, lunastaja ja perillinen.

Meitä murehduttaa laajalle levinnyt maailman luonnonvarojen väärinkäyttö sekä niiden ja luonnon moninaisuuden, biodiversiteetin tuhoutuminen. Ehkä suurin fyysisen maailman tämänhetkisistä ongelmista on ilmastonmuutoksen tuoma uhka. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat olemaan köyhissä maissa suurempia kuin muualla, koska juuri niissä tullaan kokemaan säiden ääri-ilmiöitä ja niillä on vähemmän keinoja sopeutua suuriin muutoksiin. Meidän tulisi nopeasti ja yhtä aikaa etsiä keinoja sekä köyhyyden että ilmastonmuutoksen tuomien ongelmien ratkaisemiseksi.

Kehotamme kaikkia maailman kristittyjä:

 
A) Älkää kuormittako ja tuhotko luontoa turhaan kuluttamiseen totutetuilla elintavoillanne.

B) Yrittäkää taivutella kaikin mahdollisin laillisin keinoin päättäjiä asettamaan moraalisia välttämättömyyksiä poliittisten hyötynäkökohtien yläpuolelle aina, kun ollaan päättämässä asioista, joilla voi olla vaikutusta ympäristön tuhoutumiseen tai ilmastonmuutokseen.

C) Arvostakaa ja rohkaiskaa niitä kristittyjä, (i) joilla on kutsumus olla työssä, joka liittyy maailman luonnonvaroihin, maanviljelykseen, teollisuuteen tai lääketieteeseen, ja niitä, (ii) joiden työ liittyy maailman luonnon moninaisuuden suojelemiseen ja säilyttämiseen. Heillä kaikilla on sama tavoite: palvella samaa Luojaa, kaiken antajaa ja Lunastajaa.

  1. Kristuksen rakkaudessa eläminen toisinuskovien keskellä

  1. Käskyyn ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” sisältyvät myös muiden uskontojen edustajat.

Niin kuin toimme esiin Kapkaupungin Uskontunnustuksen osassa 7d, toimimme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina korkean kutsumuksemme mukaisesti suhtautuessamme toisten uskontojen edustajiin niin kuin lähimmäisiin, joista Raamattu puhuu. Toisinuskovat ovat Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä, joita Jumala rakastaa ja joiden syntien puolesta Jeesus on kuollut. Me haluamme olla kuuliaisia Kristuksen opetukselle ja osoittaa heille oikeaa lähimmäisenrakkautta. Meitä kutsutaan olemaan lempeitä (ei naiiveja), huomaavaisia (ei herkkäuskoisia) ja vaaran ymmärtäviä (ei pelon hallitsemia).

Meitä kutsutaan viemään evankeliumin hyvää sanomaa mutta ei tekemään epäkunnioittavaa käännytystyötä. Evankelioimistyön tulisi sisältää järkeviä sanomamme perusteluja, Paavalin esimerkin mukaisesti. Meidän tulisi rehellisesti ja avoimesti tuoda esiin evankeliumin sanoma ja sitten antaa kuulijoillemme täysi vapaus päättää, miten he siihen suhtautuvat. Me haluamme olla huomaavaisia ja kunnioittavia toisten uskontojen edustajia kohtaan, emmekä koskaan yritä painostaa heitä kääntymykseen (67). Käännytystyön tekeminen on yritystä pakottaa ihmisiä liittymään joukkoomme tai omaan kirkkokuntaamme ja hyväksymään uskontomme.

A) Haluamme kaikessa evankelioimistyössämme olla sitoutuneita korkeisiin eettisiin periaatteisiin. Todistuksessamme pitää näkyä lempeys, kunnioitus ja hyvä omatunto (68). Vastustamme kaikkea julistusta, joka on pakottavaa, epäeettistä, petollista tai epäkunnioittavaa.

B) Rakastavan Jumalan nimessä me kadumme sitä, että emme ole etsineet ystävyyttä muslimien, hindujen, buddhalaisten ja muiden uskontojen edustajien kanssa. Jeesuksen Hengessä me haluamme etsiä tilaisuuksia, jotta voisimme osoittaa heille rakkautta, hyvää tahtoa ja vieraanvaraisuutta.

C) Totuuden Jumalan nimessä me (i) haluamme pitää kiinni sellaisesta periaatteesta, että emme koskaan levitä valheita tai pilakuvia heidän uskostaan, ja (ii) vastustamme kaikkea rotuun liittyvää ennakkoluuloisuutta ja vihaa, jota levitetään mediassa ja poliittisessa retoriikassa.

D) Rauhan Jumalan nimessä kieltäydymme kaikesta väkivallasta ja kostosta eriuskoisia kohtaan – silloinkin kun itse joudumme väkivallan kohteiksi.

E) Olemme vahvasti sitä mieltä, että eriuskoisten kanssa on käytävä vuoropuhelua, aivan niin kuin Paavalikin kävi keskusteluja juutalaisten ja pakanoiden kanssa synagogissa ja julkisilla areenoilla. Sellainen vuoropuhelu on tärkeä osa kristillistä lähetystehtäväämme. Samalla kun olemme vakuuttuneita Kristuksen ainutlaatuisuudesta ja evankeliumin totuudesta, meidän tulee myös osata kunnioittavasti kuunnella toisten mielipiteitä.

  1. Kristuksen rakkaus kutsuu meitä kärsimään ja olemaan valmiita vaikka kuolemaan evankeliumin tähden

Apostoleille ja Vanhan testamentin profeetoille kärsimys oli joissakin tilanteissa välttämätön osa elämää – samoin me voimme joutua kärsimään todistaessamme Kristuksesta (69). Kärsimykseen suostuminen voi olla lähetystehtävämme aitouden koetinkivi. Jumala voi käyttää kärsimystä, vainoa ja marttyyriutta edistääkseen evankeliumin asiaa. ”Marttyyrius on sellainen todistuksen muoto, jota Kristus on luvannut aivan erityisesti arvostaa.” (70)

Monien mukavuuksien ja vaurauden keskellä elävien kristittyjen tulisi uudelleen kuulla Kristuksen kutsu kärsimykseen hänen vuokseen. Monet muut kristityt joutuvat elämään vihamielisen uskonnollisen kulttuurin keskellä ja maksavat uskostaan ja todistuksestaan hintaa kärsimyksellään. He ovat saattaneet nähdä rakkaittensa kuolevan uskonsa tähden tai ovat joutuneet kidutettaviksi tai vainotuiksi uskollisen kuuliaisuutensa tähden – ja ovat silti jatkaneet rakkauden osoittamista vainoojilleen.

A) Me olemme kuulleet ja muistamme kyynelin ja rukouksin niiden kristittyjen todistuksia, jotka ovat kärsineet ja yhä kärsivät evankeliumin tähden. Me anomme, heidän rinnallaan, että osaisimme rakastaa vihollisiamme Jeesuksen kehotuksen mukaisesti. Rukoilemme, että evankeliumi kantaisi hedelmää sellaisissa paikoissa, jotka ovat vihamielisiä hyvän sanoman tuojia kohtaan. Surressamme kärsivien sisariemme ja veljiemme kohtaloa muistamme Jumalan suurta surua niistä ihmisistä, jotka vastustavat ja hylkäävät hänen rakkautensa, hänen evankeliuminsa ja hänen palvelijansa. Rukoilemme hartaasti, että he katuisivat, saisivat anteeksiannon ja löytäisivät sovituksen riemun ja rauhan Jumalan kanssa.

  1. Rakkauden teot ovat armon evankeliumin ilmaus ja suositus

”Me olemme Kristuksen tuoksu” (71). Meidän kutsumuksemme on elää ja palvella sellaisessa Jumalan armon täyteydessä, että eriuskoiset voisivat tuntea Kristuksen tuoksun ja päästä maistamaan, että Jumala on hyvä. Meidän tulee Jumalan rakkaudella näyttää, miten evankeliumi on kiinnostava ja puoleensavetävä kaikkien kulttuurien ja uskontojen keskellä. Kun kristityt rakastavat eriuskoisia elämänsä ja palvelutehtäviensä kautta, he ovat osoittamassa Jumalan armon suurta muutosvoimaa.

Monissa ”kunniakulttuureissa”, joissa häpeä ja kosto ovat osa uskonnon lakihenkisyyttä, ”armo” on täysin vieras käsite. Monelle tällaisessa kulttuurissa elävälle Jumalan itsensä uhraava, haavoittumaan suostuva rakkaus tuntuu mahdottomalta, vieraalta ja jopa vastenmieliseltä. Tällaisten kulttuurien keskellä armo on kuin vieras maku, johon täytyy tottua pienin erin – kun on tarpeeksi nälkäinen sitä ensin maistaakseen. Kristuksen tuoksu tarttuu kaikkiin, joihin hänen seuraajansa ovat yhteydessä.


A) Odotamme hartaasti, että Jumala nostaisi esiin enemmän armon miehiä ja naisia, jotka sitoutuisivat pitkäaikaiseen asumiseen, rakastamiseen ja palvelutyöhön sellaisissa paikoissa, joissa kristityn on vaikea elää muiden uskontojen vallan tähden. Rukoilemme, että he voisivat olla tuomassa Jeesuksen Kristuksen tuoksua kulttuureihin, joissa evankeliumin sanomasta kertominen on vaikeaa ja vaarallista. Tähän tarvitaan joskus koko elämän kestävää kärsivällisyyttä ja sitkeyttä – joskus hengen uhraamista.

  1. Opetuslapseuden moninaisuuden kunnioittaminen on rakkautta

Monien uskontojen valta-alueiden keskellä on pieniä kristillisiä sisäpiirejä. Piireihin kuuluvat ihmiset seuraavat Jeesusta Jumalanaan ja Pelastajanaan. He kokoontuvat yhteen pienissä piireissä, opettavat Raamattua ja rukoilevat Jeesuksen nimessä – ja kuitenkin jatkavat sosiaalista ja kulttuurista elämäänsä omassa paikallisessa yhteisössään, joskus jopa osallistuen joihinkin uskonnollisiin ei-kristillisiin menoihin.

Tämä on hyvin monitahoinen ilmiö, ja siihen on monenlaisia toisistaan paljonkin poikkeavia suhtautumistapoja. Jotkut suosittelevat sellaisiin piireihin liittymistä, toiset varoittavat synkretismistä. Synkretismi on vaarana meille kristityille kaikkialla maailmassa, koska elämme Kristuksen todistajina erilaisten kulttuurien ja uskontojen keskellä. Meidän pitäisi välttää pikaisia päätelmiä siitä, onko uudenlainen käytäntö (i) käyttökelpoinen lähetysstrategia tai (ii) onko se kokonaan tuomittava. Meillä tulisi olla kuuntelukykyä ja aiheeseen liittyvää tietoa ja harkintaa.


