Selitettäessä ihmisen toimintaa ja motivaatiota psykologiassa, yhtenä toimivana teoriana pidetään Maslow'n tarvehierarkiamallia. Sen mukaan ihmisellä on perustarpeet jotka hän tyydyttää ensin, vasta sen jälkeen hän alkaa etsiä tyydytystä “korkeammille” tarpeille. Hierarkian pohjalla ovat fyysiset tarpeet, toisena turvallisuuden tarpeet, kolmantena yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, neljäntenä arvonannon tarpeet ja huipulla itsensä toteuttamisen tarpeet.

Teoria ei sinänsä ole normatiivinen, eli se ei esitä väitteitä siitä miten meidän tulisi elää, vaan se yrittää selittää sitä kuinka ihminen yleensä toimii. Teorian mukaan esimerkiksi nälkää näkevää ihmistä ei kiinnosta keskustella kolminaisuusopista tai mistään muustakaan korkealentoisesta, koska hänen fyysiset tarpeensa eivät ole tyydyttyneet.

Mitä sitten Jeesus ajatteli motivaatiosta ja ihmisten tarpeista?

Fyysiset tarpeet

Maslow'n mukaan ensimmäisenä tarvehierarkiassa ovat elämälle välttämättömät fyysiset perustarpeet kuten hengittäminen, ruoka, vesi ja uni. Jos nämä tarpeet eivät tyydyty, on ihmisen vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Luonnollisesti  iso osa ihmisen toiminnasta nykypäivänäkin liittyy näiden perustarpeiden tyydyttämiseen. Ilman näitä elämän perusasioita ihminen ei selviä pitkään hengissä. Jeesuksen ajan ihmisille arkipäiväinen selviytyminen ei ollut samanlainen itsestäänselvyys kuin meille, jotka elämme hyvinvointiyhteiskunnassa. Elämä oli kovaa ja ihmiset joutuivat välillä tekemään kovasti työtä jokapäiväisen leipänsä eteen. Oliko ihmisillä aikaa ajatella hengellisiä asioita? Mikä oli Jeesuksen mielestä tärkeintä ja ensisijaista? Olisin halunnut olla paikalla näkemässä ihmisten ilmeet kun Jeesus puhui seuraavat sanat:

"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt. 6:25-34.)

Jeesuksen mielestä oli olemassa jotain tärkeämpää kuin ”syöminen ja juominen”, jokapäiväisestä elämästä selviäminen. Tämä on arkiajattelulle täysin vastakkainen ajatus. Tärkeintä ei olekaan hengissä selviäminen, vaan Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskaan tahtonsa etsiminen. Lisäksi Hän väittää, että jos näin teemme, niin Jumala huolehtii perustarpeittemme täyttymisestä. Olennainen ero on siinä, millä on loppujen lopuksi eniten merkitystä. Ihmisen elämä on joka tapauksessa lyhyt ja loppuu aikanaan. Tärkeintä Jeesuksen mukaan on se, että ihminen pääsee iankaikkiseen Jumalan valtakuntaan, joka ei koskaan häviä (Matt. 25:46, Mark.9:47).

Tommi Ahonen

Kirjoittaja on yhden vaimon mies, maaliskuussa syntyvän lapsen isä, majakkalainen, Katajainen Kansa-yhtyeen laulaja ja opiskelija Suomen teologisessa opistossa.