Asennetta

Asennetta

Pia 25. lokakuuta 2012

Pikkulasten vanhempana oleminen testaa usein pinnan pituutta. Juuri pestylle lattialle kaatuu tahmainen, ympäriinsä leviävä kerros ruokaa. Kun olet ripustanut puhtaat pyykit kuivumaan, alkaa omatoimisuudessa pätevöitynyt pikku avustaja vetää niitä alas vessan lattialle hurjaa tahtia. Olet lähdössä ulkoilemaan, ja puolen tunnin valmistelujen jälkeen kaikki on pakattu, ninjapotkuja testaillut pieni mies on puettu ulkovaatteisiin ja hän on rattaisiin nostamista vaille valmis. Silloin eräs tietty tutunoloinen lemu alkaa leijailla pienen malttamattoman ulosodottajan ympärillä. Vessaan mars! Ja sitten kaikki aloitetaan taas alusta. Monissa kädenväännöissä heidän kanssaan vastaväitteet eivät auta, kun kyseessä on juuri tämä nimenomainen pikkuväki. Oman pinnan on venyttävä. Mutta tilanteesta kuin tilanteesta aina kuin ihmeen kaupalla edetään seesteisempään olotilaan. Mutta en väitä, etteikö siihen vaadittaisi asennetta. Sitäpä juuri, oikeanlaista asennetta.

Onkohan kyseinen asenne ehkä jotain sukua suhtautumistavalle, joka Paavalilla oli takataskussaan rottia vilisevässä kolkossa tyrmässä? Kun hän alkoi oikoa raipaniskujen verille repimää kehoaan parempaan asentoon, pääsi hänen huuliltaan ylistyslaulu Jumalalle. Ja se raikui aina yömyöhälle, ääntä ja pontta säästelemättä. Hämmästyttävänä vastakaikuna yön pimeinä hetkinä alkoivat tuon rotanloukon perustukset järistä sijoiltaan.

Mahtaakohan Isä aina aika-ajoin tarkastella tekemisiämme asenteemme valossa? Luulen niin. Ja näyttäisi siltä, että huomatessaan radikaalin antautunutta asennetta, hän kiirehtii vuorostaan toimimaan. Hän esimerkiksi vavisuttaa maan perustuksia, juhlistaakseen meidän, lastensa, tähtihetkiä. Hän näkee tilanteen, jolloin turvaudumme häneen, kun olisi niin helppo tarttua omaan oljenkorteen. Hän huomaa, kun laitamme sivuun jotain itsellemme tärkeää, koska hän on vielä niin paljon tärkeämpi meille. Tai kun monenlaisen vastustuksen ja epäonnistumisen iskiessä päin kasvojamme, alamme vain sydämestämme ylistää ja kiittää häntä, uskollista auttajaamme, joka tästäkin vielä meidät nostaa. Isällä itsellään on niin paljon oikeanlaista asennetta meitä kohtaan. Hän jos kuka siis varmasti ymmärtää tällaisen asenteellisuuden arvon, nähdessään sitä elämässämme. Ja luvassa on mielenkiintoista vastakaikua.

Pia

Kommentit

Lisää omasi
  1. avatar

    Jessi 25. lokakuuta

    Aamen, näinpä juuri!