John Piper: Jumala on evankeliumi

John Piper: Jumala on evankeliumi

Markus 11. helmikuuta 2016

John Piper on tunnettu amerikkalainen teologi, jonka opetuksen painotus ilmenee hänen internet-sivujensa otsikossa Desiring God. Hän on kalvinisti ja sellaisena korostaa ennen kaikkea Jumalan ihmisestä riippumatonta suvereniteettia, mutta monista oppitovereistaan poiketen tunnustaa myös Pyhän Hengen karismaattisen toiminnan merkityksen käytännön seurakuntaelämässä.

Tämän kirjan missio on kohdistaa jälkikristillisessä, ihmiskeskeisessä maailmassa elävien katse evankeliumin keskiöön, joka Piperin mukaan on yhteys elävään Jumalaan – ei pelkkä armahdetuksi ja hyväksytyksi tuleminen ja ikuisen elämän voittaminen. 

Piperin mukaan evankeliumi on sekä julistettava että selitettävä. Evankeliumilla on siis sekä kokemuksellinen että tiedollinen puoli, ja oikean opin merkitys on tärkeä jälkimmäisen puhtaana pitämisen kannalta.  

Piper hahmottelee kirjassaan evankeliumin rakenteen prioriteettijärjestyksessä:

1. Kaikkivaltias, absoluuttisen pyhä, elävä Jumala on olemassa.

2. Hän hallitsee auktoriteetillaan valtakuntaansa jo tässä ja nyt.

3. Jeesus Kristus tuli pelastamaan syntisiä kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta (vanhurskauttaminen).

4. Pyhä Henki on jokaisen Jeesukseen uskovan vastaanotettavissa; Hän tekee eläväksi yhteyden Jumalan kanssa.

5. Kaikki uskovat pelastuvat ikuiseen elämään Jumalan yhteydessä.

(Huomionarvoista on, että monet uskovat jättäisivät kohdat 1 ja 2 myöhemmäksi, mikäli mainitsisivat niitä ollenkaan evankeliumin esityksessään.)

Piperin mukaan mikään evankeliumin lupaus, edes iankaikkinen elämä, ei ole riittävä ilman korkeinta hyvää: Jumalaa. Osuvasti hän kysyy, olisiko lukija onnellinen taivaassa, jos Jumala ei olisi siellä, ja kirjoittaa: ”Kristus ei kuollut antaakseen anteeksi syntisille, jotka tavoittelevat edelleen jotakin muuta kuin Jumalan kohtaamista ja Hänestä iloitsemista.”

Keskeisiä ominaisuuksia Jumalan suhteen ovat Hänen kunniansa ja kirkkautensa, jotka näkyivät jo vanhan liiton aikana, mutta jotka paljastettiin vielä kirkkaammin Kristuksessa, ”Hänen kirkkautensa säteilyssä ja olemuksensa kuvassa” (Hepr 1:3). Evankeliumin lahja on näin ollen niiden esteiden poisto, jotka estävät syntiinlangennutta näkemästä Jumalan kunniaa. Tämä näkeminen – Jumalan Sanan ja Hengen välityksellä – on mullistava hengellinen kokemus, joka ei jätä ihmistä ennalleen