A) Meidän tulisi olla niin kuin Barnabas, joka saapuessaan Antiokiaan ”näki Jumalan armon” ja ”iloitsi ja kehotti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa” (72).
Kehotamme kaikkia tällaisista asioista huolissaan olevia:

  1. Pitäkää johtoajatuksenanne apostolista päätöstä ja käytäntöä: ”Ei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen.” (73)

  2. Osoittakaa nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja armollisuutta ja antakaa tilaa erilaisille näkökannoille. Käykää rauhallisia keskusteluja ilman toinen toistenne tuomitsemista. (74)

  1. Eri puolille hajaantuneiden kansojen tavoittaminen on rakkautta

Ihmiset muuttavat paikasta toiseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Massiivinen maasta toiseen muutto on yksi aikamme ilmiöitä. On arvioitu, että tällä hetkellä 200 miljoonaa ihmistä elää vapaaehtoisesti tai vasten tahtoaan jossakin muualla kuin kotimaassaan. Puhuttaessa tällaisesta minkä tahansa syyn aiheuttamasta maastamuutosta, ilmiöstä käytetään yleensä termiä diaspora.

On olemassa suuria uskonnollisia ryhmiä, myös kristittyjen ryhmiä, jotka elävät vieraassa maassa diasporassa. Jotkut ovat lähteneet hakemaan työtä, toiset ovat lähteneet liikkeelle sodan tai luonnonkatastrofien tähden, on pakolaisia ja turvapaikan hakijoita, etnisten puhdistusten uhreja, on niitä, jotka pakenevat väkivaltaa ja uskonnollista vainoa, on kuivuuden, tulvien tai sodan aiheuttaman nälänhädän tähden pakenevia ja maaseudun köyhyydestä kaupunkiin lähteneiden joukkoja. Me uskomme, että tämänhetkinen suuri muuttoliike on osa Jumalan suurta suunnitelmaa – vaikka emme halua missään nimessä ummistaa silmiämme tähän liikehdintään liittyvältä inhimilliseltä kärsimykseltä. (75)


A) Haluamme rohkaista kirkkojen ja lähetysjärjestöjen johtajia tiedostamaan ja reagoimaan kaikkiin niihin mahdollisuuksiin, joita maailmanlaajuinen muuttoliike tuo tullessaan. Tämä pitäisi ottaa huomioon strategisessa suunnittelussa, täsmennetyssä koulutuksessa ja resurssien käytössä ja näiden ihmisten luo lähtevien työntekijöiden tukemisessa.

B) Rohkaisemme kristittyjä osoittamaan Kristuksen rakkautta sanoin ja teoin, osoittamaan Raamatun kehotuksen mukaisesti rakkautta muukalaisille, puolustamaan maahanmuuttajien asemaa, vierailemaan vankiloissa, harjoittamaan vieraanvaraisuutta, rakentamaan ystävyyssuhteita, kutsumaan ihmisiä kotiinsa ja antamaan apua ja palveluksia erilaisista uskonnollisista taustoista tulevia maahanmuuttajayhteisöjä kohtaan. (76)

C) Rohkaisemme maahanmuuttajakristittyjä, jotka itse ovat diasporassa, näkemään Jumalan johdatuksen sellaisessakin tilanteessa, mitä he eivät itse ole valinneet, ja näkemään, että heidän tulee olla Kristuksen todistajia uudessa kotimaassaan ja etsiä sen maan parasta (77). Jos uudessa kotimaassa on kristillisiä kirkkoja, kehotamme näitä kirkkoja ja maahanmuuttajia kuuntelemaan toisiaan ja oppimaan toisiltaan ja toimimaan yhdessä yhteisen maansa asukkaiden tavoittamiseksi evankeliumin sanomalla.

  1. Uskonnonvapauden tavoitteleminen kaikille on rakkautta

Vainoa kohdatessamme joudumme kulkemaan ristin tietä, mutta saamme silti taistella ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden puolesta. Vaikka suostumme henkilökohtaisesti kärsimään ja menettämään oikeuksiamme Kristuksen tähden, voimme silti olla ajamassa voimakkaasti niiden asiaa, joille ei ole annettu mahdollisuutta tuoda mielipiteitään julki ja joiden ihmisoikeuksia poljetaan. Meidän ei tarvitse kannattaa toisten ihmisten uskonnollisia totuusväittämiä, vaikka puolustamme heidän ihmisoikeuksiaan ja oikeuttaan uskonnonvapauteen. Voimme taistella yleisen uskonnonvapauden puolesta pitämättä muiden uskomuksia totena.


A) Taistelkaamme yleisen uskonnonvapauden puolesta. Meidän tulee tuoda tätä asiaa päättäjien tietoisuuteen ja taistella kaikkien vainottujen puolesta, ovat he sitten kristittyjä tai ei.

B) Raamattu opettaa meille, millainen on hyvä kansalainen: meidän tulee etsiä sen maan etua, missä asumme, kunnioittaa ja rukoilla niiden puolesta, jotka ovat vallassa, maksaa veroja, tehdä hyvää ja pyrkiä rauhalliseen ja hiljaiseen elämään. Kristittyinä meidän tulee olla alamaisia yhteiskunnan auktoriteeteille, kunhan meitä ei käsketä tekemään jotain, mitä Jumala kieltää, tai meitä kielletään tekemästä jotain, mihin Jumala meitä kehottaa. Jos valtio pakottaa meidät valitsemaan, ketä tottelemme, sitä vai Jumalaa, meidän täytyy totella Jumalaa, koska olemme valinneet Jeesuksen Kristuksen Herraksemme. (78)

Yrittäessämme oikeutetusti tavoitella uskonnonvapautta kaikille ihmisille, hartain toiveemme on, että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan Herran Jeesuksen Kristuksen, uskoisivat häneen, pelastuisivat ja astuisivat sisälle Jumalan valtakuntaan.

  1. Kristuksen tahto maailman evankelioimistyössä

  1. Saavuttamattomat ja laiminlyödyt

Jumala haluaa, että kaikki kansat saisivat kuulla hänen rakkaudestaan ja pelastustyöstään Jeesuksen Kristuksen kautta. Tunnustamme murheella ja häpeällä, että eri puolilla maailmaa on vielä tuhansia kansanryhmiä, joita ei ole tavoitettu evankeliumin sanomalla. Nämä kansat ovat saavuttamattomia, heidän keskuudessaan ei tiettävästi ole vielä ainuttakaan kristittyä tai kirkkoa. Monet näistä kansanryhmistä ovat myös laiminlyötyjä siinä mielessä, että mikään kirkko tai lähetysjärjestö ei edes yritä viedä evankeliumin ilosanomaa heidän keskuuteensa.

Kirkon materiaalisista ja inhimillisistä resursseista käytetään vain äärimmäisen vähäinen prosentti näiden tavoittamattomien saavuttamiseksi. Nämä kansanryhmät eivät esitä meille kutsua tulla kertomaan heille hyvää sanomaa, koska he eivät tiedä mitään sen olemassaolosta. Se, että tällaisia kansoja vielä on, vaikka Jeesus lähetyskäskyssään kehotti meitä viemään sanomaa kaikille kansoille, on meille häpeä, osoitus tottelemattomuudestamme, hengellinen epäoikeudenmukaisuus – ja myös hiljainen ”kutsu Makedoniasta”.

Nouskaamme esiin maailmanlaajuisena kirkkona:


A) Meidän tulisi yhdessä katua sokeuttamme, sitä, että emme ole nähneet, miten nämä tavoittamattomat ihmiset kipeästi ja kiireellisesti ovat evankeliumin sanoman tarpeessa.

B) Meidän tulee uudelleen sitoutua tähän tehtävään: viedä evankeliumia niille, jotka eivät vielä koskaan ole sitä kuulleet. Meidän tulee pyrkiä ymmärtämään heidän kieltään ja kulttuuriaan, elää evankeliumia todeksi heidän keskellään, Jumalan rakkaudessa, uhrautuvalla palvelutyöllä, välittää Herran Jeesuksen Kristuksen valoa ja totuutta sanoin ja teoin, jotta hekin Pyhän Hengen voiman kautta pääsisivät riemuitsemaan Jumalan suuresta armosta.

C) Meidän tulee tehdä kaikkemme, ettei missään päin maailmaa olisi pulaa Raamatuista, koska ilman Raamattuja on vaikeaa tehdä evankelioimistyötä.

  1. Meidän täytyy kiirehtiä Raamatun kääntämistä niille kielille, joiden puhujilla ei vielä ole mitään osaa Jumalan sanasta omalla kielellään.

  2. Meidän tulee tuottaa Jumalan sanaa myös kuunneltavaan muotoon (Ks. alla mainitut oraaliset kulttuuriryhmät).

 D) Meidän tulee tehdä kaikkemme, että kirkoissa todella tunnetaan Jumalan sanaa, sillä ilman sitä ei voida opettaa opetuslapseutta ja Kristuksen kaltaisuutta.

  1. Haluamme, että koko Jumalan maailmanlaajuinen kirkko uudelleen tajuaisi, että Raamatun opettaminen on äärimmäisen tärkeää, jotta kirkko voisi päästä eteenpäin, kehittyä ja kasvaa tiedoissa ja taidoissa ja vahvistua yhtenäisyydessä (79). Me iloitsemme kaikista niistä lahjoista, joita Kristus on antanut seurakuntia opettaville pastoreille. Haluamme huomioida, rohkaista, kouluttaa ja tukea heitä heidän opetus- ja saarnavirassaan. Näin tehdessämme haluamme kuitenkin hylätä sellaisen pappisvaltaisuusajattelun, jonka mukaan Jumalan sanaa voivat julistaa vain muutamat palkalliset ammattilaiset ja vain kirkon saarnastuolista. Monet miehet ja naiset, joilla on selvästi pastoraalisia ja opettamisen lahjoja, voivat käyttää lahjojaan epävirallisesti ja kirkollisten valtarakenteiden ulkopuolella, Jumalan Hengen siunauksella. Heidätkin pitää huomioida, heitä pitää rohkaista ja kouluttaa, jotta he voisivat opettaa Jumalan sanaa taidolla.

