Hyppysellinen ulkokultaa

Hyppysellinen ulkokultaa

Pia 28. syyskuuta 2017

mintut ja tillit

lasken ne tarkkaan

annan hitusen latvasta ja juuresta

vien kolehtikoppaan

kiitän itseäni hienosta työstä

 

kuljen kadulla ohi

kun veljeni makaa maassa

vailla ruokaa, vailla ystävää

auttavaa kättä

lämmintä sydäntä

 

mikä minua vaivaa

kaiken saanutta

kaiken hyvän kokenutta

kun sydämeni vetää vinoon

kaartamaan vain kauemmaksi

 

miksi ei sydämeni syki

niinkuin silloin ennen

kun pelkkä kuiskauskin

sai hyppäämään pelkoni yli

ylittämään rakkauden esteet

 

minustako tuli yksi heistä

ulkoa oppineista

kaiken jo tietäneistä

sydämeltä kylmenneistä

kivenheittäjistä?

 

kauaksi ei tarvinnut mennä

kun oppi toisen polun

oman navan ympärille

kietoutuen

kieroutuen

 

silti

lyhin on tie

kääntymiseen

ymmärrykseen

katumuksen kaipaukseen

sydämen taas sykkimiseen

 

etunoja hyvä

taivutus polven syvä

kädet kylmää maata vasten

anteeksi

puhallatko sydämeni taas palavaksi?

 

vahva on se syli

aina lämmin

aina avoin

voin juosta siihen avojaloin

hän sanoo: anteeksi jo annoin

 

katso

nousee armon aurinko

uuden päivän koitto

läpi itsekkyydenkin voitto

 

sillä suurin niistä on rakkaus

paljon saanut 

voi paljon antaa

rakastettuna oppien taas rakastamaan

 

Pia

Kuva: FreeImages.com/ Ali Taylor