Lauri

Lauri

Manu 25. toukokuuta 2012

Tapani Suonnon Lauri Jakkilan elämästä kirjoittama kirja 'Lauri' oli aikamoinen yllätys. Olin kyllä kuullut sekä Lauri Jakkilan että Via Dolorosa -järjestön nimen, mutta minulla ei ollut aavistustakaan henkilöstä nimien takana. Jopa kirjoittaja kuvaa tarinaa niin uskomattomaksi, ettei hän itsekään Jakkilan elämää vierestä seuranneena uskoisi sitä ilman todistusaineistoa.

Lauri Jakkilan lupaava urheilu-ura loppui alkoholin ottaessa enemmän tilaa. Viina vei miehen kahdeksikymmeneksi vuodeksi siltojen alle ja roskapönttöihin. Hän todella oli niin pohjalla kuin ihminen Suomessa saattaa olla. Lauri oli tuttu sekä poliisille että terveydenhoitohenkilöstölle. Hänet kutsuttiin kahdeksankymmentäluvun lopussa Perjantai Kristukselle -iltaan, missä hän sai jättää vanhan elämänsä ristin juurelle ja aloittaa aivan uuden ja erilaisen elämän Jeesuksen johdatuksessa. Samana iltana hän pääsi Perjantai-kodille Soukkaan, ja muutaman viikon kuluttua Siuntion Karismakodille päihdekuntoutukseen oppimaan uuden elämän alkeita.

Jeesus kutsui häntä auttamaan toisia avun tarpeessa olevia. Muutaman kuukauden kuluttua hän piti jo teetupatilaisuuksia vanhoille ryyppykavereilleen. Jumala kutsui häntä auttamaan Tarton lastensairaalaa. Kohta itsenäistyvässä Eestissä sairaaloissa oli pulaa melkein kaikesta. Lauri onnistui saamaan rahat kokoon laivalippuun Tallinnaan, missä hän tapasi Tarton sairaalan lääkärin ja sopi avustuskuoman toimittamisesta Tarttoon. Siinä vaiheessa hänellä (eestiläisistä puhumattakaan) ei ollut aavistustakaan, miten asiat käytännössä onnistuisivat. Laurilla oli ainoastaan vaatteet päällään, paluulippu Helsinkiin, ja Jumalan kutsu avustaa lastensairaalaa. Kotiin päästyään hän otti yhteyttä sairaaloihin ja lääkeyrityksiin pääkaupunkiseudulla. Jo parin viikon päästä ensimmäinen kuorma oli menossa Tarttoon. Seuraavien vuosien aikana Lauri vei Tarttoon miljoonien markkojen arvosta avustusta. Avustusreissujen yhteydessä pidettiin hengellisiä tilaisuuksia sairaalassa. Nämä olivat hyvin suosittuja sekä henkilökunnan että potilaiden puolesta.

Kirja kertoo kuinka Jumala johdatti Jakkilan aloittamaan hengelliset tilaisuudet eduskunnassa sekä avustustyön Venäjällä ja Kiinassa. Suurin ihme oli kuitenkin avustusmatkat Pohjois-Koreaan. Korea oli kärsinyt katovuosista ja jotain kautta tieto Lauri Jakkilan avustustyöstä oli yltänyt sinne asti. Pohjois-Korean virkamiehet pyysivät häntä kutsumaan kaikkia maailman kristittyjä auttamaan Pohjois-Korean kansaa syksyllä 1997. Reilua kuukautta myöhemmin ensimmäinen avustusjuna lähti Helsingistä kohti Pjongjangia mukanaan kahdeksan vaunullista (233 tonnia) elintarvikkeita.

Lauri Jakkila lensi pienen ryhmän kanssa junaa vastaan Pohjois-Koreaan. Heidän suureksi hämmästyksekseen ryhmä otettiin vastaan kuin valtionpäämiehet. Heidän vastaanottajanaan oli parlamentin varapuhemies, joka kuljetti ryhmää ympäri maata televisiokameroiden seuratessa. Lauri todisti Jumalasta maan päättäjille ja antoi esimerkiksi koreankieliset Raamatut parlamentin puhemiehelle ja kulttuuriministerille. Myöhemmin hän vei vielä suurempia avustuseriä Pohjois-Koreaan. Seuraavalla retkellä olivat mukana mm. paikallisilla laulufestivaaleilla esiintyneet laulaja Leo Louhivaara ja Lasse Heikkilä.

Kirja puhuttelee voimakkaasti sillä, miten yksinkertainen luottamus Jumalaan vie oppimattoman ja kielitaidottoman miehen valtionpäämiesten rinnalle. Rosoinen kansanmies herätti tunteita suuntaan ja toiseen, mutta lopputulos ratkaisee. Uskovan äidin rukoukset kantoivat hedelmää, vaikka pari vuosikymmentä tilanne vaikutti vain huononevan. Sittemmin jo kuolleen Jakkilan lähtökohdat ja elämäntyö nostavat hänet nykyajan uskonsankarien joukkoon. Kaikilla meilläkin on toivoa elämäntilanteesta riippumatta, kunhan vain laitamme uskomme Jumalaan.

Jumalalle on todellakin ihan kaikki mahdollista!

Suonto, Tapani: 'Lauri'. 208 sivua. Yhteiskustannus Perjantai-koti ry & Ristiretki Via Dolorosa ry 1998. Kirjaa voi tilata One Way Missiosta.