  2. Meidän tulee opettaa Raamatun lukemisen taitoja myös tälle nykyiselle sukupolvelle, jolle kirjat ovat vieraampia kuin digitaaliset tiedotusvälineet. Meidän pitää löytää digitaalisia keinoja Raamatun tutkimiseen johdattelevaan opiskeluun samanlaisella tutkimussyvyydellä, mihin tähän asti on voitu päästä vain perinteisillä tavoilla.

E) Pitäkäämme evankeliointityö kaiken monitahoisen lähetystyömme keskuksessa, samoin kuin evankeliumi on kaiken raamatullisesti merkittävän lähetystyön lähde, sisältö ja auktoriteetti. Kaiken, mitä teemme, tulisi ilmentää ja julistaa Jumalan armoa ja rakkautta ja hänen pelastustyötään Jeesuksen Kristuksen kautta.

  1. Suulliset kulttuurit

Suurin osa maailman väestöstä kuuluu sellaisiin oraalisiin, suullisiin, kulttuureihin, missä asioita ei opita kirjoitetun sanan kautta – ja yli puolet heistä kuuluu yllä mainittuun saavuttamattomien ryhmään. Näiden joukossa on arviolta 350 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole sanaakaan Jumalan pyhistä kirjoituksista omalla kielellään. Näiden täysin suullisten kulttuurien lisäksi on olemassa monia kulttuureita, joissa ollaan teknisesti lukutaitoisia, mutta mieluummin kommunikoidaan suullisin keinoin. Tällaisten kulttuurien keskellä oppiminen tapahtuu usein visuaalisten ja suullisten keinojen kautta.

Me haluamme ottaa tällaiset kulttuurit huomioon:


A) Haluamme käyttää suullisia opetusmetodeja ja opetuslapseus-koulutusohjelmia myös lukutaitoisten uskovien parissa.

B) Haluamme mahdollisimman pian tuottaa Raamatun tarinoita äänikirjoina sekä kokonaan tavoittamattomille että muuten laiminlyödyille kansanryhmille.

C) Haluamme rohkaista lähetysjärjestöjä kehittämään suullisia strategioita: evankelioimiseen tarkoitettujen äänitettyjen Raamatun tarinoiden levittämistä, opetuslapseus- ja johtajakoulutusta suullisessa muodossa, niin että pioneerievankelistat ja seurakuntien perustajat voisivat heti käyttää näitä. On paljon hedelmällisiä oraalisia ja visuaalisia kommunikoinnin keinoja, joiden avulla voitaisiin kertoa koko Raamatun pelastussanoma, tarinoiden, tanssin, taiteiden, runouden, laulujen ja draaman kautta.

D) Haluamme rohkaista maapallon eteläisiä maita tavoittamaan saavuttamattomia kansanryhmiä omilla alueillaan sellaisten suullisten keinojen avulla, jotka sopivat juuri näiden ihmisten elämänpiiriin.

E) Haluamme rohkaista seurakuntia järjestämään seminaareja, joissa koulutetaan pastoreita ja lähetystyöntekijöitä käyttämään suullisia opetus- ja julistusmetodeja.

  1. Kristus-keskeiset johtajat

Monilla alueilla kirkko kasvaa nopeasti, mutta ihmisten usko voi jäädä heikoksi ja pinnalliseksi, koska johtajat eivät ole opetuslapseuteen koulutettuja ja saattavat käyttää asemaansa maallisen vallan, korkean aseman tai henkilökohtaisen vaurastumisen tavoittelemiseen. Tämän seurauksena Jumalan ihmiset kärsivät, Kristusta häväistään ja todellinen evankeliumin työ tehdään tyhjäksi. Yleensä asian ratkaisemiseksi ehdotetaan johtajakoulutusta. Sellaista koulutusta on paljonkin tarjolla, mutta ongelmat eivät ole hävinneet, johtuen ainakin kahdesta syystä:

Ensinnäkin, johtajia ei voi kouluttaa olemaan pyhiä ja Kristuksen kaltaisia – sellaista tavoitetta ei saavuteta opetuksen kautta. Raamatullisesti johtajiksi voidaan asettaa vain niitä, jotka elämässään osoittavat olevansa hengellisesti kypsiä Jeesuksen opetuslapsia (80). Me saatamme kohdata monia jo johtavassa asemassa olevia hengellisiä julistajia, jotka eivät ole itse päässeet pitkällekään opetuslapseudessa. Heille on annettava johtajakoulutuksessa opetusta opetuslapseuden perusteista. Voisimme väittää, että maailmanlaajuisen kirkon hidas kasvu ja sen monet maailmalliset johtajat, joissa ei näy Kristuksen kaltaisuutta, ovat tuloksena monien sukupolvien ajan jatkuneesta supistetun evankeliumin julistamisesta ja opetuslapseuskoulutuksen laiminlyömisestä. Ratkaisu johtajuusongelmiin ei ole johtajuuskoulutuksen lisäämisessä vaan opetuslapseuskoulutuksessa. Johtajien pitää ensin itse oppia olemaan Jeesuksen opetuslapsia.

Toiseksi, jotkut johtajuuskoulutusohjelmat keskittyvät opetuspaketteihin, tekniikoihin ja taitoihin, eikä niissä puhuta mitään hengellisen johtajan ominaispiirteistä. Kristityn johtajan tulee olla Kristuksen kaltainen, hänen pitää olla palveluhenkinen, nöyrä, vilpitön, puhdas, ei ahne, hänen tulee olla paljon rukoileva, Jumalan Hengestä riippuvainen ja syvästi ihmisiä rakastava. Lisäksi Paavali lisää vielä yhden tärkeän ominaisuuden, joka johtajilla pitäisi olla ja joka johtajakoulutuksessa usein jätetään mainitsematta: johtajan pitää osata opettaa Jumalan sanaa. Johtajan pitää osata opettaa Raamattua, jotta hän voisi kouluttaa ihmisiä Jeesuksen opetuslapseuteen – siksi tämän opetustaidon puuttuminen on äärimmäisen vakava ongelma tämän päivän kirkossa.

 A) Me toivomme, että opetuslapseuskoulutukseen kiinnitettäisiin erityishuomiota, niin että uusia uskovia opetettaisiin ja ravittaisiin. Vain tällä tavalla ne, joita Jumala on kutsunut ja antaa seurakunnille johtajiksi, voivat ensin itse saavuttaa raamatullisen uskon kypsyyden ja seurakunnan palvelijan asenteen.

B) Haluamme uudelleen sitoutua rukoilemaan johtajiemme puolesta. Me anomme Jumalalta lisää johtajia, jotka ovat uskollisia ja kuuliaisia Raamatulle, ja rukoilemme heille suojelusta ja rohkeutta. Rukouksemme on, että Jumala nuhtelisi, siirtäisi pois tai toisi katumukseen johtajia, jotka tuottavat häpeää hänen nimelleen ja evankeliumille. Rukoilemme myös, että Jumala nostaisi esiin uuden opetuslapseksi koulutetun palvelija-johtajien sukupolven, jonka korkeimpana tavoitteena on tuntea Kristus ja olla niin kuin hän.

C) Niiden, jotka ovat johtajia, tulee myöntää oma erehtyväisyytensä ja hyväksyä oma tilivelvollisuutensa seurakunnan edessä. Me rohkaisemme seurakuntia perustamaan vastuuryhmiä, joille johtajat ovat tilivelvollisia.

D) Me rohkaisemme järjestämään seminaareja seurakuntien johtajille. Johtajuuskoulutuksen ohjelmissa ei tulisi keskittyä pelkästään tiedon jakamiseen ja arvioimiseen vaan enemmänkin hengelliseen kasvuun ja johtajalle tärkeiden ominaisuuksien kehittämiseen. Me iloitsemme suuresti niistä, jotka jo toimivat näin ja osaavat johtajuuskoulutuksessa ottaa huomioon ihmisen koko persoonan.

  1. Suurkaupungit

Kaupungit ovat erityisen tärkeitä ihmiskunnan tulevaisuudelle ja suurimmalle osalle maailman evankelioimistyötä. Puolet ihmiskunnasta asuu suurkaupungeissa. Kaupungeista löytyy suurin osa seuraavien ryhmien edustajista: (i) uuden sukupolven nuoret; (ii) useimmat saavuttamattomat pois kotiseudultaan lähteneet ihmiset; (iii) kulttuurin muovaajat; (iv) köyhistä köyhimmät.

A) Me ymmärrämme, että aikamme massiivinen kaupungistuminen on osa Jumalan suunnitelmaa, ja siksi kehotamme kirkon johtajia kaikkialla maailmassa vastaamaan tähän haasteeseen kiinnittämällä erityistä huomiota kaupunkimissioiden järjestämiseen. Meidän tulee rakastaa kaupunkejamme niin kuin Jumalakin niitä rakastaa, pyhällä tarkkaavaisuudella ja Kristuksen myötätunnolla ja totella hänen käskyään ”harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt”, missä sitten asummekin. Me haluamme etsiä tilanteisiin sopivia ja joustavia lähetystyön muotoja, jotta osaisimme oikealla tavalla ottaa huomioon kaupunkiolosuhteet.

  1. Lapset

Kaikki lapset kuuluvat riskiryhmään. Maailmassamme on kaksi miljardia lasta, joista puolet elää köyhyyden keskellä. Riskiryhmässä ovat myös vaurauden keskellä elävät lapset, sillä vaikka heillä on kaikki, mitä ulkonaiseen elämiseen tarvitaan, heiltä saattaa puuttua elämisen tarkoitus.

Lapset ja nuoret eivät ole vain huomisen vaan tämän päivän seurakuntaa. Nuorilla on paljon mahdollisuuksia olla aktiivisia Jumalan työn tekijöitä. He muodostavat valtavan käyttämättömien vaikuttajien joukon, jolla on herkkyyttä kuulla Jumalan ääntä ja halukkuutta lähteä liikkeelle. Iloitsemme kaikesta menestyksekkäästä työstä, jota tehdään lapsien keskellä ja lapsien kanssa, ja toivoisimme sellaisten työmuotojen lisääntyvän seurakunnissa, koska tarve on suuri. Raamattu todistaa meille, että Jumala voi käyttää lapsia ja nuoria, heidän rukouksiaan, oivalluksiaan, sanojaan ja aloitteitaan sydänten muuttamisessa. He edustavat ”uutta energiaa”, joka muuttaa maailman. Kuunnelkaamme, älkäämme vaientako heidän lapsenomaista hengellisyyttään aikuisen rationaalisilla mielipiteillä.

