Huolenpidon murusia

Huolenpidon murusia

Pia 27. kesäkuuta 2013

Kokonainen kansa on erämaassa vaeltamassa kohti rehevämpiä seutuja, jonne asettua. Mukaan otettu ruoka on loppunut, nälkä alkaa kipristää vatsaa ja ympärillä ei näy muuta kuin kuivaa elotonta erämaata. He alkavat perheineen miettiä, mistä saamme ruokaa.

Kuvittelen itse olevani pakenemassa sortoa ja orjuutta perheineni ja ainoa järkevä reitti asumiskelpoiselle seudulle kulkee erämaan kautta. Kun matkaan varattu eväs loppuu, varmasti omaakin kurkkua kuristaisivat monet kysymykset: ”Mistä saamme ruokaa? Kuolemmeko tänne? Miten lastemme käy?” Inhimillisten keinojen loputtua ei auttaisi muuta kuin rukoilla.

No, miten Isä ratkaisi tilanteen? Hän lähetti erilaisen sateen. Taivaalta satoi vesipisaroiden sijaan leivänmurusia, mannaa. Kuinka yksinkertaista! Olisihan se pitänyt arvata! Vai kuinka? Ei ollut tämäkään Isän huolenpidon ilmaus mikään tavallinen arkinen ihme.

Mitähän itse tuumisin, kun erämaan polttavan auringon alla käpertyisin hiljentämään kipristelevää kurnivaa mahaani ja yhtäkkiä hiuksissani ja olkapäilläni olisi valkoisenaan leivänmurusia. Hmmm. Olisihan se aika mykistävä hetki. Isä, olet aivan uskomaton! 

Pia