Elämän matkatavarat - Osa 1

Elämän matkatavarat - Osa 1

Titta 16. joulukuuta 2015

Psalmi 23

En ole koskaan osannut pakata kevyesti matkalle. Olen tahtonut varautua kaikkeen. Olen ajatellut, että pitää olla valmis kaikkiin tilanteisiin. En tähän ikään mennessä ole oppinut keventämään matkalaukkuani. Luulenpa, että minun olisi kuitenkin hyvä opetella se taito.

Miksi en vain voisi jättää osaa tavaroista kotiin? Nautinko matkasta, jos pitää raahata mukanaan ylimääräistä roinaa ja liian raskaita laukkuja? Ehken ole ainoa ihminen, joka toimii näin.

Onko sinulle koskaan tapahtunut niin kuin minulle usein? Kun aamulla laskin jalkani sängystä lattialle ja suljin ulko-oven, olin kerännyt mukaani aikamoisen lastin – ja tein sen huomaamattani.  Matkalaukkuhyllyni on mielessäni. Ne ’laukut’, jotka nappaan mukaani, kun lähden aamulla liikkeelle, ovat mielen taakkoja.

Toisessa kädessä minulla on syyllisyyden matkalaukku ja toisessa tyytymättömyyden säkki. Selässäni kuljetan väsymyksen reppua ja olkapäällä roikkuu surun pussi. Kun vielä lisään kantamuksiini epäilyksen rinkan ja kassin täynnä yksinäisyyttä ja pelkoa, raahaan mukanani melkoista tavarapaljoutta. Eipä ihme, jos olen päivän päättyessä väsynyt!

Jumala kehottaa meitä jättämään kantamukset. Hän toivoo, että näemme kantavamme tarpeettomia taakkoja. Hän sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”  (Matt. 11:28). Ja jos annamme hänelle luvan, hän keventää taakkaamme. Psalmi 23 alkaa: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu…” Tämä psalmi on minulle erityisen rakas. Kun ahdistaa tai tulevaisuus pelottaa, tartun Daavidin psalmin sanoihin.

Oletko koskaan miettinyt, mitä psalmin sanoma merkitsee sinulle?  Millaisessa tilanteessa mieleesi tulee toistaa nuo jakeet? Jos sinulle on kertynyt ylimääräistä matkatavaraa, voisiko Jumala käyttää psalmia 23 keventämään taakkaasi?  Olisiko matkaaminen ilman taakkoja sitä, että annamme hänelle taakat, joita ei alun perinkään tarkoitettu meidän kannettaviksemme?

Voimmeko olla Jumalan käytettävissä, hänen valtakuntansa työssä, jos aina tunnemme itsemme uupuneiksi? Jumalan johdatuksessa voimme palvella häntä monin eri tavoin. Se kuitenkin edellyttää, että pudotamme osan matkatavaroistamme. Miten voin kertoa muille Jumalan armosta, jos itse kannan syyllisyyden taakkaa? Miten voin tarjota lähimmäiselleni lohdutusta, jos oma toivottomuus painaa mieltäni? Miten voin auttaa toista ihmistä riisumaan taakkansa, jos omat käteni ovat täynnä?

Haluan uskoa, että kun elämässäni tulee eteen niin raskaita asioita, etten pysty niitä kantamaan, Herra pyytää luottamaan häneen ja antamaan kaikki raskaat taakat hänelle. Hän sanoo: ”Jätä ne siihen, minä kannan ne.” Taivaallisella Isällämme on aivan oma ’matkatavarasäilytys’. 

Muistutan itseäni päivittäin, että Jumalan lupaukset ovat totta. ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen”. (1. Piet. 5:7).

Titta

 

Kuva: FreeImages.com/ Linda DuBose