Ajatuksia seurakuntakodista - osa 2

Ajatuksia seurakuntakodista - osa 2

Sirpa 2. marraskuuta 2011

Mistä itse olen saanut varmuuden, että Majakka on minun seurakuntani – seurakunta, jossa voin seikkailla ja löytää uusia aarteita? En oikeastaan osaa vastata tähän. En usko, että ensimmäinen seurakuntakaan Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen osasi antaa seurakuntakysymyksiin täysin kattavaa vastausta. Ehkäpä hekin kokivat asioiden tapahtuneen Jumalan suunnitelmien mukaan ja niinpä hommat sujuivat automaattisesti oikein.

Joitain konkreettisia asioita olen itse tehnyt toisin kuin aiempina vuosina. Uskon niiden ainakin osittain vaikuttaneen tilanteeseeni. Kun olin ensimmäisiä kertoja seurakunnassa mukana, tuntui siltä, että haluan tehdä seurakunnan hyväksi jotain. Koin, että minunkin tulee panna oma panokseni tähän hommaan. Aloitin pienestä ja helposta asiasta, jonka uskalsin tehdä. Niinpä pussitin lapsille herkkuja joulujuhlaan. Tosin niitä taisi tulla niin paljon, että olisivat riittäneet seuraavaankin jouluun. Seuraava askel minulle oli se, että lupauduin olemaan keittiöapulaisena seurakunnassamme pidetyllä Alfa-kurssilla. Tässäkin kävi vähän hassusti ja löysin itseni nuorten keskeltä ryhmän vetäjän apulaisena.

Jossain vaiheessa minua pyydettiin vetämään kahviotiimiä. Tämä oli minulle aika harppaus verrattuna siihen, mitä olin aiemmin tehnyt seurakunnissa. Ajattelin kuitenkin, että Jumala jelppaa minua tässäkin hommassa ja voin aina ilmoittaa, jos koen, ettei minusta ole tähän työhön. Nyt olen tehnyt tätä työtä useamman vuoden ajan. Viime kesänä olin mukana nuorten leirillä keittiöapulaisena ja ensiapuvastaavana. Kokemus oli aivan mieletön, vaikka teimme tosi pitkiä ja väsyttäviä päiviä.

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, jos tekisin kaikki aina omien halujeni mukaan, en ehkäpä aina kipittäisi tukkuun hakemaan tavaroita, olisi kahviossa tai lasten leirillä tai tekisi jotain muuta Majakassa. Olen kuitenkin tehnyt päätöksen kuulua tähän porukkaan ja sitoutua Jumalan seurakunnan toimintaan omalla pienellä panoksellani. Kun olen ehkäpä jonkun toisen näkökulmasta ajatellen uhrannut omaa vapaa-aikaani, olen saanut paljon enemmän tilalle. Kaikkein tärkein on tietysti Jumalan kohtaaminen yhdessä muiden uskovien kanssa sekä Raamatun tuntemuksen lisääntyminen raamattutuntien ja Majakka-iltojen kautta.

Toinen minulle hyvin tärkeä asia ovat rakkaat ystävät. Tiedän, että nyt minulla on ystäviä, joihin voin hädän keskellä tukeutua. Voin soittaa ystävilleni ja valittaa puhelimeen ja jopa uskoa siihen, että he kuuntelevat minua. Voin kutsua ystäviä kylään, vaikka kotona keskellä lattiaa he kohtaavat ensimmäisenä imurin tai roskapussin, jota ei ole ehditty viedä roskiin. Voin pyytää heitä auttamaan muutossa ja tiedän saavani puuhaporukan kokoon. Voin pyytää heitä avuksi synttärijärjestelyissä, vaikka he ovat hyvin väsyneitä, ja jälleen saan tukijoukon. Voin kertoa heille riemulla uudesta työpaikastani ja tiedän heidän olevan mukanani iloitsemassa tästä. Voisin jatkaa tätä ylistystä hyvin pitkään. Tiedän majakkalaisten löytävän itsensä tästä luettelosta ja jälleen minut valtaa syvä kiitollisuus Jumalan seurakunnasta.

Tämän kaiken kokemukseni innoittamana, haluan rohkaista sinuakin etsimään vastaavaa. Rohkaisen sinua ensin siihen, että pyydät Jeesuksen omaan elämääsi mukaan, jos et ole vielä pyytänyt. Seuraavaksi etsi itsellesi seurakuntakoti, jossa sinun on hyvä olla. Sen jälkeen laita tämän kodin hoitoon oma panoksesi mukaan. Tulet varmasti saamaan yllin kyllin Jumalan siunausta ja rakkautta osaksesi tätä kautta.

Jos et ole vielä käynyt Majakassa, olet lämpimästi tervetullut!

Sirpa

P.S. Löydät ensimmäisen osan blogista täältä.