Lupa olla

Lupa olla

Pia 17. huhtikuuta 2018

Olen monen vuoden ajan lukenut Raamattua tietynlaisilla silmälaseilla. Skannannut kaikki ihmeet ja merkillisyydet. Huomannut vain sellaiset tapahtumat, jotka eivät ole tavallisia ja arkipäiväisiä. Tällä viikolla pysähdyin toisenlaisen näkymän äärelle.

Ja Jeesus lähti sieltä ja tuli Galilean järven rannalle; ja hän nousi vuorelle ja istui sinne.  Matteus 15:29

Rakastin pitkiä kävelylenkkejä valtavan paljon jo teini-ikäisenä. Pari tuntia saattoi vierähtää nopeasti kierrellessä metsissä ja peltojen laidoilla. Nyt kun katselin Sanasta silmieni eteen nousevaa maisemaa, mietin Jeesusta kävelemässä järven rannalle. Pohdin, mahtoiko hän nauttia kävelylenkistään. Katsella järven maisemaa ja eteen aukeavaa vuorta. Jotenkin tuo lause sai minussa aikaan syvän levon kokemuksen. Kaiken arkisen hälinänkin keskellä läheisyys hänen kanssaan tuli taas niin todeksi. 

Samalla mietin, että voisinko syleillä sitä totuutta, että Jeesuksen syntymä ihmiseksi, antaa myös minulle luvan olla ihminen. Voisinko astua siihen paikkaan, jossa polullani Jeesuksen kanssa katselisin ennen pyhänä ja epäpyhänä pitämiäni asioita ja nähdä niiden arvon muuttuvan. Entä jos kävelylenkki ja hetki jolloin todistan ihmeitä ovat yhtälailla pyhiä. Koska elämä sinun kanssasi ja yhteydessäsi on.

Pia

Kuva: FreeImages.com/ ebau