Haluamme sitoutua huomioimaan lapsia.

A) Haluamme ottaa lapset vakavasti, pysähtyä miettimään Raamattua ja teologista tutkimusta sellaisella tavalla, joka huomioi Jumalan rakkauden lapsiin ja hänen tarkoituksensa toteutumisen heidän elämässään. Miten syvä sanoma Jeesuksella olikaan, kun hän yllättäen ”asetti lapsen heidän keskellensä”! Tutkiessamme Jeesuksen teologiaa ja tehtävää meidän tulisi osata ymmärtää, miten merkityksellinen tämä opetus oli. (81)

B) Haluamme maailmanlaajuisesti kouluttaa kristittyjä tekemään lapsityötä ja varata siihen tarvittavia resursseja, tehdä, mikäli mahdollista, yhteistyötä perheiden ja yhteisöjen kanssa vakuuttuneina siitä, että kokonaisvaltainen evankelioimistyö, jonka kohteena ja myöhemmin kanavana on lasten tämänhetkinen sukupolvi, on elintärkeä osa koko maailman evankelioimista.

C) Haluamme paljastaa ja aktiivisesti vastustaa kaikkea lasten hyväksikäyttöä, lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, riistoa, orjuuttamista, kauppaa, prostituutiota, sukupuoleen ja etniseen taustaan liittyvää syrjintää, mainonnan kohdistumista heihin ja tahallista laiminlyöntiä.

  1. Rukous

Kaikkien tärkeiden asioiden keskellä, sitoutukaamme uudelleen rukoukseen. Rukous on kutsu, käsky ja lahja. Rukous on välttämätön perusta työllemme ja myös lähteenä kaikelle, mitä tehtävässämme tarvitsemme.

A) Rukoilemme kaikki yhdessä, keskittyen, kestäväisyydellä ja Raamatun tuntemuksen tuomalla selkeydellä:

(1) Rukoilemme, että Jumala lähettäisi hänen Henkensä voimassa eläviä työntekijöitä jokaiseen maailman kolkkaan.

(2) Rukoilemme, että Jumalan Henki vetäisi puoleensa kadotettuja kaikista kansoista ja kaikista paikoista, evankeliumin totuuden julistuksen kautta ja Kristuksen rakkauden ja voiman osoittamisen kautta.

(3) Rukoilemme, että Jumalan kirkkaus tulisi näkyväksi ja Kristuksen nimi tunnetuksi ja ylistetyksi hänen omiensa persoonallisuuden, tekojen ja sanojen kautta. Me huudamme Jumalan puoleen niiden sisariemme ja veljiemme puolesta, jotka kärsivät Kristuksen nimen tähden.

(4) Rukoilemme, että Jumalan valtakunta tulisi ja että Jumalan tahto tapahtuisi niin maan päällä kuin taivaassa. Rukoilemme, että lain ja oikeuden käytössä tapahtuisi Jumalan tahto. Rukoilemme, että luonnon vastuullisessa käytössä ja hoitamisessa tapahtuisi Jumalan tahto. Jumala antakoon yhteisöillemme hänen rauhansa siunauksen.

B) Me kiitämme alati Jumalaa kaikesta siitä hänen työstään, mitä näemme kansojen keskellä, ja odotamme hartaasti sitä päivää, jolloin tämän maailman valtakunta muuttuu meidän Jumalamme ja Kristuksen valtakunnaksi.

  1. Kristuksen kirkkoa kutsutaan takaisin nöyryyteen, eheyteen ja yksinkertaisuuteen

Raamatussa käytetään sanaa vaeltaa, kun kuvataan elämäntapaamme ja päivittäistä käyttäytymistämme. Efesolaiskirjeessä Paavali puhuu seitsemän kertaa siitä, miten kristittyjen tulisi ja ei tulisi vaeltaa. (82)

  1. Te olette Jumalan uusia luomuksia, eläkää sen arvon mukaisesti (83)

Jumalan ihmiset vaeltavat joko Herran tiellä tai toisten jumalien tiellä. Raamattu osoittaa, että Jumalalle murhetta eivät tuo vain maailman kansakunnat vaan myös ne hänen luomansa ihmiset, jotka hän on kutsunut siunaamaan kansoja. Yksi maailman evankelioimisen esteitä on Jumalan omien ihmisten epäjumalanpalvelus. Olemme epäonnistuneet surkeasti, jos sen sijaan, että ohjaisimme kansakuntia palvelemaan yhtä ja ainoaa elävää Jumalaa, olemmekin itse juoksemassa niiden samojen epäjumalien perään, joita ympärillämme olevat ihmiset palvovat.

Jos kristittyjen ja ei-kristittyjen käyttäytymisen välillä ei ole mitään eroa, jos molempien keskuudessa on korruptiota ja ahneutta, moraalittomuutta, paljon avioeroja, osallistumista pakanallisiin tapoihin, rasismia, ylellistä kulutuselämää ja sosiaalisia ennakkoluuloja – silloin maailma on oikeassa todetessaan, että kristinusko ei tee mitään muutosta. Maailma katselee meitä ja näkee, jos sanomamme ei ole muuttanut meitä itseämme.

A) Me haastamme toinen toisiamme, Jumalan ihmisiä kaikkien kulttuurien keskellä, huomaamaan miten paljon olemme tiedostaen tai tiedostamattamme sidoksissa meitä ympäröivän kulttuurin piirissä olevaan epäjumalanpalvelukseen. Me rukoilemme, että voisimme saada profeetallista henkien erottamisen kykyä, jotta voisimme paljastaa sellaiset epäjumalat ja niiden läsnäolon kirkossamme, ja anomme rohkeutta katua ja sanoutua niistä irti Jeesuksen, meidän Herramme nimessä ja voimassa.

B) Koska raamatullista lähetystä ei voi olla ilman raamatullista elämää, haluamme kiireesti uudelleen sitoutua siihen, että kaikkien Kristusta tunnustavien kanssa elämme radikaalisti erilaista, ei tämän maailman mukaista elämää, niin että voisimme ”pukea päällemme uuden ihmisen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen”.

  1. Vaeltakaa rakkaudessa, sanoutukaa irti seksuaalisuuden vääristymistä (84)

Jumalan luomisjärjestyksen mukaisesti avioliitto on tarkoitettu yhden miehen ja yhden naisen väliseksi uskolliseksi sitoumukseksi, jossa he tulevat yhdeksi lihaksi ja uudeksi yhteiskunnalliseksi yksiköksi, näin irtaantuen lapsuuden kodistaan. Seksuaalinen sukupuoliyhteys on sen yhdeksi lihaksi tulemisen ilmausta, ja siksi sen pitäisi kuulua vain avioliittoon. Tämä avioyhteydessä yhdeksi lihaksi tuleminen heijastaa sekä Kristuksen suhdetta kirkkoon että myös juutalaisten ja pakanoiden tulemista yhdeksi uudessa luomakunnassa. (85)

Paavali asettaa vastakkain Jumalan rakkauden puhtauden ja sen rumuuden, joka rakkaudeksi naamioituneena tulee esiin kaikenlaisissa seksuaalisissa perversioissa. Kaikenlainen vääristynyt seksuaalisuus ja seksuaaliset suhteet ennen avioitumista tai avioliiton ulkopuolella ovat Raamatun mukaan Jumalan tahdon vastaisia, hänen siunaustaan vailla sekä luomisessa että lunastuksessa. Kaikki hyväksikäyttö ja epäjumalanpalvelus, joka liittyy häiriintyneeseen seksuaalisuuteen, tekee haittaa koko yhteiskunnalle, lisää avioeroja, perheiden hajoamista ja tuottaa äärettömän määrän yksinäisyyttä ja hyväksikäytön aiheuttamaa surua. Tämä on vakava ongelma myös kirkon sisällä, ja se aiheuttaa usein myös epäonnistumisia johtajuudessa.

Me tunnustamme, että meidän täytyy syvästi nöyrtyä ja tiedostaa omat epäonnistumisemme näiden asioiden suhteen. Haluamme nähdä, että kristityt elävät Raamatun asettamien ohjeiden mukaisesti ja sillä tavalla haastavat ympäröivää kulttuuria pohtimaan Jumalan järjestyksen viisautta.

 A) Haluamme rohkaista kaikkia pastoreita:

(1) Tuokaa seurakunnassa esiin avoimempaa keskustelua seksuaalisuudesta, julistakaa hyvää sanomaa Jumalan suunnitelmasta, johon kuuluvat tasapainoiset ihmissuhteet ja perhe-elämä. Siellä, missä kristityt elävät rikkimenneiden ihmissuhteiden keskellä, tuokaa pastoraalista apua.

(2) Opettakaa selvästi, mikä on Jumalan tahto, mutta osoittakaa myös pastoraalista myötätuntoa syntisiä kohtaan, tietäen miten heikkoja me kaikki olemme seksuaalisten kiusausten ja syntien suhteen.

(3) Pyrkikää itse olemaan positiivisena esikuvana siitä, mitä on elää seksuaalisesti uskollisena raamatullisten ohjeiden mukaisesti.

B) Kirkon jäseninä haluamme sitoutua seuraaviin asioihin:

(1) Haluamme sekä kirkossa että yhteiskunnassa tehdä kaikkemme edistääksemme uskollisia avioliittoja ja tervettä perhe-elämää.

(2) Haluamme huomioida ja arvostaa niitä, jotka seurakunnissamme ovat leskiä, naimattomia tai lapsettomia, ja tuoda esille sitä, että kirkossa me olemme kaikki Kristuksen perhettä. Toivotamme kaikki tervetulleeksi ja pidämme huolta toisistamme ja kaikilla tulee olla mahdollisuus käyttää omia lahjojaan seurakunnan erilaisissa tehtävissä.

(3) Haluamme vastustaa meitä ympäröivässä kulttuurissa ilmeneviä Jumalan tahdon vastaisia seksuaalisuuden muotoja kuten pornografiaa, aviorikoksia ja vapaita sukupuolisuhteita.

(4) Haluamme pyrkiä ymmärtämään ja käsittelemään niitä syviä identiteettiin ja kokemuksiin liittyviä ongelmia, jotka ovat vetäneet joitakin ihmisiä homoseksuaalisuuteen. Haluamme kohdata heitä rakkaudella, myötätunnolla ja Kristuksen oikeudenmukaisuudella. Vastustamme kaikkia vihan muotoja, sekä sanallista että fyysistä kiusaamista ja homoseksuaalisten ihmisten syyllistämistä.

