Kämmeneen piirretty

Kämmeneen piirretty

Pia 12. marraskuuta 2015

Kuinka sen sanoisin. Sen mitä näen, kun katselen kasvojasi. Vaikkapa näin: olen hulluna sinuun.

Tulit luokseni jälleen, kun mikään ei liikahtanut sydämessäni. Kun ihmettelin ja yritin ymmärtää liikaa. Päästit sydämeni kiinnikkeet irti. Miten sen teit, en taaskaan tiedä. Mutta jokin liikahti minussa kiihkeästi ja alkoi sykkiä kohisten suonissani.

Tähtitaivas loisti yllämme sinä yönä, kun veit minut pitkin sitä kapeaa ruohikon reunustamaa polkua. Aamuyön kaste tarttui helmoihini. Kujerrus täytti öisen maailman ympärillämme. Avasit vanhan taotun portin ja eteemme aukesi usvainen puutarha. Veit minut hitaasti tanssien läpi öisten ruusukujien. Kaikki aistini kertoivat minulle tämän olevan vain kaunista unta. Voisiko todellisuus olla koskaan mitään näin suloista.

Silloin vedit minut vahvalla käsivarrellasi lähellesi ja katseesi kohtasi omani. Sinun silmissäsi näkyi ikuisuus ja uskollisuus. Todellisuutesi naulitsi sydämeni sinua vasten. Saatoin vain hengittää syvään ilmaa ympärillämme, kuin juopunut. Painoin pääni rintakehääsi vasten ja aika pysähtyi välillämme. Jossain kuului taas kujerrus.

Halusit näyttää minulle jotain. Taivutit vieressäni kasvavia ruusuköynnöksiä alaspäin niin, että saatoin nähdä köynnösten suojiin. Vihreiden varsien keskellä nukkui kaksi valkoista kyyhkystä. Päät toistensa suojiin käpertyneinä ne lepäsivät toisiaan vasten. Vaimea kujerrus helähti jälleen ilmaan.

Kun aamuaurinko nosti ensisävynsä valkenevalle taivaalle piirsit ääriviivani kämmeneesi. Piirtäessäsi katselin jälleen silmiäsi. Mietin kuinka kuvailisin sitä poltetta, joka niistä hehkui? Tuo hullunvahva rakkaus sai rintakehäni pakahtumaan. Sisintäni poltti aivan kuin tuli olisi nuollut sisuksiani. Kaikki ennen niin kallisarvoinen oli rinnallasi tuhkaa.

En ollut ikinä ansainnut mitään tällaista. Ikuista uskollisuutta ja hulluna roihuavaa rakkautta, joka kaatoi kaikki esteet väliltämme. Syvää uhrautumista ja itseäsi raa'asti haavoittavaa rakkaudentunnustusta. Mykistyneenä tanssin sinulle aamun ensimmäisen tanssin kasteisella kedolla. Sinun kosketuksestasi likainen tomuni oli muuttunut kämmenelläsi kultapölyksi.

Katso, kaunis sinä olet, armaani; katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset. Korkea Veisu 1:15

Pia

Kuva: FreeImages.com/Frans Aerts