"Miksi?"

"Miksi?"

Salli 22. tammikuuta 2013

Elämässä tapahtuu paljon sellaista, mitä me emme ymmärrä ja joiden syitä me emme tiedä. Pienten tapahtumien summa saattaa johtaa suureen ja merkittävään lopputulokseen. Kaikelle tapahtuneelle ei välttämättä koskaan löydy syytä, eikä kysymyksiin vastausta, ainakaan järjellistä. Yksi ihmisen useimmiten käyttämistä sanoista onkin "miksi?".

Kun kohtaamme elämässä vastoinkäymisiä, ikäviä asioita tai jopa tragedioita, olemme herkästi kysymässä tai jopa syyttämässä Jumalaa tapahtuneesta. "Isä, mitä olen tehnyt väärin? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Miksi näin piti tapahtua? Miksi sallit tämän?". Entä sitten kun kohtaamme onnen? Kyseenalaistammeko silloinkin Jumalan tarkoitusperät? Vaikka usein ajatellaan, että suomalaiseen kulttuuriin ja kansanperinteeseen kuuluu valittaminen palkkaeduista säähän ja naapureiden räkänokkiin, olisi suorastaan hullunkurista valittaa siitä, että meille tapahtuu jotakin positiivista. "Jumala, miksi oi miksi sain palkankorotuksen? Yhyy, miksi sain terveen lapsen?". Edes suomalaisen suuhun se ei tunnu sopivalta.

Miksi me kyseenalaistamme sen, mitä Jumala tekee tai sallii? Sanoohan Jumala Jesajan kirjassa "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella." (Jes. 55:8-9)

Emme koskaan tule ymmärtämään Jumalan tarkoituksia. Me näemme elämämme kartasta vain pienen osan, Matinkylän vanhan ostarin. Jumala näkee jopa Suvelaan. Vaikka luottaminen Jumalan arviointikykyyn on välillä haastavaa, ei siihen kannata jäädä. Paras tapa onkin rukoilla elämäämme Jumalan mielen mukaisia ratkaisuja. Jos Jumalan ajatukset ovat meidän ajatuksiamme korkeammat ja Hänen näkökenttänsä laajempi, miksi emme luottaisi niihin?

Salli