Maailmanloppu ja muita mietteitä

Maailmanloppu ja muita mietteitä

Leena 20. toukokuuta 2010

Istun saunarannassa Pertunmaalla ja tuijotan maisemia ympärilläni. On toukokuinen sunnuntai ja täysi kesä. Kevääksi tämän paljastaa ainoastaan pari numeroa liian pienet lehdet puissa. Joutsenet järjestävät jonkinlaisen välikohtauksen järvellä. Niillä on niin kova ääni, että luulisi torvisoittokunnan saapuneen.Kuikat huutavat ja käet kukkuvat. Aika katoaa ja suomalaisuus tiivistyy ilmassa. Mietin maailmanloppua. Voi tuntua aikaan ja paikkaan sopimattomalta aiheelta, mutta tottumus on toinen luonto. Olen melkein aina miettinyt maailmanloppua järven rannalla.

Maailmanloppua mietittiin varsin aktiivisesti 70- ja 80-lukujen jälkihippimainingeissa. Silloin se tuntui olevan aivan kulman takana. Oli öljykriisiä ja muuta, porukat täyttivät Saksalaisen kirkon lattioita myöden tullessaan kuuntelemaan Leo Melleriä. Tunnelma oli varsin tiivis. Kerran kesken saarnan maa jyrähti, kun jossain tehtiin räjäytystöitä. Olimme aivan varmoja, että nyt se tulee…

Muistan erinäisiäkin järvenrantoja elämäni varrelta, joissa olen istunut miettimässä tulevaa maailman kohtaloa. Miksi tämän täytyy kadota, saastua, loppua? Miksi ihminen on ollut niin tyhmä? Nykyään ymmärrän, että Jumala luo uutta. Aina uutta. Meillä on tulevaisuus, vaikka tämän maailman tulevaisuus onkin toisenlainen. Jumala tulee luomaan uutta, koska luominen on hänen olemuksessaan. Tälläkin hetkellä luonnossa piilee hihitys, joka on lähes korvin kuultava. Jumala suunnittelee uutta.

Naisten kanssa olemme koko kevään miettineet ankarasti erilaisia asioita. Illat ovat muistuttaneet sellaisia hautomoita, joissa kaikilla on mietintämyssyt päässä (tiedättehän, sellainen käkikellon näköinen). Viime viikkojen tapahtumat ovat tuoneet maailmanlopun ja lopunajat mukaan puheisiin. Mitä, kuka, missä, milloin, missä järjestyksessä? Missä järjestyksessä kuolleet nousevat ylös? Kuka tapaa ketäkin yläilmoissa. Missä on mitäkin (kuten Aabrahamin helmat) ja koska? Jalat öljymäellä, missä minä olen silloin? Ilmassa? Entä sinä? Miten lukea viikunapuuta? (Kävin katsomassa Plantagenissa, mutta en ymmärtänyt mitä olisi pitänyt ymmärtää. Haen yhden ruukkuun parvekkeelle, ehkä se sitten avautuu.)

Jos me nyt elämme aika lähellä loppua ja mahdollisesti ajan tyylisuunta on lähinnä laodikealaista, niin olisiko viisasta tarkistaa asemansa ja pultata itsensä kiinni perustaan? Tyhmäähän se nyt olisi elää elämänsä kristittynä ja sitten juuri vähän ennen kuin kaikki tapahtuu, tippua kyydistä. Vai? Mieti nyt, elät elämääsi kristittynä, ehkä lapsesta saakka seurakunnassa olleena. On ilmoitettu, että Jeesus tulee puolen yön aikaan hakemaan. Kello 23.58 päätät, ettet jaksa enää odottaa. Lähdet koiran kanssa ulos (huomaa vertauskuva) ja sillä aikaa Jeesus tulee…

Leena, naisten pienryhmän vastuuhenkilö