(5) Muistamme, että jos jonkun ihmisen elämäntilanne onkin vaikea, se ei ole mahdoton – Jumalan pelastava armo voi muuttaa ja uudistaa kaiken.

Hiv/aids on monissa maissa suuri ongelma. Miljoonat ihmiset ovat saaneet tartunnan, myös monet seurakuntien jäsenet ja miljoonat lapset ovat jääneet orvoiksi aidsin tähden. Jumala kutsuu meitä osoittamaan syvää rakkautta ja myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat saaneet tartunnan, ja tekemään kaikkemme henkien pelastamiseksi. Uskomme, että Jeesuksen opetus ja esimerkki ja myös hänen ristinsä ja ylösnousemuksensa kautta tuleva muutosvoima on se kokonaisvaltainen evankeliumin sanoma, jota meidän tulee viedä hiv- ja aids-tartunnoista kärsivään maailmaan.

C) Me toivomme hartaasti, että kaikki pastorit olisivat esimerkkinä seksuaalisesta siveydestä ja uskollisuudesta, niin kuin Paavali meille opetti, ja että he opettaisivat selvästi ja usein siitä, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Tätä opetusta ei tarvita vain sen tähden, että näin Raamattu selvästi opettaa, vaan myös sen tähden, että erityisesti avioliiton ulkopuoliset, jatkuvasti vaihtuvat seksisuhteet ovat yleisin syy hiv- ja aids-tartuntojen nopeaan leviämiseen useimmissa maissa.

D) Me emme halua olla mukana missään hiv- ja aids-tartunnan saaneiden ihmisten tuomitsemisessa, vihamielisyydessä heitä kohtaan, heidän leimaamisessaan tai syrjimisessään. Sellainen olisi häpeällistä Kristuksen ruumiissa, ja se olisi syntiä. Kaikki me olemme syntiä tehneet ja olemme langenneita pois Jumalan armosta; olemme pelastuneet yksin armosta ja siksi meidän tulisi olla hitaita tuomitsemaan, nopeita sopimaan ja antamaan anteeksi. Me ymmärrämme myös, surulla ja myötätunnolla, että monet ihmiset ovat saaneet tartunnan ilman omaa syytään, usein huolehtiessaan muista.

E) Vastatkaamme maailmanlaajuisena kirkkona yhdessä tähän haasteeseen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen voimassa. Seisokaamme veljiemme ja sisariemme rinnalla niillä alueilla, missä ongelma on suurin, antamalla käytännön apua, myötätuntoista hoivaa (myös apua leskille ja orvoille), sosiaalista ja poliittista tukea, valistusta (erityisesti naisten tueksi) ja apua alueelle sopiviin taudin ehkäisytoimenpiteisiin. Haluamme sitoutua tällaiseen kiireelliseen ja profeetalliseen työhön osana kirkon muuta toimintaa.

  1. Vaeltakaa nöyryydessä ja hylätkää vallanhimo (86)

Ihmiset ovat langenneita ja syntisiä, ja siksi valtaa käytetään usein väärin ja toisten riistoon. Korotamme itsemme ja väitämme olevamme toisten yläpuolella sukupuolen, rodun tai sosiaalisen aseman perusteella. Paavali vastustaa tällaisia epäjumalanpalveluksen muotoja, ylpeyttä ja vallanhimoa sanomalla, että Jumalan Hengen täyttämien ihmisten tulee olla alamaisia toinen toisilleen Kristuksen tähden. Sellainen molemminpuolinen alamaisuus ja rakkaus pitäisi näkyä kristittyjen avioliitossa, perheessä ja yhteiskunnallisissa suhteissa.


A) Haluaisimme hartaasti nähdä, että kaikki kristityt aviomiehet ja vaimot, vanhemmat ja lapset, työnantajat ja työntekijät voisivat elää Raamatun opetuksen mukaan ja olisivat alamaisia toinen toisilleen ja näin kunnioittaisivat Kristusta.

B) Rohkaisemme pastoreita vakavasti keskustelemaan uskovien kanssa näistä kysymyksistä, jotta he voisivat ymmärtää ja käytännössä toteuttaa Jumalan tahdon mukaista alamaisuutta kaikissa ihmissuhteissaan. Maailmamme on täynnä ahneutta, vallanhimoa ja vallan väärinkäyttöä – Jumala kutsuu kirkkoja olemaan lempeän nöyryyden ja epäitsekkään rakkauden tyyssijoja.

C) Erityisesti haluamme kutsua kristittyjä aviomiehiä noudattamaan Paavalin opettamia vastuullisuuden periaatteita avioliitossa. Molemminpuoliseen alamaisuuteen kuuluu se, että vaimo on alamainen sellaiselle miehelle, joka rakastaa häntä, pitää hänestä huolta ja pitää esikuvanaan Kristuksen itsensä alttiiksi antavaa rakkautta kirkkoa kohtaan. Vaimon sanallinen, emotionaalinen tai fyysinen huono kohtelu on vastoin Kristuksen rakkautta, kaikissa kulttuureissa. Me emme hyväksy sellaista opetusta, että joku kulttuuriin liittyvä tapa tai erityinen Raamatun tulkinta voisi oikeuttaa vaimon hakkaamisen. Murehdimme sitä, että tällaista saattaa tapahtua tunnustavien kristittyjen keskuudessa, jopa pastorien ja johtajien kodeissa. Haluamme ehdottomasti julistaa sellaisen käyttäytymisen synniksi, jota on kaduttava ja joka on lopetettava.

4. Vaeltakaa vilpittömyydessä ja hylätkää menestymisen epäjumala (87)

Emme voi rakentaa totuuden Jumalan valtakuntaa epärehellisille perustuksille. Halutessamme menestystä ja tuloksia, meillä on kiusaus astua valheiden puolelle ja kertoa liioiteltuja ja muunneltuja tarinoita. Halutessamme vaeltaa valkeudessa, meidän tulee muistaa, että ”vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä”. (88)


A) Kutsumme kaikkia kirkon ja lähetystyön johtajia vastustamaan kiusauksia ja olemaan täysin totuudellisia työmme esittelyssä. Olemme epärehellisiä, jos liioittelemme työmme tuloksia katteettomilla tilastoilla tai vääntelemme totuutta saadaksemme asiat näyttämään paremmilta kuin ne ovat. Rukoilemme puhdistavaa ”rehellisyyden aaltoa” ja vääristelemisen, manipulaation ja liioittelun lopettamista. Vetoamme myös niihin, jotka rahoittavat hengellistä työtä, että he eivät vaikeuttaisi tilannetta vaatimalla mitattavissa olevia ja näkyviä tuloksia yli kohtuuden. Pyrkikäämme kaikessa vilpittömyyteen ja avoimuuteen. Tahdomme vaeltaa Jumalan valossa ja totuudessa, sillä Herra koettelee sydämet ja vilpittömyys on hänen tahtonsa mukaista. (89)

5. Vaeltakaa vaatimattomuudessa, hylätkää ahneuden epäjumala (90)

Olemme suuresti huolissamme laajalle levinneestä menestysteologisesta opetuksesta ja julistuksesta. Menestysteologialla tarkoitamme opetusta, jonka mukaan uskovilla on oikeus terveyden ja varallisuuden siunauksiin ja he voivat saavuttaa nämä siunaukset tunnustamalla uskoaan ja ”kylvämällä siemeniä” eli antamalla taloudellisia ja materiaalisia lahjoja. Menestysteologista julistusta esiintyy monissa kirkkokunnissa kaikilla mantereilla. (91)

Me uskomme Jumalan ihmeitä tekevään armoon ja voimaan, iloitsemme seurakuntien kasvusta ja sellaisesta julistustyöstä, joka johtaa ihmisiä uskomaan Jumalaan, voimalliseen ja rikkaaseen antajaan. Me uskomme Pyhän Hengen voimaan. Haluamme kuitenkin korostaa, että Jumalan ihmeellistä voimaa ei tule pitää automaattina, jota voidaan käyttää hyväksi ihmisten tekniikoilla, ihmissanoin manipuloimalla, jollakin toiminnalla, lahjoilla, esineillä tai rituaaleilla.

Raamatussa puhutaan ihmisten menestymisestä ja siellä sanotaan, että terveys ja vauraus ovat Jumalan antamaa siunausta. Näemme kuitenkin epäraamatullisena sellaisen opetuksen, että hengelliseen hyvinvointiin aina kuuluisi materiaalinen vauraus tai että vauraus aina olisi merkki Jumalan siunauksesta. Raamattu sanoo selvästi, että ihmiset saattavat saavuttaa vaurautta sorron, petoksen tai korruption kautta. Emme voi myöskään yhtyä sellaiseen näkemykseen, että köyhyys, sairaus tai varhainen kuolema olisivat aina merkkejä Jumalan kirouksesta tai johtuisivat uskon puutteesta – tai olisivat seurausta ihmisten kirouksesta. Raamattu ei tue tällaisia yksinkertaistettuja selitysmalleja.

Me uskomme, että on hyvä julistaa ja ylistää Jumalan voimaa ja voittoa, mutta olemme sitä mieltä, että menestysteologiaa julistavat vääristelevät Raamattua. Heidän oma elämäntyylinsä saattaa olla epäeettistä, ei ollenkaan Kristuksen kaltaista – usein he myös evankeliumin julistamisen sijaan tavoittelevat ihmeitä ja katumukseen kutsumisen sijasta pyytävät antamaan rahaa saarnaajien omille järjestöille. Murehdimme sitä, että monissa kirkoissa tällainen opetus aiheuttaa epätervettä hengellisyyttä ja vahingoittaa kristittyjen uskonelämää. Meille tuottaa pelkkää iloa se, että sairaita parannetaan Kristuksen nimessä ja ihmisiä vapautetaan köyhyyden ja kärsimyksen kurimuksesta. Menestysteologia ei anna mitään kestävää ratkaisua köyhyyteen, ja se vie ihmisiä harhaan, pois iankaikkisen pelastuksen sanomasta ja tiestä. Siksi sitä voidaan kutsua vääräksi evankeliumiksi. Me haluamme hylätä menestysteologian kohtuuttomat opetukset, ja pidämme niitä raamatullisen kristinuskon vastaisina.

