Ihmeen todistaja

Ihmeen todistaja

Pia 9. toukokuuta 2014

Todistin ihmeen. Se herätti minussa halun kertoa sinusta. Unelmat sinusta, Unelmanantajasta, kertomisesta saivat siivet. Kun villi, uusi ajatus valtasi mieleni, en enää voinut olla vaiti. Ihme oli niin ihmeellinen. Se kertoi vain niin todellisesti sen, kuinka ihmeellinen olet sinä, joka tuon rakkaudenlahjan olit antanut. Katselin hämmästyneenä, mitä teit minulle tuon ihmeen vaikutuksesta.

Kun halu kertoa sinusta minussa heräsi, tapahtui erikoisia yhteentörmäyksiä. Oli kuin olisit osoittanut sormella minulle: "Katso, minä olen sinun kanssasi. Minä olen se, joka inspiroin sinua tähän, jatka vain." Niinpä siis jatkoin. Kaivoin sanasi siemeniä taskustani ja ripottelin huolellisesti niitä yksi kerrallaan rakkaudessa tienvarsille, jossa kuljin. Hämmästyin sitä, mitä teit minussa tämän kaiken keskellä.

Opetit minua astelemaan mielipiteiden pelon ja epäonnistumisen pelon pilven sijaan rakkautesi ja hyväksyntäsi auringon alla. Näytit, että jokaisen askeleeni, jonka otin, kuljinkin asettuneena sinun jalkojesi päälle, kädet käsissäsi. Kävelimme kuin karhunkävelyä, pikkulapsi isänsä varpailla seisten. Sen tähden minun oli niin helppo tehdä uskomattomia harppauksia epävarmuudesta rohkeuteen, pelosta rakkauteen ja sydämen pakahduttavasta jännityksestä syvään ymmärryksen ylittävään rauhaan.

Teiden varsilla kruunasit minut ilolla. Olisin voinut hyppiä, kuin pikkuinen tyttö kukkapellossa. Niin iloinen olin siitä, kun kulkiessani väläytit minulle sydäntäsi. Joskus kävellessäni pidättelin kyyneleitäni, kun rakkautesi vyöryi aaltona ylleni. Opetit minua pitämään sanasi sydäntäni vasten, missä kuljinkin. Huomasin, kuinka se oli sinun sanasi, joka lähti elämään omaa elämäänsä minussa ja avasi matkallani lukkoja, joihin minulla ei olisi ikinä ollut avaimia.

Näytit minulle miten toimia itseni kanssa. Ettei minun tarvitse käydä keskustelua itseni kanssa siitä, onko järkevää kertoa sinusta. Saatoin sen sijaan vain astua esiin, kun tilaisuus siihen tuli ja sydämeni oli pakahtua rakkautesi halutessa vuotaa yli tuon toisen elämään. Samalla näytit minulle, ettei minun tarvitse nojautua itseeni. Opetit minua nojaamaan kaikessa sinuun. Kun polte kertoa sinusta kasvoi sisälläni, opin kysymään sinulta: "miten? Kävelenkö hänen luokseen? Odotanko tässä?" Ja sinä olit aina uskollinen. Neuvoit minua ja ihmeellisiä tilanteita avautui.

Kun lähden tähän uuteen sarastavaan päivään tänään, on sisälläni odotus. Missähän rakkautesi mahtaa tänään vyöryä ylitseni ja koskettaa sinun rakkaitasi? Jään odottamaan sinua. Rakkautesi tulva on taas tänään tulossa. Voin tuntea ilmassa leijuvan kosteuden. Sinun läheisyytesi on minun ihmeeni.

Pia