Millä tavalla ihminen voi sitten tiedollisesti vakuuttua tästä Jumalan kunniasta? Piper huomauttaa: ”Vuosisatojen ajan miljoonat tavalliset ihmiset, joiden käytettävissä ei ole ollut apologetiikan älyllisiä perusteluja, ovat evankeliumin kautta löytäneet varman, perustellun, horjumattoman uskon Kristukseen. Kuinka se on mahdollista? Mikä on tällaisen uskon perusta?” (s.83) Usko ei ole irrationaalista tai mielivaltaista, kun se on Pyhän Hengen vahvistamaa. Henki ikäänkuin herättää uskovan kuolleesta tilasta näkemään ja maistamaan evankeliumin ilmoittamaa Kristuksen kirkkautta; tällöin uskova ei enää tarvitse induktiivista eli erillisistä perusteista johtopäätöksiin etenevää todistelua Raamatun totuuden puolesta, vaan hänelle Raamatun totuus on yhtä itsestäänselvä asia kuin hereilläolo juuri unesta heränneelle. Pyhän Hengen valaisemalle uskovalle Raamattu ei enää ole ihmisen kirjoittama, vaan ehdottomalla varmuudella Jumalan inspiroimaa ilmoitusta itsestään. Tämä ei poista sitä, että uskon totuudet ovat johdonmukaisia ja (Jumalan valaisemalle järjelle) järkeenkäypiä; ihmisjärki itsessään ei vain riitä näiden totuuksien löytämiseen kokonaisvaltaisella, hengellisellä tavalla. Väliotsikko julistaakin: ”kidutuksen kestävä usko ei perustu todennäköisyyksiin”

Mitä Jumala-keskeinen evankeliumi tarkoittaa käytännön elämässä? Asian ymmärtäminen vaikuttaa mm. lähetystyöhön; sen ei tule olla pelkkää pakanoiden koulutusta ja kristillisten faktojen kertomista, vaan hengellistä heräämistä Pyhän Hengen valaisemien ja varustamien lähettien välityksellä. Piperin mukaan Pyhä Henki vaikuttaa ei-uskovien heräämistä vain ja nimenomaan aidon, Kristusta korottavan evankeliumin välityksellä.

Jumalan kirkkauden keskeisyyden ymmärtäminen vaikuttaa ratkaisevasti myös uskovan omaan pyhitykseen. Piper lainaa kohtaa 2 Kor 3:18: ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” Pyhittymistä vaikuttaa siis nimenomaan Herran kirkkauden katselu silmin, joilta Henki on poistanut peitteen. Tunnettu tosiasiahan on, että muutumme sellaiseksi, mitä ihailemme ja mihin kiinnitämme huomiomme – joskaan tämä ei tapahdu kenenkään elämässä yhtäkkisesti eikä ilman vastuksia.

Keskeistä evankeliumissa on Piperin mukaan myös Jumalan ilo ja onni – ei siis ensisijaisesti meidän ilomme ja onnemme, vaan Jumalan oma iloitseminen omasta valtasuuruudestaan ja kirkkaudestaan sekä Pojastaan. Tärkeää on myös uskovan uskollinen, palvova yhteys Jumalaan tuskien ja koettelemustenkin keskellä. Toisin kuin nk. menestysteologia opettaa, Jumalan suunnitelmaan kunkin lapsensa kohdalla kuuluu myös kärsimystä, mutta senkin keskellä uskovaa kannattelee Jumalan kirkkauden ja armon tunteminen sekä varmuus ikuisesta elämästä. Onnellisten olosuhteiden ja ilon tunteiden sijasta tehtävämme on palvoa itse Jumalaa. Piper kirjoittaa: ”Kaikki houkuttimet Jumalan luokse, jotka eivät ole itse Jumala, ovat sekä arvokkaita että arveluttavia. Ne voivat johtaa meidät Jumalan luokse tai houkutella niiden itsensä pariin... kaikki nämä siunaukset tuovat rakkauskirjeitä Jumalalta. Mutta ellemme jatkuvasti painota, että Jumala itse on evankeliumi, ihmiset rakastuvat postinjakajaan.”

Kaiken kaikkiaan Jumala on evankeliumi on ajatuksia herättelevä kirja, joka perussanomaltaan on varmasti paljolti Jumalan mielen mukainen. Kirja tarjoaa paljon pureskeltavaa niillekin, jotka eivät jaa Piperin opillisia painotuksia, kuten esim. ehdotonta ennaltavalintaa.

Arvioi Markus

 

John Piper: Jumala on evankeliumi. Agricola Teologinen Instituutti 2014.