Kävin vanhoja sähköpostejani läpi ja törmäsin alla olevaan lainaukseen, jonka olin lähettänyt työkavereilleni. Tämän myötä toivotan sinulle syyllisyydestä vapaata ja armon täyttämää loppuviikkoa.

T: Antti

"Kun Henri Nouwen eli lähetystyöntekijöiden luona Perussa, hän totesi, että kaksi kaikkein tuhoisinta vaikutinta ryhtyä kristilliseen työhön ovat syyllisyys ja halu pelastaa. Nouwen on huomauttanut, että syyllisyys on ongelmallinen asenne, koska se ei häviä työnteolla. Syyllisyyden juuret ovat nimittäin paljon syvemmällä kuin teoilla voi ulottua. Toisaalta halu pelastaa ihmisiä synniltä, köyhyydeltä tai hyväksikäytöltä saattaa olla aivan yhtä vahingollista, sillä mitä enemmän yrittää toimia pelastajana, sitä enemmän törmää omiin rajoitteisiinsa. Monet työteliäät lähetystyöntekijät ovat uransa aikana nähneet, miten tilanne on vain pahentunut. Jos he ovat asettaneet paljon odotuksia työnsä menestykselle, he ovat lopulta menettäneet omanarvontuntonsa.

Nouwen tekee johtopäätöksensä, että olemme vapaat palvelemaan vasta sitten, kun ymmärrämme, että syyllissyys on otettu pois ja vain Jumala voi pelastaa. Silloin voimme elää aidosti nöyrinä. Jumala toimii tehokkaimmin niiden kautta, joilla on nöyrä ja kiitollinen henki.

Herkkyys kivulle saattaa olla lahja, mutta kuten monet muutkin lahjat, se muuttuu tuhoisaksi, jos se päästetään hallitsemaan koko elämää. Minua huolestuttaa, kun näen auttajia, jotka ovat rikki sisältä ja enemmän avun tarpeessa kuin ne, keitä he auttavat. Runoilija John Donnen sanoja mukaillen muistutan itseäni ja meitä kaikkia, että toisten ihmisten ristit eivät ole minun ristini."

Yancey, Philip. 2004. Mihin seurakuntaa tarvitaan? Aika Oy, s. 139-141.

Kommentit

Lisää omasi
  1. avatar

    Maiju 22. maaliskuuta

    Hieno teksti. Kiitos. Miten paljon sitookaan syyllisyystäyteinen elämä. Selvittämätön syyllisyys sydämessä voi turhautumisen hetkellä puhjeta toisen syyllistämiseen. Tunnistamaton syyllisyys jonkun elämässä voi olla liki epäjumalan kaltainen muodostelma, johon ei saa/voi/pysty kajota. Pahimmissa tapauksissa kaikki ympäröivä apu kieppuu kuin materia tyhjän aukon ympärillä. Kukaan ei voi lopulta hyvin.

    Joskus tuntuu että elämän asiat ovat joidenkin kohdalla kietoutuneet liian kieroon liian pienestä, niin että kaikki ympäröivä hyvä tahto ja omat ponnistukset valuvat lopulta tyhjiin jos fokus ei ole Jeesuksen tarjoamassa avussa. Vain Hänen läsnäolossaan hajanaiset sydämet eheytyvät. Jumalan hyvyys kanavoituu ihmisten hyvyyden kautta, mutta syvin ja kestävin paraneminen on läsnäolossa. Kaikilla on mahdollisuus hyvään vaellukseen. Tyytyväisyys lisää läsnäoloa. Lapsen lepo, joka sanoo: "Isä, kiitos".

    Syyllisyyssitoiset ihmiset sitovat... Tietämättään, tarkoittamattaan. Vaikkei ole ehkä enää lupa sanoa ääneen, takaraivossa on sinnikäs kipu joka elää vajetilassa. Sattuu. Ahdistaa. Mikään apu ei vie eteenpäin. Koska ehkä joskus se syyllisyys on ainoa, jonka kautta on oppinnut piirtämään identiteetin esiin. Kuka voisi mennä juuriin, kuka voisi sanoa, että täällähän on rakkaudettomuuden ja anteeksiantamattomuuden epämääräinen loiskasvusikermä...saisiko sen purkaa pois. Kenellä on valta sanoa näin?

    Onneksi on Jeesus - ja Jeesuksen opetuslapset :) Paavali sanoi iloitsevansa Kristuksen kärsimyksistä (Kol 1:24) Merkillinen ihminen. Ehkei sanonut sitä ohi oman sydämensä. Joka oli sovitettu Jeesuksen läsnäololla.

    Hyvä paimen joka suojelee jokaista ainutlaatuisesti, suojelkoon jokaista oman sydämensä sykkeellä, jossa arvelisin olevan kaikkea mitä hyvään elämään tarvitsee.

    Joku rämpii, joku taivaltaa määrätietoisemmin. Kaikki yhtä tärkeitä Jeesukselle.
    Joskus omasta idealismista käsin miettii, miten mahdottomuuksien ympäröivät ihmiset voivat olla Jeesukselle mahdollisia tapauksia. Kun Pyhä Henki pääsee sinne mihin kukaan ihminen ei pääse. Tosin ihmisten osoittama hyvyys lisää PHn toimintamahdollisuuksia, näin uskon. Kaikki on lopulta Jumalan kädessä. Mistä sitä tietää.. Ehkä Hän tälläkin hetkellä tarkkaa tätä maata. Kylvää ihmisten sydämiin vahvistuksia, muistuttaa hyvistä asioista, joita heitä kohtaan on tehty. Purkaa pois kipu- ja väärinkäsityssykermiä, jotka ovat etäännyttäneet sydämiä Jumalan turvasta. Ehkä Hän haluaa talutella ihmisiä takaisin yhteyteen, jossa heidän kanssaan jaksetaan, jossa heitä jaksetaan rakastaa. Mutta vain sen verran mitä oma sydän jaksaa, ennalta valmistetuissa tilanteissa.

    Anteeksi tyhjiin selittämisen maku, hioutumattomuutta, mutta ei osannut kokonaan vaietakaan. Kiitos kaikista näistä blogeista. Ja kiitos kaikille hengellisen työ tekijöille + perheilleen. Toivon että jokainen meistä saa mahdollisuuden kaikissa vaikeimmissa tilanteissa sanoa, ettei osaa, jaksa, ymmärrä. Vain Jeesus on täydellinen.

  2. avatar

    Maiju 22. maaliskuuta

    Niin, piti siis kirjoittaman "mustan aukon" tuossa ekassa kappaleessa. Tähtitieteellinen tarkkuus hiukka hukassa...