Ajatuksia seurakuntakodista - osa 1

Ajatuksia seurakuntakodista - osa 1

Sirpa 12. lokakuuta 2011

Olen ollut ns. uskovainen 15-vuotiaasta lähtien. Tulin uskoon rippikoulun jälkeen ja liityin heti seurakuntaan. Majakka-seurakuntaan olen kuulunut yhdessä mieheni kanssa muutaman vuoden ajan. Käymme seurakunnassa lähes joka viikko, joskus useita kertoja viikon aikana. Kesäisin ja joulun aikaan pidämme taukoa, mutta sinäkin aikana olen saanut nauttia majakkalaisten ihanan raikastavasta seurasta yhteisten tekemisten merkeissä.

Olen useaan otteseen sanonut ystävilleni seurakunnassamme, että olen ehkäpä ensimmäistä kertaa elämäni aikana löytänyt todellisen seurakuntakodin. Olen päässyt ymmärtämään sen sanan todellisen tarkoituksen ja kurkistamaan pikkuisen sitä, mitä Raamatussa kuvattu ensimmäinen seurakunta oli. Olen tajunnut, miksi Jumala asetti meille seurakunnan. En tarkoita, että Majakka olisi täydellinen. Se ei pidä paikkansa, koska seurakuntamme koostuu vajavaisista ihmisistä kuten muutkin seurakunnat. Tämä seurakunta on kuitenkin Jumalan minulle tarkoittama seurakunta. Kuulun tähän porukkaan ja näen, että näin asioiden kuuluu olla.  Kun ajattelen arjen kiireen ja omien huolieni keskellä omaa seurakuntaamme ja sen jäseniä, minulle tulee lämmin ja kiitollinen olo. Saatan huokaista rakkaan Taivaan Isän puoleen ja sanoa: ”kiitos seurakunnastamme ja sen kaikista jäsenistä”.

Meillä oli hiljattain mieheni synttärit. Annoin hänelle lahjaksi geonavigointilaitteen. Kun hän oli saanut sen, hän ei malttanut mennä illalla nukkumaan, vaan kökötti yömyöhään laitteen ja tietsikan kimpussa ihan kuin pieni poika jouluna lahjan saatuaan. Sitten aamulla heräsin johonkin outoon rapinaan ja ihmettelin, mitä meillä tapahtuu. Kappas vaan, rakas mieheni oli noussut ylös viikonloppuna minua aiemmin. Sitä ei ole tapahtunut vuosiin. Mieheni oli jälleen geolaitteen kimpussa ja säntäämässä kiireen vilkkaa lenkille etsimään geokätköjä. Saatat tietääkin tämän aikuisten leikin, jota voi leikkiä ympäri maailmaa. Joku piilottaa jonkinlaisen esineen tai asian ja ilmoittaa siitä tätä tarkoitusta varten luoduilla nettisivuilla. Toiset sitten pääsevät etsimään tätä aarretta. Varsin hauskaa puuhaa.

Tässä mieheni kokemassa innoituksessa ja aarteen etsimisessä on minusta kyse vähän samanlaisesta tilanteesta kuin mitä olen kokenut löydettyäni oman seurakunnan ja oman paikkani siellä. Voin aika-ajoin kokea uusia seikkailuja, kun rohkenen heittäytyä mukaan seurakuntamme erilaiseen toimintaan ja löytää uudenlaisen aarteen. Tässä meillä on navigointilaitteena rukous ja Raamattu.

Sirpa