Hinta

Hinta

Pia 4. kesäkuuta 2017

On eräs seikka, jonka mukaan olen päättänyt tehdä isommat ja välillä jopa pienemmätkin valintani. Seitsemän vuoden ajan olen katsellut lähes kaikkea sen näköisten silmälasien läpi. En tiedä, tuleeko siitä koskaan mitään, mutta olen päättänyt omistautua. Nyt seitsemän vuoden jälkeen taakse katsellessani voin nähdä, että en ole ainakaan luovuttanut. 

Hinnan maksaminen on välillä työlästä. Tosi työlästä. Mutta tiedän, että kun on valmis maksamaan hintaa, voi saada kokea lopulta jotain todella arvokasta. Ja vaikka toiveet eivät täyttyisikään, tietää ainakin uskoneensa johonkin. Omistautuneensa jollekin asialle sitkeästi luottaen ja toivoen.

Vaikka odotukseni ja hinnan maksuni ei koskaan tuottaisikaan odottamanilaista tulosta, tiedän yrittäneeni parhaani. Isojen kysymysten äärellä, kun olisi ollut helppo vain mennä virran mukana ja tehdä mitä huvittaa, pysyin päätöksessäni. Valitsin sydämessäni sykkivän unelman. 

Mitä mahtoi Nooa ajatella, mittaillessaan lautoja kuivuuden keskellä, arkin mittoihin pyrkien. Kun nauru kaikui sillä seudulla pilkkaajien suussa. Kun sadepilviä ei ollut näkynyt miesmuistiin. Kiinnittikö hän katseensa voipuneena kirkkaalle taivaalle, porottavan auringon suuntaan vai kättensä työhön, jotka olivat vielä aivan vailla muotoa?

Mietin usein, kestänkö tätä keskeneräisyyttä. Kun toiveeni antaa vain odottaa itseään, enkä tiedä olenko vain höplästä vedetty. Seitsemän vuotta sinänsä on jo jonkinlainen selkeä merkkipaalu. Voisihan odotuksen hedelmä alkaa hahmottumaan ainakin jo ajatuksen tasolla selkempänä. Jotain luulen jo näkevänikin, mutta mietin, miten kauan vielä? Koska tulee se merkkipaalu, johon mennessä odotus on kypsä ja vastaus toiveen täyttymisestä paljastuu joko positiivisena tai negatiivisena?

Jos hinta kertoo arvosta, niin rahassa seitsemän vuoden hinta olisi jo hyvä sijoitus moneen asiaan. Joku joskus sanoi, että seitsemässä vuodessa viimeistään oppii työstään kaiken ja siinä vaiheessa on hyvä vaihtaa uusiin haasteisiin, jos haluaa oppia lisää. Kai sitten ainakin olen oppinut tänä aikana odottamisesta.

Luopuminenkin voi kuulua kauan odotetun prosessiin. Jossain vaiheessa, jos toivottu ei vain toteudu, täytyy valita luopuminen. Sekin on kunnioitettavaa, jos luopuessaan välttää katkeruuden ansan. Jostain luopuminen auttaa jatkamaan eteenpäin. Itse en vielä tiedä, olenko luopumisen vai toteutumisen risteyksessä, mutta yhden asian tiedän. Aion tehdä voitavani niissä rajoissa kuin osaan. Ja sitten jätän Isälle loput.

Raamattu puhuu niistä, jotka odottivat luvattua, mutta eivät sitä nähdeet. Ja kuinka me olemme saaneet hänet nähdä. Vaikka ei itse odottamani toteutuisikaan, olen saanut nähdä tuon monien odottaman, Jeesuksen, omassa elämässäni. Ja olen saanut olla osallisena hänen tarinaansa, vielä kaksi tuhatta vuotta tuon odotuksen täyttymisen jälkeen. Ja se on kaikessa sitä merkityksellisintä. Muu on sitten vain lisämaustetta. Tämä mielessäni istahdan vielä hetkeksi risteyksen kivetykselle ja jään odottamaan.

Pia

 

Kuva: FreeImages.com/ Fabrizio Turco