Viime aikoina olen paljon pohtinut Jumalan olemusta.

En varmasti erehdy, jos sanon, etten ymmärrä Jumalasta luultavasti mitään. Tämä taas johtuu kaiketi siitä, että Jumala-kuvani ei ole peräisin Häneltä itseltään, vaan suurimmaksi osaksi toisilta ihmisiltä ja oman mieleni rajallisuuden tulkitsemana myös Raamatusta. Käsitykseni Hänestä on uskonnon sävyttämä, eikä sillä ole juuri mitään yhteistä kasvi- ja eläinkunnan kanssa.

Ajattelen Isästä, että Hän on kaukana ja pelottava, istuu isolla valtaistuimella savun keskellä eikä kasvoja näy, koska ne ovat niin korkealla jossain katon rajassa. Paksut kulmakarvat. Viitan liepeet hulmuavat ja torven toitotus räikyy korvissa. Hän istuu liikkumatta. Yhdet heittelevät kruunuja ja harppuja ja makaavat mahallaan lattialla. Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia. Taitaa muutenkin olla vain miehillä pääsyliput. Kuka Hän oikein on? Hänkö on sama, joka keksi pupun, oravan ja leppäkertun, pingviinit ja sarvikuonot?

Jeesus on kaverini, hänet minä tunnen jotenkuten. Hän on kiltti, joskin hänen liikkeitään ja ajatuksiaan on vaikeaa ennakoida. Hän on lammas ja leijona. Se on mukavaa, pidän molemmista.

Entäs sitten Pyhä Henki? Hänestä en tiedä oikein mitään. Vain hajanaista tietoa sieltä täältä, tulee ja menee, tuulee. Aiheuttaa outoa käyttäytymistä ihmisissä. Ei voi pakottaa mihinkään, ei pidä suututtaa. Tuli Helluntaina ja on sen jälkeen ollut jossain.

Nämä kolme ovat yksi ja sama.

Selvä.

Ei mene jakeluun.

Vuosia (vuosikymmeniä) olen sanonut ”selvä” ja ajatellut, että kaikki selviää aikanaan. Siis sitten kun kuolen. On nimittäin vaikuttanut siltä, että tästä ei voi saada tolkkua aikaisemmin. Ei tietenkään voikaan näillä aivoilla, joista puuttuu muutama oleellinen pala. Kuten kyky käsittää aikaa (ja mitä sitten on kun ei ole aikaa), rajattomuutta, äärettömyyttä, ikuisuutta, elämää, kuolemaa ja vaikka mitä muuta. Kuten, että onko jossain olemassa värejä joita ei näillä silmillä voi nähdä? Onko väreillä jotain sellaisia ominaisuuksia joita emme nyt havaitse, kuten vaikkapa joku syvyysefekti? Entäs äänimaailma, musiikki, kuulemmeko nyt rajallisesti? Valot? Tuntemukset, maut, onko niitä lisää? Luin kerran kirjan, jossa joku kävi taivaassa ja siellä oli elävä sohva???

Minun on pakko tutustua Jumalaan tarkemmin.

Minun on saatava päästäni pois se rajoittunut kuva kirkon alttarista ja taivahan päärlyporteista ja harppuin ja kannelten soittajista valkehissa vaattehissa, sinisilmäisestä Jeesuksesta kedolla vasta trimmattujen karitsoiden keskellä ja mollisointuisista jollotuksista. Anteeksi.

Jumala on luonut pingviinin! Mikä huumorintaju! Varsinkin poikaset, ne ovat niin hassun näköisiä.

Isä on paras isä mitä voin toivoa. Hän on aina kanssani, hän tuntee menneen ja tulevan. Hän on pehmeä ja ystävällinen. Hän on myös valtaistuimella ja minä pääsen katsomaan. Vaikken ymmärrä koko suunnitelmaa, voin luottaa siihen, että lopussa kaikki menee oikein.

Jeesus on lammas ja leijona. Hän kuoli puolestani ja on ikuisen kiitokseni kohde.

Pyhän Hengen kanssa on hommat vähän kesken. Hän on parhaillaan jossain tässä ympärilläni ja asuu myös sydämessäni. Hän on vähän elohopean tapainen, luultavasti. En saa hänestä otetta. Mutta yritän. Rakastan häntä ja hänen ominaisuuksiaan.  Hän saattaa olla vähän villi, mutta kuitenkin järjestyksessä.  Järjestyksessä villi.  Jään odottamaan…

Leena, naisten pienryhmän vastuuhenkilö

Kommentit

Lisää omasi
  1. avatar

    jessi 18. lokakuuta

    Leena, mua siunaa sun ajatukset! Saat mut hymyilemään, saat mut miettimään. Ei kun taas syvemmälle ens naisten illassa!

  2. avatar

    Arja 29. lokakuuta

    Mielenkiintoista, erilaista ja todella virkistävää. Olisin paikalla seuraavalla kerralla, jos vaan olisin lähempänä.

  3. avatar

    Mark 21. huhtikuuta

    Hienoa että joku uskaltaa kertoa ajatuksistaan noin avoimesti.