Kirkastettu vessaharja

Kirkastettu vessaharja

Taru 22. heinäkuuta 2010

Pastorimme on aina puhunut ”kirkastetusta vessaharjasta”. Allekirjoittanut on joutunut useampaankin otteeseen moista heiluttamaan. Ensimmäisen kerran opiskeluaikana paremman työn puutteessa. Toisen kerran taas palattuani Singaporesta Suomeen ja tälläkin kertaa paremman työn puutteessa. Molemmat kerrat ovat kääntyneet opetuksiksi elämän varrelle. Ehkä Jumala puhuu teille toisella tavalla, minulle tapahtuu ahaa-elämyksiä töissä. 

Ensimmäisellä kerralla opin sen mikä merkitys on sillä että tekee kaiken sydämestään Jumalalle. Ihan kuin Jumala olisi tarkkaillut asenteeni muutosta. Aikaisemmin olin ollut aika leväperäinen asenteideni suhteen, mutta tuona ajanjaksona moppaaminen kirjaimellisesti muutti elämääni. Tajusin että en suinkaan ole maailmassa poistamassa likaa, vaan levittämässä puhtautta. Lattiaa siivotessani putsasin myös omaa elämääni. Ja Jumala oli läsnä siinäkin hetkessä. Ja jotenkin mietin, että jos koko kolmas Mooseksen kirja on erilaisia puhdistautumissääntöjä, niin Jumalalla voisi ehkä olla siisteyteen jotain sanottavaa.

Toisella kertaa opin jotain Jumalasta. Olin menossa bussilla töihin ja pyysin mielessäni, että Jumala puhuisi ja opettaisi jotain itsestään. Kuinka ollakaan, sitä saa mitä tilaa. Näin mielessäni kuinka avasin vessan oven mennäkseni sinne siivoamaan. Yllätyksekseni se olikin hohtavan puhdas ja valkoinen. Tätähän ei tapahdu siivoojalle koskaan. Sitten Jumala puhui lempeästi siitä, miten Hän iloitsee, kun voi astua jonkun luo, joka onkin pitänyt elämänsä puhtaana, ettei Hänen tarvitsekaan ryhtyä aina siivoamaan. Ja Hän sanoi, että oikeastaan me teemme samaa työtä. Siinä hetkessä sekunniksi samaistuin Jumalan tunteeseen siitä, miten Hän on myös siivooja. Enpä ollut moista ajatellut. Siis yleensähän se on niin, että me koemme Hänen ymmärtävän meitä, jossakin meidän tilanteessamme, kun kaikki on sekaisin.

Mutta en minä haluaisi, että Jumalasta tuntuu samalta siivoojasta: ettei työ koskaan lopu, se on raskasta, eikä siitä saa riittävästi rahaa ja tuskin kukaan sitä arvostaa. Eikä sitä edes kukaan halua tehdä. Otankohan liian itsestään selvyytenä sen, että Hänet voi aina pyytää siistimään kun itse sotkee? 

Taru