Askeleet rappukäytävässä

Askeleet rappukäytävässä

Pia 15. helmikuuta 2013

Valmiiksi maksetun postilähetyksen vastaanottaminen on helppoa. Se tuodaan kotiin, siitä ei koidu vaivaa eikä kustannuksia. Ehkä ainoastaan allekirjoitus pitää kirjoittaa lähetin ojentamaan kuittiin. Olen vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pum! Paketti on siinä nenäni edessä! Vastaanottajana saan kiittää anteliasta paketin lähettäjää siitä, että hän on hoitanut kaiken puolestani ja ajatellut minua lämmöllä postitusreissullaan.

Ihmeet ovat yksinkertaisia. Ne ovat uskomattoman ihmeellisiä, mutta tapahtuvat arjessa käsittämättömän yksinkertaisesti. Aivonystyräni vain tekevät kepposen ja saavat minut luulemaan muuta. Taikatempun sijaan minun tarvitsee vain avata ovi lähetille.

Pieni poika otti eväitä reppuunsa, kulki palan matkaa ja istahti kuuntelemaan miehen puhetta väkijoukon keskelle. Kaikki hänen puuhansa tuona päivänä olivat ihan tavallisia arkisia toimenpiteitä.

Kun poika kuuli jonkun kyselevän ruokaa, vei hän kalaleipäeväänsä kyseiselle miehelle. Taas ihan simppeliä toimintaa. Kohta hän oli hukkua kala- ja leipämeren keskelle katsellen ihmetellen, miten tuhannet ihmiset mussuttivat hänen vaivaisia eväitään.

Kaiken tuon yksinkertaisen toiminnan keskellä eräällä miehellä oli salaisuus. Tuon salaisuuden takia ihmeillä ei näyttänyt olevan loppua. Ihmeitä tapahtui mutaa sokean silmille siveltäessä, kadulla ohikulkiessa, kalastaessa, häissä vesitonkan äärellä, hautajaisten jälkivalittajaisissa ja vielä tuon syyttömänä kuolleen Salaisuudenomistajan omalla teloituspaikallakin.

Jeesus tunsi Isänsä. Hän oli nähnyt Isänsä tekemässä ihmeitä. Hän oli nähnyt niitä loputtomat määrät, ennen kuin syntyi ihmiseksi.

Mietin joskus, muistikohan Jeesus ihmiseksi tultuaan mitään ajastaan ajan ulkopuolella? Joka tapauksessa, kun hän saapui meidän keskuuteemme, hän tunsi Isänsä. Hän piti yhteyttä Isäänsä. Hän tutkiskeli kirjoituksia, jotka kertoivat hänen Isästään, heti kun vain oppi lukemaan. Hän tuskin malttoi laskea niitä käsistään ja puheli varmaan kaiken aikaa muuta touhutessaan hänen kanssaan.

Ei siis ihme, että Jeesus tiesi salaisuuden. Hänen ansiostaan tiedän minäkin nyt. Ja aivonystyräni olkoot tällä kertaa hiljaa! Odotan lähetin askeleita rappukäytävässä.

Pia