A) Pidämme äärimmäisen tärkeänä sitä, että ne kirkkojen ja lähetysjärjestöjen johtajat, joiden piirissä tällainen menestysteologia on suosiossa, kiinnittäisivät huomioita Jeesuksen Kristuksen opetukseen ja esimerkkiin. Meidän kaikkien tulisi tarkastella ja opettaa erityisesti niitä Raamatun tekstejä, joita usein käytetään menestysteologian tukena – tutkiskella niitä asiayhteydessään ja muihin Raamatun opetuksiin verraten. Siellä missä menestysteologiaa on opetettu köyhyyden keskellä, meidän tulisi korvata se aidolla myötäelämisellä ja toiminnalla, joka tähtää oikeudenmukaisuuteen ja köyhien elinolosuhteiden pysyvään muutokseen. Ennen kaikkea meidän pitäisi opettaa, että itsekkyyden ja ahneuden sijaan Jeesuksen opetuslapsien elämässä pitäisi olla näkyvissä itsensä uhraavaa anteliaisuutta. Haluamme edelleen yhtyä Lausannen julistuksen historialliseen vetoomukseen: pyrkikää elämään vaatimattomasti.

  1. Yksimielisyys ja yhteistyö Kristuksen ruumiissa

Paavali opettaa, että kristittyjen yhteys on Jumalan aikaansaamaa ja perustuu siihen, että meidät on sovitettu Jumalan ja toistemme kanssa. Tämä kaksoissovitus saatiin aikaan ristillä. Kun elämme toistemme yhteydessä ja teemme työtä yhdessä, olemme todistuksena ristin yliluonnollisesta ja kulttuurirajoja ylittävästä voimasta. Jos emme erimielisyyksiemme tähden osaa työskennellä yhdessä, silloin heikennämme sanomaamme ja tehtäväämme ja kiellämme ristin voiman.

  1. Yhteys kirkossa

Eripuraisella kirkolla ei ole sanomaa eripuraiselle maailmalle. Työmme aidon vakuuttavuuden ja tehokkuuden suurimpana esteenä on kyvyttömyys elää sovinnollisessa yhteydessä toistemme kanssa.

A) Olemme murheellisia siitä, että kirkkomme ja järjestömme ovat niin jakautuneita ja eripuraisia. Kehotamme kristittyjä tavoittelemaan armon henkeä ja olemaan kuuliaisia Paavalin kehotukselle: ”pyrkikää säilyttämään hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä”.

B) Ymmärrämme, että syvin yhteytemme on hengellistä yhteyttä, mutta kehotamme myös ajattelemaan sitä, että lähetystyömme on voimallisempaa, jos meillä on näkyvää, käytännöllistä, maallista yhteyttä toistemme kanssa. Kehotamme kristittyjä sisariamme ja veljiämme kaikkialla maailmassa, yhteisen todistuksemme ja tehtävämme tähden, vastustamaan Kristuksen ruumiin jakautuneisuutta ja pyrkimään etsimään sovinnon polkuja ja yhtenäisyyttä aina, kun se suinkin on mahdollista.

  1. Kumppanuus maailmanlaajuisessa lähetystyössä

Kumppanuus lähetystyössä ei aina liity vain tehokkuuteen. Se on myös strateginen ja käytännöllinen osoitus siitä yhteisestä uskostamme, että meidän tulee elää alamaisina Jeesukselle Kristukselle, meidän Herrallemme. Liian usein teemme lähetystyötä sellaisilla tavoilla, jotka asettavat oman identiteettimme (etnisen, kirkkokunnallisen, teologisen jne.) etusijalle ja pääasiaksi, emmekä alista intoamme ja valintojamme Herramme ja Mestarimme tarkasteltavaksi. On tärkeää, että Kristus on uskomme kohde, mutta hänen tulisi olla myös kaiken työmme keskipiste ja hallitsija, hänen tulee hallita suunnitelmiamme, käytäntöjämme ja yhtenäisyyttämme.

Me iloitsemme uusien lähetysjärjestöjen syntymisestä, kasvusta ja voimasta eri puolilla maailmaa ja siitä, että enää ei ole vallalla asenne ”lännestä muille” (from the West to the Rest). Emme kuitenkaan hyväksy ajatusta, että lähetystyön ”viestikapulaa” siirrellään maailmanlaajuisen kirkon sisällä paikasta toiseen. Vaikka hylkäämme menneiden aikojen mahtailevan länsimaakeskeisen työtavan, tilanne ei parane, jos samaa yksioikoista periaatetta toistetaan Aasiassa, Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa. Mikään etninen ryhmä, kansakunta tai maanosa ei voi väittää, että juuri se pystyy suorittamaan loppuun lähetyskäskyssä annetun tehtävän. Vain Jumala on kaikkivaltias.

A) Me haluamme, että me kaikkialta maailmasta tulevat kirkkojen ja lähetysjärjestöjen johtajat voisimme toistemme hyväksymiseen ja arvostamiseen kutsuttuina, yhtäläisin mahdollisuuksin tehdä yhteistyötä maailman evankelioimiseksi. Kristukselle alamaisina laittakaamme syrjään kaikki epäluuloisuus, kilpailu ja ylpeys ja oppikaamme niiltä, joita Jumala käyttää, silloinkin kun he eivät ole meidän maanosastamme, eivät edusta samaa teologista suuntausta kuin me, eivät kuulu omaan järjestöömme tai omaan ystäväpiiriimme.

B) Kumppanuus, yhteistyö, on muutakin kuin rahan jakamista. Epäviisas rahan jakelu usein vain hajottaa kirkkoa ja aiheuttaa korruptioita. Meidän tulisi vihdoinkin käytännössä todistaa, että kirkko ei toimi sillä yhteiskunnassa yleisellä periaatteella, että se, jolla on eniten rahaa, tekee kaikki päätökset. Meidän ei pitäisi vaatia muita käyttämään vain meille mieluisia nimiä, iskulauseita, ohjelmia, systeemejä ja metodeja. Tehkäämme työtä pohjoisen ja etelän, idän ja lännen todellisessa vastavuoroisuudessa, keskinäisessä riippuvuudessa, antaen ja saaden, sellaisella toisten kunnioittamisella ja arvostamisella, mikä osoittaa todellista ystävyyttä ja kumppanuutta yhteisessä tehtävässämme.

  1. Miehet ja naiset yhteisessä työssä

Raamatussa meille kerrotaan, että Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen ja antoi heille oikeuden hallita maata yhdessä. Synti tuli maailmaan ja historiaan, kun mies ja nainen yhdessä kapinoivat Jumalaa vastaan. Kristuksen ristin kautta Jumala toi pelastuksen, hyväksymisen ja yhteyden sekä miehelle että naiselle. Helluntaina Jumala vuodatti profetian Henkeään kaikille, naisille niin kuin miehillekin. Naiset ja miehet ovat tasavertaisia luomisessa, synnissä, pelastuksessa ja Hengessä. (92)

Me kaikki, naiset ja miehet, perheelliset ja perheettömät, olemme velvollisia käyttämään Jumalan antamia lahjoja toisten hyväksi, Jumalan armon haltijoina, Kristuksen ylistykseksi ja kunniaksi. Siksi me kaikki olemme myös velvollisia auttamaan Jumalan ihmisiä, että he voisivat käyttää kaikkia heille annettuja lahjoja kaikilla sellaisilla palvelun alueilla, mihin Jumala kirkkoaan kutsuu (93). Me emme saa sammuttaa Henkeä halveksimalla jonkun toisen tehtävää (94). Etsiessämme tilaisuutta toimia Kristuksen ruumiin, seurakunnan, moninaisissa tehtävissä, me emme saa olla etsimässä asemaa ja vaatimassa oikeuksia, vaan meidän tulee täyttää velvollisuutemme toisten palvelemisessa niiden lahjojen avulla, joita meille on suotu.

A) Me pidämme kiinni Lausannen historiallisesta julkilausumasta: ”Me uskomme, että Hengen lahjoja on annettu kaikille Jumalan ihmisille, naisille ja miehille, ja on kaikkien edun mukaista, että he tekevät yhteistyötä maailman evankelioimisessa.” (95) Me annamme arvoa sille suunnattomalle ja uhrautuvalle työlle, mitä naiset ovat tehneet maailman evankelioimisen hyväksi, palvellen miehiä ja naisia, Raamatun ajoista nykyhetkeen asti.

B) Me tiedämme, että vilpittömästi Jumalan sanalle kuuliaisten joukossa on monenlaisia mielipiteitä. Joidenkin tulkintojen mukaan apostolinen perinne ei salli naisten opettaa tai saarnata – tai he saavat opettaa vain silloin, kun eivät ole auktoriteettiasemassa miehiin nähden. Toiset ovat sitä mieltä, että Uuden testamentin alkuseurakunnassa naiset olivat hengellisesti tasavertaisia, he käyttivät profetoimisen rakentavaa lahjaa ja toimivat kotiseurakuntien emäntinä – ja heidän mielestään tämä osoittaa, että sekä naisilla että miehillä voi olla johtamisen ja opettamisen lahja, jota heillä molemmilla on oikeus käyttää seurakuntavirassa (96). Me kehotamme niitä, joilla näihin asioihin liittyen on erilaiset mielipiteet:

(1) Hyväksykää toisenne, älkää tuomitko toisianne asioista, joista olette eri mieltä, sillä vaikka edustamme erilaisia näkemyksiä, meillä ei ole oikeutta hajottaa seurakuntaa, puhua toisista vahingollisesti tai osoittaa vihamielisyyttä toisiamme kohtaan. (97)

(2) Tutkikaa yhdessä huolellisesti kirjoituksia, ottakaa huomioon asiayhteys ja alkuperäisten kirjoittajien ja lukijoiden kulttuuri.

(3) Huomioikaa se, että siellä, missä on aitoa tuskaa, meidän pitää osoittaa myötätuntoa; missä on epäoikeudenmukaisuutta ja vilpillisyyttä, siellä meidän pitää vastustaa niitä; ja siellä, missä on Pyhän Hengen työn ilmenemisen vastustamista sisarissa tai veljissä, meidän pitää katua.

(4) Me emme saa olla maailmallisia vallan ja aseman tavoittelijoita, vaan meidän tulee miehinä ja naisina sitoutua sellaiseen hengellisen työn tekemiseen, missä heijastamme Jeesuksen Kristuksen palveluhenkeä.

