Lähestykää Jumalaa

Lähestykää Jumalaa

Markus 1. marraskuuta 2013

John Beveren "Lähestykää Jumalaa" -kirjan lähtökohta on pastorien ja raamatunopettajien yleinen perusprobleema: uskovatkaan ihmiset eivät useinkaan etsi kestävästi läheistä yhteyttä Jumalaan, vaan heidän elämänsä täyttävät maalliset ja materialistiset kiinnostuksen kohteet.

Beveren ensimmäinen huomio on lohdullinen: Jumala itse haluaa läheisyyttä jokaisen uskovan kanssa, koska rakastaa heitä luominaan ja Jeesuksen kautta lunastaminaan lapsina. Kutsu läheisyyteen on voimassa jokaisen kristityn kohdalla, mutta tämä on vain kutsu, ei pakotusta tai painostusta. Bevere ottaa esimerkin evankeliumin kohdasta, jossa Jeesus kulkee järvellä opetuslasten veneen ohi – läheltä, muttei veneeseen ängeten. Hän tulee opetuslastensa luo vasta, kun nämä huutavat Hänelle. Samoin Jumala lähestyy yhä niitä, jotka sydämestään lähestyvät Häntä. Tarvitaan siis Jumalan nälkä, ja Beveren mukaan me itse päätämme omasta nälästämme. Ongelma onkin hänen mukaansa se, että useimmat kristityt eivät koe Jumalan nälkää, koska he ovat tottuneet ravitsemaan itseään muilla asioilla.

”Olen nähnyt kuinka Herra on puhaltanut liekkiin tulen, joka on ollut kuolemaisillaan niin monissa. Seurakunnissa ja konferensseissa minulle sanotaan toistamiseen, että he eivät edes tienneet, kuinka kauas olivat langenneet, kunnes liekki syttyi uudelleen ja heidän halunsa etsiä Herraa syttyi palamaan. He ymmärtävät, että eivät ole varjelleet sydäntään ja ovat menettäneet ruokahalun, joka on ominaista terveelle sydämelle.”  (s. 48)

Bevere havainnollistaa eri suhtautumistapoja Jumalaan esimerkeillä Vanhasta Testamentista. Israelin kansa otti innokkaasti vastaan Jumalan avun vapautuakseen orjuudesta ja päästäkseen luvattuun maahan. Into vaihtui kuitenkin ärtymykseksi ja kapinaksi tilanteissa, joissa asiat eivät tapahtuneet heidän haluamallaan tavalla. Beveren mukaan israelilaiset olivat kiinnostuneita vain Jumalan siunauksista (Hänen ”kädestään”), kun taas Moosekselle tärkeintä oli henkilökohtainen läheisyys Jumalan kanssa (Hänen ”kasvonsa”).

Yksi ratkaiseva tekijä, joka Beveren mukaan yleensä puuttuu länsimaisesta kristillisyydestä, on Jumalan pelko, josta Raamattu puhuu usein:

”Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni.” (5 Moos. 5:29)

”Herran neuvo on tunnettu niille, jotka Häntä pelkäävät, ja Hän ilmoittaa heille liittonsa.” (Ps. 25:14)

Herran pelko (jonka Bevere erottaa epäterveestä, Jumalaa välttelevästä pelkäämisestä) ilmenee horjumattomana Jumalan ja Hänen sanojensa – sekä kirjoitettujen että Hengen suoraan ilmoittamien – kunnioittamisena; se ilmenee Hänen tahtonsa tottelemisena riippumatta siitä, tuoko se meille hyötyä (tai vaikka siitä näyttäisi olevan haittaakin). Lisäksi oikeanlainen Jumalan pelko varjelee meitä lankeamasta siihen ansaan, että todellisen, elävän Jeesuksen sijasta uskommekin omien toiveidemme ja lihallisten tunteidemme luomaan mielikuvaan Hänestä. Bevere vertaa tällaista suhtautumista urheilutähteä ihailevaan faniin, jolle kyseinen urheilija ”omana itsenään”, arkielämässään on täysin tuntematon. Samankaltainen ilmiö tapahtui israelilaisten leirissä, kun he loivat Jumalasta vasikkaa muistuttavan kuvan (kyseessä ei siis Beveren mukaan ollut tietoinen epäjumalanpalvelus, vaan vääristynyt, lihallinen kuva siitä elävästä Jumalasta, joka oli johdattanut kansan pois Egyptistä).

Edes aktiivinen hengellinen toiminta, palvelu seurakunnassa tai tunteenomainen ylistyslauluun osallistuminen ei vielä todista Jumalalle ehyesti antautuneesta sydämestä. Bevere muistuttaa, että sydämen palvova asenne käsittää Jumalan tahdon etsimisen myös perhe-elämässä, työelämässä, kodin arjessa... toisaalta läheisessä suhteessa Herraan ei kyse ole pohjimmiltaan teoista, vaan Jumalalle antautuneesta sydämestä, joka on Hänen edessään täysin avoin, rehellinen ja nöyrä.

Mitä käytännön neuvoja Bevere antaa niille, jotka kaipaavat lähemmäksi Jumalaa? Kirjan loppuluvuissa hän kertoo Pyhän Hengen merkittävästä, mutta usein unohdetusta tehtävästä uskovan elämässä. Pyhä Henki on Jumalan Persoona, joka on yhteydessä uskovan uudestisyntyneeseen henkeen, ja jonka kautta ihminen voi kokea läheistä kumppanuutta Isän ja Jeesuksen kanssa. Tämä on ainakin teoriassa tuttua kaikille uskoville, mutta olennaista on uskoontulon jälkeinen Pyhän Hengen kaste. Tämän ulkoisena merkkinä on Beveren  raamatuntulkinnan mukaan aina kielilläpuhuminen. Tämän lahjan vastaanottaminen uskon kautta ja sen jatkuva käyttö yksityisessä rukouksessa (ja joidenkin henkilöiden kohdalla julkisena, ulkopuolisten ymmärtämänä tai seurakuntalaisten selittämänä puheena) on kirjoittajan mielestä edellytys läheiselle, intiimille suhteelle Jumalaan.

Nekin kristityt, joiden mielestä kielilläpuhumista ei ole tarkoitettu kaikille (Hengellä täyttyneille) uskoville, voivat hyötyä runsaasti tämän kirjan lukemisesta. Joissain kohdissa Beveren opetukset tuntuvat varsin radikaaleilta ja vaativilta – herkemmät lukijat voivat jopa ahdistua joistain lauseista. Tästä huolimatta kirja sisältää paljon hyvää, ja se haastaa jokaisen uskovan lukijansa peruskysymyksen ääreen: Jos Jumala on minulle kaikkein tärkein, miksi elämässäni etsin ja kaipaan Häntä niin harvoin ja puolisydämisesti?

Arvioijana Markus

John Bevere: Lähestykää Jumalaa, 272 sivua. Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus 2005. Kirjan voi ostaa vaikka täältä.