John Bevere: Päämääränä ikuisuus

John Bevere: Päämääränä ikuisuus

Markus 11. huhtikuuta 2014

John Bevere on ympäri maailmaa tunnettu kirjailija ja raamatunopettaja. Hän alkoi hengellisen työnsä ns. uskon sana -liikkeen piirissä, mutta viime vuosikymmeninä hänen julistuksensa on keskittynyt siunauksia korostavan opetuksen sijasta aiheisiin, jotka puhuttelevat syvästi kaikkia käytännön uskonelämän perusasioista kiinnostuneita uskovia. Tämäkään kirja ei tee tästä yleislinjasta poikkeusta.

Beveren mukaan monet nykyajan uskovat, etenkin korkean elintason maissa, elävät elämäänsä lähes yhtä välinpitämättöminä iankaikkisuuden suhteen kuin ei-uskovatkin. Jostain syystä monet niistäkin, jotka tietävät jokaisen meistä jatkavan olemassaoloaan loputtomasti joko ikuisessa onnessa tai kärsimyksessä riippuen ratkaisuistamme tässä ajassa, eivät oikein kykene tekemään (tai halua tehdä) tämän tiedon pohjalta asianmukaisia johtopäätöksiä elämänsä suuntaan ja päivittäisiin valintoihinsa liittyen.

Bevere kuvaa ihmisen ajallisen elämän iankaikkista merkitystä hieman fantasiatyylisellä, mutta puhtaan raamatullisella allegorialla. Hurskas ja oikeudenmukainen kuningas nimeltä Jalyn hallitsee hyvinvoivaa ja rauhanomaista valtakuntaansa Affabelia, jonka köyhinkin asukas elää meidän mittapuullamme ruhtinaallisesti. Tästä vauraudesta ja onnesta kukaan ei kuitenkaan pääse nauttimaan automaattisesti, vaan jokainen Affabelin kansalainen viedään heti syntymänsä jälkeen toisenlaiseen maahan, meidän yhteiskuntaamme muistuttavaan Endeliin, jossa lapset saavat koulutuksen ja heitä kasvatetaan elämään Jalynin opettamien arvojen ja ihanteiden mukaisesti. Aikuistuessaan kaikki saavat mahdollisuuden aloittaa työuran haluamallaan alalla ja jonkin verran rahaa, jonka he voivat käyttää oman harkintansa mukaisesti. Tätä ”koeaikaa” kestää kuitenkin vain muutaman vuoden (”kokelaat” eivät tiedä sen tarkkaa kestoa, ja jotkut jopa epäilevät koko Affabelin olemassaoloa ja luulevat viettävänsä koko elämänsä Endelissä). Koeajan päätyttyä heidät viedään Jalynin tuomioistuimen eteen.

Kuten arvata saattaa, Affabelin kansalaiseksi pääseminen edellyttää todistettua uskollisuutta Jalynille jo Endelissä; ne, jotka ovat eläneet välinpitämättömästi Jalynin tahdosta, karkotetaan karussa autiomaassa sijaitsevaan synkkään vankilaan koko loppuiäkseen. Endelissä tehdyt teot ja niiden motiivit kuitenkin määrävät paitsi kansalaisuuden Affabelissä, myös tarkemmin määritellyn yhteiskunnallisen aseman siellä. (Myös kansalaisuuskokeessa reputtaneiden vankeusrangaistusten laadussa on eroja.) Bevere seuraa allegoriassaan viiden endeliläisen elämää, valintoja ja niihin perustuvaa tuomiota. Vain yksi heistä edustaa ei-uskovia ihmisiä; muut neljä ovat esimerkkejä erilaisista kristityistä, jotka joko vajavuuksistaan huolimatta pyrkivät toteuttamaan kuninkaan tahtoa ja palvemaan lähimmäisiään tai elävät syystä tai toisesta itselleen.

Tästä hieman yksinkertaistetusta mutta sinänsä raamatullisesta allegoriasta Bevere siirtyy käsittelemään nykyuskovien puutteellista iankaikkisuusperspektiiviä. Yhdeksi syylliseksi hän katsoo yksipuoliset opetukset uskoontulosta, joissa ”käännynnäiset” julistetaan autuaiksi pelkän syntisen rukouksen toistamisen tms. perusteella ilman todellista sydämen parannusta ja oman elämän luovuttamista Jeesukselle. Beveren mukaan yksipuolinen, mahdollisimman ”myyväksi tuunattu” evankeliumi on hämärtänyt rajan uskoaan todeksi elävien kristittyjen ja kristinuskoa tunnustavien mutta Jumalalle epäkuuliaisten ihmisten välillä.

Jos yllä olevat ajatukset tuntuvat ahdistavilta, Bevere nostaa vastapainoksi esiin asian myönteisen puolen: ”Jos rakastat Jumalaa, sinulla ei ole ongelmia Hänen käskyjensä pitämisessä! Jos Jumalan palveleminen on velvollisuus, olet ajautunut lakihenkiseen suhteeseen ja Hänen käskyjensä pitäminen on vaikeaa. Meidän ei pitäisi palvella Jumalaa ansaitaksemme Hänen hyväksyntänsä; meidän tulisi palvella Jumalaa, koska rakastamme Häntä!” (s. 151)

Toinen olennainen teema kirjassa on pelastuneiden vaihteleva asema iankaikkisuudessa, johon viitattiin jo Affabelin allegoriassa: ”se, missä vietämme ikuisuutemme, määräytyy sen mukaan, miten suhtauduimme Jeesuksen ristiin ja Hänen pelastavaan armoonsa, mutta se, miten elämme ikuisuuden Hänen valtakunnassaan, määräytyy sen mukaan, miten elimme täällä uskovina” (s. 220). Viitattuaan mm. Paavalin mainintaan ihmisen elämäntyön koettelusta tulella (1 Kor 3:12-15) Bevere käy kirjan loppuosassa läpi eri elämänalueita, jotka ovat erityisen tärkeitä iankaikkisia palkkioita jaettaessa. Hän jakaa uskovien arvioinnin kahteen pääluokkaan: Jumalan valtakunnan eli Kristuksen ruumiin rakentaminen kutsun ja lahjojen mukaisesti sekä vaikutus yksittäisten ihmisten elämään (mukaanlukien oman elämän kuuliaisuus). Bevere korostaa uskollisuutta omalle, yksityiselle kutsulle: hänen mukaansa monet Jumalan tahtoa yleisellä tasolla pääosin uskollisesti noudattaneetkin uskovat voivat jäädä vaille odottamiaan palkkioita, jos he ovat laiminlyöneet Jumalan palvelemisen niissä nimenomaisissa tehtävissä, johon Hän on juuri heidät kutsunut. Myös paikallisseurakuntaan sitoutuminen ja maallisista sidonnaisuuksista luopuminen on olennaista Jeesuksen täysivaltaisessa seuraamisessa.

Kuten aiemmin lukemani John Beveren kirjat, tämäkään ei jättänyt minua kylmäksi. Yksi syy on kirjoittajan suorapuheinen, henkilökohtaisesti vetoava mutta imelyydestä ja paatoksesta vapaa tyyli, joka ei jätä sijaa hänen esittämiensä haasteiden ohittamiselle olankohautuksella. Jotkut lukijat voivat olla eri mieltä joistain Beveren opillisista kannanotoista, mutta heillekin kirja tarjoaa hengellisen piristys- ja aktivointiruiskeen.

Markus

John Bevere: Päämääränä ikuisuus. Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus Oy, 2010.
Alkuteoksen nimi: Driven by Eternity.

Kirjaa voi tilata kustantajan verkkosivuilta täältä.