Kohtuuton Jumala

Kohtuuton Jumala

Markus 13. kesäkuuta 2018

Raamattu opastaa, lohduttaa ja haastaa. Tuntuu siltä, että nykyajan lukijaa erityisesti haastaa. Monille kristityillehän Sanan pintapuolinen tunteminen merkitsee suosikkijakeiden viitoittamaa tuttua ja helppoa lankkutietä upottavan suon yli. Tämän turvallisen väylän ulkopuolella on pelottava hetteikkö, jossa lukijaa pohdituttavat käskyt tuhota kokonaisia kaupunkeja asukkaineen, sosiaalista ja seksuaalista käytöstä koskevat vaatimukset kohtuuttoman ankarien rangaistusten uhalla, pikkutarkat säädökset jumalanpalveluksen yksityiskohdista... Uuden Testamentin puolella maaperä tuntuu jo kantavammalta, mutta ankaria vaatimuksia löytyy välillä Jeesukselta ja Paavaliltakin – ei fyysisen kuoleman, mutta usein iankaikkisen kadotuksen uhalla. Eikö Jumala olekaan rakastava Isä? Miksi Hän toimii Raamatun kuvaamassa historiassa välillä niin julmasti? 

Teologit kysyvät, mikä on Jumalan tärkein tai luonteenomaisin ominaisuus. Vastaus löytyy Ilmestyskirjan neljännestä luvusta, joka tarjoaa välähdysmäisen kuvan Jumalan valtaistuinsalista, jossa enkeliolennot palvovat Herraa lakkaamatta toistaen “Pyhä, pyhä, pyhä...” Juuri absoluuttinen pyhyys on Jumalan olemuksen ytimessä. Absoluuttisessa pyhyydessä ei ole mitään kohtuullista. Siinä ei ole mitään sovittelevaa. Se vaatii rangaistusta kaikkia epäpyhiä tekoja vastaan omien absoluuttisten standardien nojalla. 

“Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole Minun teitäni”, sanoo Jumala Jesajan kirjassa (55:8). Jaetta on käytetty tavallisesti – varmasti usein perustellustikin – lohduttamaan syyllisyytensä kanssa painivia, mutta se kuvaa myös Jumalan pyhyyden ja kirkkauden käsittämättömyyttä syntiinlangenneen ihmisen näkökulmasta. Monilla ihmisillä on toki enemmän tai vähemmän tiedostettu epämääräinen kaipuu pyhyyteen. Tämä kaipaus ei kuitenkaan ole vielä sitä päättäväistä tahtoa vaeltaa johdonmukaisesti pyhyydessä, jota Jumala vaatii – jota Jumalan oikeastaan on vaadittava oman luonteensa vuoksi. Eikä pyhyyttä ominaisuutena voi erottaa Jumalan persoonasta, vaikka monet mystiikkaa arvostavat niin haluaisivat tehdäkin. 

Erään kristillisen lähetysjärjestön johtaja sanoi islamin olevan kohtuullisuuden uskonto, kristinuskon taas kohtuuttomuuden. Hätkähdyttävä väite on perusteltu. Ensiksi mainitussahan Jumalan pyhyys on kohtuullistettu; Jumala antaa suvereenisti anteeksi katuvalle, jos Hän vain päättää olla ottamatta syntiä huomioon. Raamatun ilmoittama Jumala taas ei voi antaa anteeksi vain unohtamalla rikkomukset, koska tämä olisi ristiriidassa Hänen pyhyytensä kanssa. Siksi synnit, pienet ja isot, vaativat aina ennemmin tai myöhemmin joko rangaistusta tai sovitusta, niin kohtuuttomalta kuin se tuntuukin. Kristittyinä tiedämme synti-pyhyys-ongelman tulleen ratkaistuksi Jeesuksen kautta; Hänen sovitusuhrinsa oli välttämätön niin uuden kuin vanhankin liiton uskoville (joiden lopullinen pelastuminen eli pääsy Jumalan iankaikkiseen yhteyteen oli tulevan Messiaan varassa). Hänen sovituksensa tarjoaa – meidän näkökulmastamme – uskomattoman vaivattoman keinon saada armahdus maailmankaikkeuden pyhältä Luojalta. Armo on tarjolla kaikille, ketkä vain kuulevat siitä ja haluavat ottaa sen vastaan. Kohtuutonta tämäkin!

Markus

 

Kuva: FreeImages.com/ Jason Hochman