Kristittynä minut on kutsuttu elämään maailmassa valona ja suolana. Minut on kutsuttu jakamaan Valoa, joka synnyttää elämää ja kirpeyttää ympäristöään juuri sopivassa määrin. Näin elämästä ei tule mautonta.

Olen miettinyt, kuinka voin elää tässä maailmassa täysillä Herralle, täysillä Pyhässä Hengessä. Kuinka voin olla samalla läsnä täysipainoisesti sekä seurakuntaruumiin jäseninä että ihmisenä jokapäiväisessä arjessa? On helppo kokea ristiriitaa. Haluan antaa kaikkeni Herran seurakunnan rakennukseen. Haluan samalla olla myös täysipainoisesti läsnä maailman menossa niin, että pääsen todistamaan Jeesuksesta, näyttämään värini ja olemaan Jeesuksen valona ja suolana.

Jumala on suunnitellut meidät kaikki seurakuntaruumiinsa jäseniksi. Joku on kutsuttu etusormen niveleksi, toinen verisuonen pätkäksi ja kolmas makunystyräksi. Voi tuntua helpolta ratkaisulta erottautua kokonaan nykymaailmasta ja paeta täysin uskovien yhteisöön, joka ei ole kosketuksissa ulkomaailman kanssa. Näin voisi täysillä rakentaa seurakuntaruumista. Mutta se on vain yksi meidän kaikkien kutsumuksen ulottuvuuksista.

Jeesuksen käsky oli mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata evankeliumia, tehdä opetuslapsia. Haasteellisempaa on erottua kuin erottautua. Näkevätkö ympärilläni elävät ihmiset Jeesuksen minusta? Miten voin olla todistamassa arjessani?

Pietari kehottaa meitä: ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.” (1. Piet. 3:15). Valitettavan harvoin kukaan suomalainen aloittaa keskustelua siitä, mihin kenenkin toivo perustuu. Jeesus rukoili Johanneksen 17. luvussa uskovien puolesta, että heidän keskinäinen rakkaus olisi todistus siitä, että Jeesus on Jumalasta. On hyvä pohtia, mitä tämä tarkoittaa minun elämässäni länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa äidinmaidossa imetään individualismi ja yksin pärjäämisen asenne.

Vaatii sydämen hiljaista tutkiskelua, alistuneisuutta ja nöyryyttä Herran edessä kysyä, miten Hän haluaa minun arjessani elävän toisin. Miltä näyttää elämä, joka kirkastaa Jeesusta? Elämä joka erottuu tämän maailman arjen pyörityksestä? Miten ajatukseni tulisi erota tästä maailmasta? Entä käyttäytymiseni? Miten minun tulee käyttää euroni? Miten voin olla avoimesti jakamassa sydämeni syntyjä syviä? Miten voin olla yhtä siskojeni ja veljieni kanssa? Miten voin yhteyden tuoman avoimuuden ja rakkauden kautta Jumalan saviastiana kirkastaa Hänen valoaan, joka majakan tavoin kutsuu ihmisiä luokseen?

Meidät on kutsuttu tiiviiseen seurakuntaruumiin yhteyteen, jossa ei ole saumaa niin kuin ei ruumiissakaan saumoja löydy. Tämä saumaton elämän, ajatusten ja uskon yhteyden jakaminen tekee meistä ehjän kokonaisuuden, joka voi olla valona ja suolana maailmassa.

Rukoukseni on: ”Isä, opeta minua jakamaan elämäni veljieni ja siskojeni kanssa. Näytä paikkani seurakuntaruumiissa, jotta saan rakentua sillä paikalla jolle olet minut kutsunut. Haluan tuoda korteni kekoon ruumiin toimivuuteen ja saada mahdollisuuden rakentua Sinun täyteyteesi.  Haluan tämän täyteyden voimin olla valona ja suolana arjen myllerryksessä. Aamen.”

Lilli, lähetyspienryhmäläinen