John Bevere: Herran pelko

John Bevere: Herran pelko

Markus 24. helmikuuta 2015

Tunnettu raamatunopettaja John Bevere käsittelee tässä läpimurtokirjassaan erästä lempiaihettaan, joka hänen mukaansa on jäänyt nykyajan evankelikaalisessa ja karismaattisessa kristillisyydessä pitkälti syrjään Jumalan suosiota ja siunauksia korostavan opetuksen tieltä.

Pelko-sanaa harvoin näkee käytettävän myönteisessä merkityksessä maallisissa yhteyksissä. Myös aikamme hengelliseen kielenkäyttöön vaikuttavat ympäröivän maailman arvot, joihin ei oikein sovi ”peljättävä”, synnistä ja tottelemattomuudesta rankaiseva Jumala. Siksi tuntuu turvallisemmalta lainata vaikka 1. Johanneksen kirjeen kohtaa 4:18 (”täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon”), kuten eräs pastori teki vastavetona Beveren aiemmalle opetukselle aiheesta seurakunnassaan – Beveren mukaan ”pelon hengen” ja Herran pelon keskenään sekoittaen. Joka tapauksessa Raamattu, myös Uusi testamentti, puhuu toistuvasti Jumalan pelosta yksiselitteisen myönteisesti.

Nykykristittyjen asenne on Beveren mielestä usein samanlainen kuin Mooseksen ajan israelilaisilla, jotka kyllä tunnustivat Jumalan pelastajakseen, mutta latistivat Hänen kunniansa ja kirkkautensa luontokappaleen (kultaisen vasikan) tasolle. Nykyään Jumalaa ei kuvata eläinpatsaana, mutta sitäkin useammin omiin toiveisiimme ja tottumuksiimme sopivana leppoisana ”isukkina”, joka toki ymmärtää taipumuksemme syntiin ja maailmallisiin prioriteetteihimme. Tällaisen käsityksen omaksunut ihminen ei kirjoittajan mukaan kristillisestä uskontunnustuksestaan huolimatta voi tuntea läheisesti elävää Jumalaa.

Herran pelon avainteemoja ovat jumalallinen järjestys ja kirkkaus. Jumalan kirkkauden ilmestyminen edellyttää oikeanlaista, syvästi kunnioittavaa asennetta Häntä kohtaan. Tämän aidon Herran pelon yksi ilmaus on pyhä, jumalallinen järjestys, jota kuvastivat ilmestysmajan pikkutarkat ohjeet Mooseksen kirjoissa. Vielä merkittävämpi teofania eli Jumalan ilmestyminen tapahtui uuden liiton myötä, jolloin Pyhä Henki saapui Jeesuksen sovitustyön välityksellä tavallisiin, epätäydellisiin ihmisiin. Bevere kertaa Apostolien tekojen innostavia tapahtumia, mutta alleviivaa samalla Ananiaksen ja Safiiran tapausta (Apt. 5), joka eräiden Vt:n vastaavanlaisten kuvausten ohella korostaa periaatetta: Mitä selkeämmin ja voimallisemmin Jumalan kirkkaus on ilmestynyt, sitä nopeammin ja jyrkemmin Hänen tuomionsa kohtaa tottelemattomia. Uusi liitto perustuu armoon, muttei vähennä Herran pelon merkitystä; Jumalahan on iankaikkisesti absoluuttisen pyhä, kuten Ilmestyskirjan kuvaama ylistyskuoro julistaa.

Siinä missä lihallinen Jumalan pelkääminen lannistaa ihmisen, oikeanlainen Herran pelko on Beveren mukaan merkittävä voimavara. Hän ottaa esille Joosefin, joka Herran pelon ansiosta kesti houkuttavat kiusaukset ja toivottomilta vaikuttavat koettelemukset, Jumalan antamiin lupauksiin kestävästi luottaen. Kirjoittaja kysyykin, kuinka moni Herraan ”rennon tuttavallisesti” suhtautuva, Jumalan absoluuttista pyhyyttä ymmärtämätön nykykristitty kestäisi vuosikausien kärsimyksen ja rukousvastausten viivästymisen napisematta ja katkeroitumatta.

Tämä(kin) Beveren kirja sisältää monia tärkeitä havaintoja ja oivalluksia. Aiheen rajauksesta johtuen lukijalla tulisi kuitenkin mielestäni olla pohjalla selkeä käsitys Jumalan ansiottomasta armosta Kristuksen tähden – vaikkei teoksesta varsinaista legalismia eli hengellistä ”lainalaisuutta” sinänsä löydykään. On tärkeää löytää tasapaino Jeesuksen armoon luottamisen ja Jumalan pelon välillä. Kuten Psalmin 115 jae 11 sanoo: Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan – hän on heidän apunsa ja kilpensä. John Beveren ansioksi voidaan katsoa uskovien haastaminen pohtimaan, ovatko he ”Herraa pelkääväisiä”.

Arvio: Markus

John Bevere: Herran pelko. Kristillinen Kirja- ja Musiikki Kustannus.
Kirjaa voi tilata mm. täältä (linkki).