Hankin itselleni ikuisuusprojektiksi kaksi antiikkituolia. Ne ovat kuluneet, lakka on jo melkein kadonnut ja istuutuessa ne nitisevät liitoksissaan. Haaveilen että joskus ehtisin opetella entisöimään ne. Kuinka ollakaan eksyin tämän projektin parissa googleviidakkoon ja törmäsin moniin entisöintiliikkeisiin, joiden sivuilla oli kuvia ennen ja jälkeen retusoinnin. Mieleeni tuli heti vertaus. Jostain syystä niitä pulpahtaa mieleeni tämän tästä. Käytännön elämä puhuttelee. Ilmankos Jeesuskin käytti vertauksia puhuessaan.

Tajusin nimittäin miten paljon elämä muistuttaa huonekalun entisöintiä. Tarvitaan asiantuntijan silmää erottamaan kaiken päälle kertyneen maalin tai kuluman alta todellinen aarre. Ja sen aarteen esiin saamiseksi joudutaan tekemään monenlaista.

Jos koskaan pääsen entisöintiin kiinni, pitäisi tuolit purkaa osiin ensitöikseen. Sitten niistä pitää erilaisilla aineilla tai työkaluilla poistaa lakka ja hioa pinta sileäksi. Lopulta pinta käsitellään lakalla uudestaan. Kun tämä on tehty ja tuoli kasattu, pitää mennä seuraavalle kurssille opettelemaan verhoilua, jossa rispaantuneet kankaat oppii vaihtamaan uusiin.  Aikaa ja rahaa, ehkä hermojakin vievä projekti siis tuli hankituksi. Mutta toisaalta tuolien arvo kasvaa omissa silmissä huimaa vauhtia, kun ajattelee niihin uhrattua aikaa ja vaivaa.

Ai mikä se vertaus tässä olikaan? No se, että meidänkin sisäisen aarteemme löytämiseen tarvitaan paljon aikaa, vaivaa ja rakkautta. Monilla meistä on päällämme paksu maali, joka on meille sopimaton tai lakkamme on kulunut. Ehkä nitisemme liitoksissamme elämän kuluttamina. Mutta Jumala näkee kauniin luomuksen kaiken kuluman alta ja haluaa asettaa meidät ennalleen. Hetkessähän se ei käy, mutta ainakaan hänen ei tarvitse kuskata meitä bussissa kotiin kierrätyskeskuksesta, niin kuin minun tuoleilleni kävi.

Meidän arvomme on Hänen Poikansa arvo. En rehellisyyden nimissä aina näe tätä aarretta muissa tai edes itsessäni, siksipä siihen asiantuntijaa tarvitaankin. Onneksi. Koska olen iloinen, että Hän on korjaamassa meitä ennalleen ja näkee sen mitä muut eivät. Minä olisin ehkä jättänyt itseni sinne ”elämän kierrätyskeskukseen”. Mutta nyt, jonakin päivänä voin olla entistä ehompi ja nitisemätön.

Taru, majakkalainen