C) Me rohkaisemme kirkkoja arvostamaan hurskaita naisia, jotka Paavalin kehotuksen mukaan opettavat ja neuvovat hyvään (98). Seurakuntien tulisi antaa naisille mahdollisuuksia koulutukseen, palvelustyöhön ja johtajuuteen, erityisesti siellä, missä evankeliumin sanoma poikkeaa epäoikeudenmukaisista kulttuuritraditioista. Me toivomme, että naisia ei estettäisi, kun he seuraavat Jumalan heille antamaa kutsua ja käyttävät Jumalan heille antamia lahjoja.

  1. Teologinen koulutus ja lähetystehtävä

Uusi testamentti näyttää meille, että evankeliointi ja seurakuntien aloittamistyö (apostoli Paavalin tehtävä) sekä seurakuntien hoivaaminen (Timoteuksen ja Apolloksen tehtävä) liittyvät toisiinsa. Lähetyskäskyssä puhutaan molemmista tehtävistä. Jeesus sanoo lähetyskäskyssä: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Jeesus kuvailee ”opetuslapseksi tekemistä” evankelioimisena, joka tapahtuu ennen kastetta, ja sen jälkeen tulee opetus. Teologinen koulutus on osa evankelioimisen jälkeen tapahtuvaa lähetystyötä. (99)

Kirkon tehtävä on olla toteuttamassa Jumalan antamaa tehtävää maailmassa, ja teologisen koulutuksen tulisi vahvistaa ja olla osana tätä kirkon tehtävää. Teologisen koulutuksen tulisi ensisijaisesti kouluttaa seurakuntien johtajia, pastori-opettajia, varustaa heitä opettamaan Jumalan sanaa uskollisesti, asianmukaisesti ja selkeästi; ja toiseksi auttaa kaikkia Jumalan ihmisiä ymmärtämään ja ymmärrettävästi kommunikoimaan Jumalan totuuksia kaikkien kulttuurien keskellä. Teologinen koulutus käsittelee hengellistä sodankäyntiä, sillä ”me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle”. (100)

A) Niiden, jotka johtavat kirkkoja ja lähetysjärjestöjä, tulee ymmärtää, että teologinen koulutus on olennaisesti missionaalista. Niiden, jotka antavat teologista koulutusta, tulisi varmistaa, että opetus on tarkoituksellisen missionaalista, koska teologian akateemisuus ei ole itsetarkoitus vaan teologia palvelee Kirkon tehtävää maailmassa.

B) Teologisen koulutuksen tulisi olla yhteydessä kaikkiin lähetystyön muotoihin. Haluamme rohkaista ja tukea kaikkia niitä, jotka antavat Raamatulle uskollista muodollista tai epämuodollista, paikallista tai valtakunnallista, alueellista tai kansainvälistä teologista koulutusta.

C) Me kehotamme oppilaitoksia ja muita teologisen koulutuksen tarjoajia tarkistamaan, että heidän opetussuunnitelmansa, opetuksen rakenteet ja henki pitävät sisällään missionaalisen ulottuvuuden, jotta he voisivat auttaa kirkkoa kohtaamaan kaikkia tarpeita ja mahdollisuuksia sitä ympäröivän kulttuurin keskellä.

D) Me toivomme, että kaikki seurakuntien perustajat ja teologian opettajat pitäisivät Raamattua kaiken yhteistyön keskuksena ja pohjana sekä käytännössä että opillisissa lausumissaan. Evankelistojen tulisi pitää Raamattua sanomansa pääsisältönä ja auktoriteettina. Teologian opettajien pitää uudelleen nähdä, että Raamatun tutkiminen on kristillisen teologian tärkein ja keskeisin oppiaine ja kaikki muut tutkimusalueet ja sovellukset liittyvät olennaisesti juuri siihen. Ennen kaikkea kaiken teologisen koulutuksen pitää varustaa pastori-opettajia päätehtäväänsä, Raamatun opettamiseen ja saarnaamiseen. (101)

LOPPUPÄÄTELMÄ

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Jumalan Henki oli myös Kapkaupungissa ja kutsui Kristuksen kirkkoa olemaan Jumalan sovittavan rakkauden lähettiläänä maailmalle. Jumala piti lupauksensa, jonka hän on antanut sanassaan niille, jotka kokoontuvat Kristuksen nimessä, sillä Herra Jeesus Kristus itse oli meidän keskellämme ja kulki meidän kanssamme. (102)

Me halusimme kuunnella Herran Jeesuksen Kristuksen ääntä. Suuressa armossaan, Pyhän Henkensä kautta, Kristus puhui ja me kuuntelimme. Monien raamatunselitysten, täysistuntojen puheiden ja ryhmäkeskustelujen kautta toistui kaksi teemaa:

  • Tarvitaan radikaalia, kuuliaista opetuslapseutta ja kypsää johtajuutta, jotta kirkon kasvu ei olisi vain määrällistä vaan myös laadullista.
  • Tarvitaan radikaalia, ristikeskeistä sovinnontekoa, joka johtaa yhteyteen sekä rakkauden, uskon ja toivon lisääntymiseen.

Opetuslapseus ja sovinto ovat olennaisen tärkeitä koko tehtävällemme. Suremme pinnallisuuttamme ja opetuslapseuskoulutuksen vähyyttä, suremme hajanaisuuttamme ja rakkaudettomuuttamme. Epäonnistumisemme näissä asioissa on vahingoittanut evankeliumin todistusta.

Kuulemme Herramme Jeesuksen Kristuksen äänen näiden haasteiden takaa – ne liittyvät Jeesuksen voimallisiin kirkolle annettuihin kehotuksiin evankeliumeissa. Matteuksen evankeliumissa Jeesus antaa meille päätehtävämme: ”tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”. Johanneksen evankeliumissa Jeesus antaa meille tärkeimmän työtavan: ”siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus”. Meidän ei pitäisi hämmästyä vaan riemuita, että kuulemme Mestarin äänen 2000 vuotta myöhemmin sanovan samat asiat kaikkialta maailmasta kerääntyneelle kristittyjen joukolle: ”Tehkää kansat opetuslapsiksi! Rakastakaa toisianne!”

Tehkää kansat opetuslapsiksi

Raamatullinen tehtävä vaatii, että Kristuksen nimessä toimivien on oltava hänen kaltaisiaan, meidän tulee ottaa ristimme, kieltää itsemme ja seurata häntä nöyryydessä, rakkaudessa, vilpittömyydessä, anteliaisuudessa ja palveluhengessä. Jos epäonnistumme opetuslapseudessa ja opetuslapsiksi tekemisessä, epäonnistumme kaikkein perustavimmassa asiassa. Evankeliumin sivuilta kuuluu Kristuksen kutsu kirkolle tänäkin päivänä: ”Tulkaa ja seuratkaa minua!” ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni!”

Rakastakaa toisianne

Kolme kertaa Jeesus toisti: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne.” (103) Kolme kertaa Jeesus rukoili ”että he olisivat yhtä” (104). Sekä käsky että rukous ovat missionaalisia. ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” ”…että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt.” Näin voimakkaasti Jeesus esitti asian. Maailman evankeliointi ja Kristuksen jumaluuden tunnustaminen tulee autetuksi tai estetyksi sen mukaan, tottelemmeko häntä käytännössä vai emme. Kristuksen ja hänen apostoliensa kutsu kuuluu meille tänäkin päivänä: ”Rakastakaa toisianne” ”…pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä” (105). Jumalan antaman tehtävän tähden me uudistamme sitoumuksemme ja haluamme totella ”sitä sanomaa, jonka olemme alusta asti kuulleet” (106). Kun kristityt elävät sovinnossa ja rakkauden yhdistäminä Pyhän Hengen voiman kautta, maailma tulee tuntemaan Jeesuksen, jonka opetuslapsia me olemme ja tulee tuntemaan Isän, joka Jeesuksen lähetti.

Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, perustaen uskomme yksinomaan Jumalan loppumattomaan armoon ja pelastavaan armahtavaisuuteen, me vilpittömästi kaipaamme ja anomme raamatullisen opetuslapseuden uudistusta ja Kristuksen rakkauden vallankumousta.

Tämä on meidän rukouksemme ja tähän me sitoudumme, koska rakastamme Herraa ja maailmaa, jota me palvelemme hänen tähtensä

 

  1. Gal.5:6 ; Joh.14:21 ; 1.Joh.4:9,19

  2. Matt.22:37-40 ; Room.13:8-10 ; Gal.5:22 ; 1.Piet.1:22 ; 1.Joh.3:14 ; 4:7-21 ; Joh.13:34-35 ; Joh.1:18 ja 1.Joh.4:12 ; 1.Tess.1:3 ; 1.Kor.13:8,13

  3. 5.Moos.7:7-9 ; Hoos.2:19-20 ; 11:1 ; Ps.103 ; 145:9,13,17 ; Gal.2:20 ; 5.Moos.10:12-19

  4. 5.Moos.6:4-5 ; Matt.22:37 ; 3.Moos.19:18,34 ; Matt.5:43-45 ; Joh.15:12 ; Ef.4:32 ; Joh.3:16-17

  5. Room.5:5 ; 2.Kor.5:14 ; Ilm.2:4

  6. 5.Moos.4:35,39 ; Ps.33:6-9 ; Jer.10:10-12 ; 5.Moos.10:14 ; Jes.40:22-24 ; Ps.33:10-11, 13-15 ; Ps.96:10-13 ; Ps.36:6; Jes.45:22

  7. 5.Moos.4 ja 6

  8. John Stott, Roomalaiskirje, The Bible Speaks Today (Leicester and Downers Grove: IVP, 1994), s. 53 englantilaisessa versiossa The Message of the Romans.

