Miksi Saara nauroi?

Miksi Saara nauroi?

Saara 4. syyskuuta 2009

Perhekerho alkoi pari viikkoa sitten iloisissa tunnelmissa pitkän kesätauon jälkeen.  Paikalle oli kokoontunut joukko vanhoja, sekä muutamia uusia kerholaisia. Saimme olla todistamassa monia ihmeitä: kevään sylivauvoista on muutamassa kuukaudessa kuoriutunut käveleviä taaperoita.

”Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.” (Mark. 10:14).

Lasten kaltaisten on Jumalan Valtakunta! Mitä se tarkoittaa? Olenko lapsen kaltainen? Olenko riippuvainen Jumalasta kuten lapsi äidistään? Uskonko ja luotanko Jumalan sanaan kuten pieni lapsi isänsä sanaan.  Uskonko että Jumalalle on kaikki mahdollista, vai olenko pienentänyt Jumalan lähes itseni kokoiseksi.

Muutama päivä sitten kuuntelin ääniraamattua ja jäin miettimään kaimani Saaran kohtaloa. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa luvussa 18 Herra ilmestyi Abrahamille.  Jumala ilmoitti että seuraavana vuonna Saara on synnyttävä pojan.  Abraham ja Saara viettivät jo vanhuuden päiviään, joten ajatus omasta pojan saamisesta tuntui mahdottomalta. Herran sanoman kuultuaan Saara naurahti itsekseen.

”Silloin Herra kysyi Abrahamilta: "Miksi Saara nauroi? Miksi hän ajatteli: 'Voisinko minä todella vielä synnyttää, vaikka olen näin vanha?' Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna minä palaan luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin Saaralla on poika."  Saara väitti: "En minä nauranut", sillä hän oli peloissaan. Mutta Herra sanoi: "Saara, kyllä sinä nauroit." (1 Ms. 18:13-15).


Raamatun Saaran tavoin usein nauran mahdottomilta tuntuville asioille. Onneksi Saara lopulta ymmärsi olevansa tekemisissä ELÄVÄN Jumalan kanssa, Hänen jolle mikään ei ole mahdotonta.  ”Herran pelko on viisauden alku!” (Snl. 9:10).


Unelmista voi tulla totta Jumalan kanssa! Meidän on jo aika kokeilla, kantavatko jalat. On aika ottaa se ensimmäinen askel, sitten toinen ja kolmas… eikä aikaakaan kun huomaat että ihme on tapahtunut ja mahdottomasta on tullut mahdollista!

Saara, Majakan lapsityöntekijä