Marian sydän

Marian sydän

Pia 26. tammikuuta 2016

Mitä mahtoi ajatella, unelmoida, pieni tyttö, Maria nimeltään. Puolisosta, lapsista, kodista, juutalaisista häistänsäkään. Vaeltaen siveästi, urheasti, töillään, toimillaan, hän Jumalaa miellyttää.

Vaan ei arvannut varmaan, että ehdotus oli nurkan takana, joka jäljen jätti. Suuresti hämmästytti. Koko kylää, koko sukua. Ei aavistanut tällaista polkua.

Usein mietin enkeliä, jonka näki, mutta mietinkö nuorta tyttöä? Joka unelmansa oli valmis siinä paikassa jättämään. Tietämättä miten kävisikään. Avioliiton ulkopuolella lasta odottaessaan, jonka isästä ei tiedetty mitään. Tai niin kai puhuttiin. Sanoiko hän heille, kysyjille, puhujille, "se on itse Jumala"? Vai kantoiko vain salaisuutta sydämensä aarteena, pilkankin kipeän kohteena?

Millainen on sydän, joka laskee unelmansa toisen käsiin, Ikuisen käsiin? Joka kuulee outoa puhetta ja sanoo, "tapahtukoon niin". Vaikkei käsitä. Millainen on naisen sydän, joka luopuu puhtaan maineesta, kantaakseen lupausta, suojellakseen odotettua Lasta. Mutta saaden palkaksi arkeensa ehkä vain pilkkaa, ylenkatsetta.

Millainen on sydän, joka pysyy pehmeänä, sen kaiken keskellä? Joka katsoo vain ylemmäs, ottaa epäsovinnaisen roolin, vaieten inttämästä, Luojansa edessä?

Sellainen sydän on valmis olemaan miellyttämättä ihmisiä, jos Jumalan avaama tie yllättääkin kaikki, tai aivan pöyristyttää. Sydän, asetettuna erilleen, Jumalan teitä varten, olivatpa miten epäsovinnaisen näköisiä. Pehmeä ja muokattavissa oleva sydän. Rohkea ja rakastunut sydän. Isälle antautunut, tyhjälle paperille nimensä allekirjoittanut sydän. Täytä sinä Isä, se paperi, miten tahdot. Minä olen mukana, vailla valitusta. Se oli Marian sydän. Onko se minunkin?

Pia

 

Kuva: FreeImages.com/ Chelsee Tysoe