  9. Ps.138:2

  10. Joh.14:6 ; Room.8:14-15 ; Matt.6:9 ; Joh.14:21-23

  11. 5.Moos.32:6,18 ; 1:31 ; 8:5 ; Jes.1:2 ; Mal.1:6 ; Jer.3:4,19 ; 31:9 ; Hoos.11:2 ; Ps.103:13 ; Jes.63:16 ; 64:8-9

  12. Joh.3:16 ; 1.Joh.3:1 ; Room.8:32 ; Heb.9:14 ; Gal.2:20 ; Gal.1:4-5

  13. Matt.5:9, 16, 43-48 ; 6:4, 6, 14-15, 18, 25-32 ; 7:21-23

  14. Joh. 1:3 ; 1.Kor.8:4-6 ; Hebr.1:2 ; Kol.1:15 -17 ; Ps.110:1 ; Mark.14:61-64 ; Ef.1:20-23 ; Ilm.1:5 ; 3:14 ; 5:9-10 ; Room.2:16 ; 2.Tess.1:5-10 ; 2.Kor.5:10 ; Room.14:9-12 ; Matt.1:21 ; Luuk.2:30 ; Ap.t.4:12 ; 15:11 ; Room.10:9 ; Tiit.2:13 ; Hebr.2:10 ; 5:9 ; 7:25 ; Ilm.7:10

  15. Luuk.6:46 ; 1.Joh.2:3-6 ; Matt.7:21-23

  16. Matt.16:16 ; Joh.20:28 ; 1.Piet.1:8 ; 1.Joh.3:1-3 ; Ap.t.4:12

  17. 1.Moos.1:1-2 ; Ps.104:27-30 ; Job 33:4 ; 2.Moos.35:30-36:1 ; Tuom.3:10; 6:34; 13:25; 4.Moos.11:16-17,29 ; Jes.63:11-14 ; 2.Piet.1:20-21 ; Miika 3:8 ; Neh.9:20,30 ; Sak.7:7-12 ; Jes.11:1-5 ; 42:1-7 ; 61:1-3 ; 32:15-18 ; Hes.36:25-27 ; 37:1-14 ; Joel 2:28-32

  18. Ap.t.2 ; Gal.5:22-23 ; 1.Piet.1:2 ; Ef.4:3-6 ; 11-12 ; Room.12:3-8 ; 1.Kor.12:4-11 ; 1.Kor.14:1 ; Joh.20:21-22 ; 14:16-17,25-26 ; 16:12-15 ; Room.8:26-27 ; Ef.6:10-18 ; Joh.4:23-24 ; 1.Kor.12:3 ; 14:13-17 ; Matt.10:17-20 ; Luuk.21:15

  19. Ps.119:47,97 ; 2.Tim.3:16-17 ; 2.Piet.1:21

  20. 5.Moos.30:14 ; Matt.7:21-27 ; Luuk.6:46 ; Jaak.1:22-24

  21. Manilan Manifesti, osa 7 ; Tiit.2:9-10

  22. Ps.145:9,13,17 ; Ps.104:27-30 ; Ps.50:6 ; Mark.16:15 ; Kol.1:23 ; Matt.28:17-20 ; Hab.2:14

  23. Ps.24:1 ; 5.Moos.10:14

  24. Kol.1:15-20 ; Heb.1:2-3

  25. Ap.t.17:26 ; 5.Moos.32:8 ; 1.Moos.10:31-32 ; 12:3 ; Ilm.7:9-10 ; Ilm.21:24-27

  26. Ap.t.10:35; 14:17; 17:27

  27. Ps.145:9,13,17; 147:7-9 ; 5.Moos.10:17-18

  28. 1.Moos.18:19 ; 2.Moos.23:6-9 ; 5.Moos.16:18-20 ; Job 29:7-17 ; Ps.72:4,12-14 ; 82; Sananl.31:4-9 ; Jer.22:1-3 ; Dan.4:27

  29. 2.Moos.22:21-27 ; 3.Moos.19:33-34 ; 5.Moos.10:18-19 ; 15:7-11 ; Jes.1:16-17 ; 58:6-9 ; Aam.5:11-15,21-24 ; Ps.112 ; Job 31:13-23 ; Sananl.14:31 ; 19:17 ; 29:7 ; Matt.25:31-46 ; Luuk.14:12-14 ; Gal.2:10 ; 2.Kor.8-9 ; Room.15:5-27 ; 1.Tim.6:17-19 ; Jaak.1:27 ; 2:14-17 ; 1.Joh.3:16-18

  30. Lausannen julistus, luku 5

  31. 3.Moos.19:34 ; Matt.5:43-48

  32. Matt.5:38-39 ; Luuk.6:27-29 ; 23:34 ; Room.12:17-21 ; 1.Piet.3:18-23 ; 4:12-16

  33. Room.13:4

  34. 1.Joh.2:15-17

  35. 1.Moos.3 ; 2.Tess.1:9

  36. Mark.1:1,14-15 ; Room.1:1-4 ; Room.4 ; 1.Kor.15:3-5 ; 1.Piet.2:24 ; Kol.2:15 ; Heb.2:14-15 ; Ef.2:14-18 ; Kol.1:20 ; 2.Kor.5:19

  37. Room.4 ; Fil.3:1-11 ; Room.5:1-2 ; 8:1-4 ; Ef.1:7 ; Kol.1:13-14 ; 1.Piet.1:3 ; Gal.3:26-4:7 ; Ef.2:19-22 ; Joh.20:30-31 ; 1.Joh.5:12-13 ; Room.8:31-39

  38. Room.1:16

  39. Gal.5:6

  40. Ef.2:10

  41. Jaak.2:17

  42. Tiit.2:11-14

  43. Room.15:18-19 ; 16:19 ; 2.Kor.9:13

  44. Room.1:5 ; 16:26

  45. 1.Moos.15:6 ; Gal.6:6-9 ; Hebr.11:8 ; 1.Moos.22:15-18 ; Jaak.2:20-24

  46. Room.8:4

  47. Joh.14:21

  48. 1.Joh.2:3

  49. 2.Tess.2:13-14 ; 1.Joh.4:11 ; Ef.5:2 ; 1.Tess.1:3; 4:9-10 ; Joh.13:35

  50. Joh.13:34-35 ; 17:21

  51. Hebr.13:1-3 ; 1.Kor.12:26 ; Ilm.1:9

  52. Ilm.3:17-20

  53. Ef.1:9-10 ; Kol.1:20 ; 1.Moos.1-12 ; Ilm.21-22

  54. Lausannen julistus, luku 4 ja 5

  55. Integraalinen Missio, Miika Julistus (Micah Challenge)

  56. 1.Tess.1:3

  57. Ef.2:10

  58. Kol.3:23

  59. ”Yliopisto on kuin voimavipu, jolla voidaan kääntää koko maailmaa. Jos kirkko saa yliopistot uudelleen Kristukselle, se on suurin palvelus, mitä kirkko voi tehdä itselleen ja evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Tässä on valtava mahdollisuus: muuta yliopistot ja muutat maailman.” Charles Habib Malik, entinen YK:n yleiskokouksen presidentti, vuoden 1981 Pascal-luennolla, Yliopistot ja Kristillinen Kritiikki.

  60. Ef. 1:10 ; 2:1-16 ; 3:6 ; Gal.3:6-8. (Katso myös Osa VI, Yhteys ja kumppanuus kirkossa)

  61. Ef.2:11-22 ; Room.3:23 ; Room.10:12-13 ; Ef.2:18

  62. 5.Moos.32:8 ; Ap.t.17:26

  63. Ilm.7:9 ; 21:3, tekstissä sanotaan, ”he tulevat olemaan hänen kansojaan” (monikossa).

  64. Ap.t.4:32-37 ; Gal.2:9-10 ; Room.15:23-29 ; 2.Kor.8-9

  65. 2.Kor.5:16

  66. Joh.9:1-3

  67. Manilan Manifesti, osa 12

  68. 1.Piet.3:15-16. Vertaa Ap.t.19:37

  69. 2.Kor.12:9-10 ; 4:7-10

  70. Manilan Manifesti, osa 12

  71. 2.Kor.2:15

  72. Ap.t.11:20-24

  73. Ap.t.15:19

  74. Room.14:1-3

  75. 1.Moos.50:20

  76. 3.Moos.19:33-34 ; 5.Moos.24:17 ; Ruut 2 ; Job 29:16 ; Matt.25:35-36 ; Luuk.10:25-37 ; 14:12-14 ; Room.12:13 ; Hebr.13:2-3 ; 1.Piet.4:9

  77. Jer.29:7

  78. Jer.29:7 ; 1.Piet.2 13-17 ; 1.Tim.2 1-2 ; Room.13:1-7 ; 2.Moos.1:15-21 ; Dan.6 ; Ap.t.3:19-20 ; 5:29

  79. Ef.4:11-12

  80. 1.Tim.3:1-13 ; Tiit.1:6-9 ; 1.Piet.5:1-3

  81. Mark.9:33-37

  82. Monenlaisista käännösversioista huolimatta seuraavien jakeiden verbi on alkukielessä ”kävellä/vaeltaa” : Ef.2:2 ; 2:10 ; 4:1 ; 4:17 ; 5:2 ; 5:8 ; 5:15

  83. Ef.4:16- 31

  84. Ef.5:1-7

  85. Ef.5:31; 2:15

  86. Ef.5:15-6:4

  87. Ef.5:8-9

  88. Ef.5:10

  89. 1.Aik.29:17

  90. Ef.5:5

  91. Katso koko teksti englanniksi: The Akropong Statement: A critique of the Prosperity Gospel, kirjoittajina afrikkalaisia teologeja, jotka Lausannen teologinen työryhmä kutsui koolle: www.lausanne.org/akropong

  92. 1.Moos.1:26-28 ; 1.Moos.3 ; Ap.t.2:17-18 ; Gal.3:28 ; 1.Piet.3:7

  93. Room.12:4-8 ; 1.Kor.12:4-11 ; Ef.4:7-16 ; 1.Piet.4:10-11

  94. 1.Tess.5:19-20 ; 1.Tim.4:11-14

  95. Manilan Manifesti, sitoumus 14

  96. 1.Tim.2:12 , 1.Kor.14:33-35 ; Tiit.2:3-5 ; Ap.t.18:26 ; 21:9 ; Room.16:1-5,7 ; Fil.4:2-3 ; Kol.4:15 , 1.Kor.11:5 ; 14:3-5

  97. Room.14:1-13

  98. Tiit.2:3-5

  99. Kol.1:28-29 ; Ap.t.19:8-10 ; 20:20,27 ; 1.Kor.3:5-9

  100. 2.Kor.10:4-5

  101. 2.Tim.2:2 ; 4:1-2 ; 1.Tim.3:2b ; 4:11-14 ; Tiit.1:9 ; 2:1

  102. 3.Moos.26:11-12 ; Matt.18:20 ; 28:20

  103. Joh.13:34 ; 15:12 ; 17

  104. Joh.17:21-23

  105. Ef.4:1-6 ; Kol.3:12-14 ; 1.Tess.4:9-10 ; 1.Piet.1:22 ; 1.Joh.3:11-14 ; 4:7-21

  106. 1.Joh.3:11


Lähde ja lisätietoja: http://www.suomenevankelinenallianssi.fi/mika_on_sea/kapkaupunginsitoumus_osa_i/