Selitettäessä ihmisen toimintaa ja motivaatiota psykologiassa, yhtenä toimivana teoriana pidetään Maslow’n tarvehierarkia-mallia. Sen mukaan ihmisellä on perustarpeet jotka hän tyydyttää ensin, vasta sen jälkeen hän alkaa etsiä tyydytystä hierarkiassa “korkeammille” tarpeille. Edellisissä blogeissani käsittelin Jeesuksen opetuksia fyysisistä ja turvallisuuden tarpeista. Tässä kirjoituksessa käyn läpi Jeesuksen ajatuksia yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeista.

Kuten sanotaan, ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ihminen haluaa olla osa jotain, kuulua yhteisöön, tuntea olevansa “yksi meistä“.

Jeesus kohautti oman aikansa ydinperhekeskeistä kulttuuria sanomalla: “Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”(Matt. 12:50). Omille seuraajilleen hän ennusti mm. vainoa, syrjintää, synagogasta erotetuksi joutumista ja vankeutta (Luuk. 21:12).

Jeesus ei kuitenkaan tarkoittanut, että meidän tulisi kuolettaa tunne-elämämme ja olla muista riippumattomia yksinäisiä ratsastajia. Kysyttäessä, mikä on lain tärkein käsky, hän vastasi: ”Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:39). Jeesuksen mukaan meidän pitäisi rakastaa jopa vihamiehiämme ja niitä, jotka eivät mielestämme rakkauttamme ansaitse (Matt. 5:44).

Jeesuksen opetuksen ytimessä on ajatus siitä, että meidän tulisi etsiä hyväksyntää ja rakkautta ensisijaisesti Jumalalta, ei ihmisiltä. Kertomus tuhlaajapojasta (Luuk.15:11-32) ja armottomasta palvelijasta (Matt. 18:21-35) osoittavat, että jos todella ymmärrämme Jumalan armon ja hyvyyden itseämme kohtaan, niin osoitamme samanlaista asennetta myös lähimmäisiämme kohtaan. Jeesuksen tahto onkin, että seurakunta tunnettaisiin siitä, kuinka rakastamme toisiamme (Joh. 13:35). 

Tommi Ahonen

Kirjoittaja on yhden vaimon mies, maaliskuussa syntyvän lapsen isä, majakkalainen, Katajainen Kansa-yhtyeen laulaja ja opiskelija Suomen teologisessa opistossa.