Armon räsymatto

Armon räsymatto

Pia 2. marraskuuta 2012

Elämä voi joskus riepottaa. Joskus ikävien yllätysten tehosekoittimessa on itse tai sitten voi joutua katselemaan vierestä, kun sinne joutuu joku läheinen. Isän vahvoilla käsivarsilla tulee silloin rötkötettyä vähissä voimin ja pää pökkyrällä. Vähän niin kuin päin lasia lentänyt pikkulintu, joka hetken hämmästyneenä ihmettelee ja pyörittelee päätään, ennen kuin huippaus hellittää ja lintunen pystyy jälleen pyrähtämään lentoon.

Kivun keskellä ilmenee, että Jumalan lempeä ja turvallinen läsnäolo hoitaa, kuin kipeää nilkkaa vahvistamaan kääritty idealside. Sen avulla pystyy kulkemaan eteenpäin, kunnes huomaa jälleen, että se kohta, mihin sattui, on nyt ihmeen kautta entistä vahvempi. Aivan kuin taottu teräs on taas asteen verran vahvempi takojan antaman uuden iskun jälkeen.

Minun ei tarvitse pelätä elämän joskus mukanaan tuomaa kipua. Jumalala on mahdollisuus kääntää sekin aikaa myöten voitoksi, kun vain annan hänelle siihen tilaa. Houkutuksena on toki ripustautua sääliä hakien tai katkeroituen kipuun. Toisena ääripäänä saatan kiistä kokonaan kivun olemassaolon.

Joskus joutuu todistamaan, kuinka tehosekoitinvaihde jää jumittamaan jonkun ihmisen elämässä tauotta päälle. Jokin elämän haaste alkaa toimia magneetin tavoin, vetäen uusia ongelmia mukaan jo valmiiksi sotkeentuneeseen vyyhtiin. Ihmisen elämään syntyy kierre, jonka vuoksi hän on jatkuvasti pyörremyrskyn silmässä. Tällöin ympäröivä yhteisö ja sen muodostavat yksilöt kukin erikseen lyövät helposti leiman lähimmäiseensä. Saattaa käydä, että hänet jopa tietoisesti tai tiedostamatta sysätään syrjään. Vältellään tai katsotaan oudosti, jos katsotaan lainkaan. Mutta Jumala on erilainen ja hämmästyttävä tässäkin kohden.

Jeesuksen elämää seuratessani huomaan yhden erityispiirteen. Hänen myötätuntonsa ja asenteensa pyörremyrskyn silmään joutuneita ja elämässään epäonnistuneiksi leimattuja kohtaan on huikea. Hän katsoo heitä silmiin, ilman vähättelevän pahoittelevaa ja ylimielistä sääliä. Voiko hänen katseessaan nähdä suorastaan ihailua? Kyllä vain, taisin tunnistaa aivan oikein tuon pilkkeen hänen silmäkulmassaan!

Mitä Jeesus näkee, kun hän katsoo muiden hylkimiä? Hän näkee heidän päälleen roiskuneen loan ja lietteen alle. Hän näkee Jumalan ihanan luomuksen, jota tehdessään Jumala totesi: "Sangen hyvää!" Hän näkee karun rosoisen kiven sisällä olevan hiomattoman timantin. Sen arvoa hänen silmissään ei laske sitä peittävän ruman massan määrä tai kovuus. Sitä paitsi hänhän on mestari hiomaan timantteja, noita paineessa syntyneitä, unohdettuja ja salattuja aarteita.

Elämän sotkeentuessa resuiseksi lankavyyhdiksi käy ihmiselle vähän niin kuin sille sekalaisen väristen pyykkien sekaan eksyneelle rakkaalle valkoiselle paidalle. Sen puhdas valkoisuus on pesukoneen kieputuksen jäljiltä muuttunut tunnistamattomaksi likaisenkirjavaksi sävyksi. Paidan Omistaja katselee päätään pyöritellen kangasta, jonka ominaislaatu ei kestä kloorivalkaisua. Sen sijaan, että heittäisi sen tunteettomasti lattiariepukasaan, hän kaivaa esiin sakset. Paitaan liittyvät lämpimät muistot tallentuvat kertomaan omaa tarinaansa rakkaudella kudottuun räsymattoon.

"Juuri nämä likaisenkirjavat juovat tässä matossa ovat elintärkeitä", ajattelee Kutoja, pujottaessaan lempipaidastaan leikkaamaansa uutta kangassuikaletta omalle paikalleen. "Näiden harmaanlikaisten ystäviensä vieressä yksiväriset juovat alkavat säihkyä aivan kuin sateenkaaren värien kirkkautta. Ja vain yhdessä kaikki nämä eriväriset juovat muodostavat juuri tämän armon räsymaton", hän tuumii. "Tämän maton avulla voin opettaa konkreettisella tavalla armoni syvyyttä ja lujuutta niille armon kerjäläisille, jotka saapuvat uupuneina kotiini. Kun kylmiä katuja astelleet väsyneen etsijän jalat tuntevat mattoni lämmön allaan, he lopultakin ymmärtävät, mitä on armo. Ja että se on heitäkin varten tarjolla.

Pia

  1. avatar

    Nimesi
    26. lokakuuta