Jeesus ja Maslow, osa 4: arvonanto

Jeesus ja Maslow, osa 4: arvonanto

Tommi 12. maaliskuuta 2010

Selitettäessä ihmisen toimintaa ja motivaatiota psykologiassa, yhtenä toimivana teoriana pidetään Maslow’n tarvehierarkia-mallia. Sen mukaan ihmisellä on perustarpeet jotka hän tyydyttää ensin, vasta sen jälkeen hän alkaa etsiä tyydytystä hierarkiassa “korkeammille” tarpeille. Edellisissä blogeissani käsittelin Jeesuksen opetuksia fyysisistä, turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeista. Tässä käsittelen arvonannon tarpeita.

Nykypäivänä  kuulee monesti puhuttavan terveestä itsetunnosta. Sen määritteleminen on kuitenkin vaikeaa. Jeesuksen sanoma suorituskeskeisessä  kulttuurissa elävälle ihmiselle voisikin olla sama kuin oman aikansa fariseuksille: ”Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta” (Joh. 5:44, Luuk. 11:43). Jeesuksen opetukset nöyryydestä ja vaatimattomuudesta, kuten fariseuksesta ja publikaanista (Luuk. 18:9-14), vaatimattoman paikan valitsemisesta pidoissa (Luuk. 14:7-11), kysymys siitä kuka on suurin opetuslapsista (Matt. 20:20-28), kehotukset tehdä hyvää salassa (Matt.6:1-18) ja vertaus lesken rovosta (Luuk. 21:1-4) tuntuvat varmaan monille vierailta kulttuurissamme, joka arvostaa ulkoista menestystä ja näkyviä tuloksia.

Kristillisissäkin piireissä menestystä mitataan monesti vain ulospäin näkyvillä ja helposti mitattavissa olevilla asioilla. Jeesuksen mukaan meidän ei kuitenkaan tulisi verrata itseämme muihin tai etsiä ihmisten suosiota, sillä se ei tyydytä pohjimmaista tarvettamme tulla rakastetuksi. Vain Jumalalla on annettavana niin paljon rakkautta, että se voi täyttää tyhjiön sydämessämme.

Tommi Ahonen

Kirjoittaja on yhden vaimon mies, maaliskuussa syntyvän lapsen isä, majakkalainen, Katajainen Kansa-yhtyeen laulaja ja opiskelija Suomen teologisessa opistossa.