Mitä onkaan nyt

Mitä onkaan nyt

Pia 20. maaliskuuta 2018

Kun mieleni katselee näkymää edessäni nuivin silmin, kysyn kysymyksen. Missä ja milloin olikaan se hetki, ne hetket, kun Sinä kohtasit minut? Niin monet kerrat olin tässä näin. Kotona, näissä tavallisissa huoneissa. Kun sydämeeni kaadettiin rakkaudella, huolenpidolla ja toivolla täytettyjä sanoja.

Tai olin siellä, jonne sinä minut veit. Paikassa, jonne en olisi itse päässyt. Siellä korkealla kalliolla, jonne vievä polku oli täynnä riskejä. Riskejä, jotka sinä sait näyttämään iloisilta ja vapauttavilta. Ei uhkaavilta ja tuomitsevilta, vaan seikkailulta kanssasi. Kerroit minulle erään kerran, että tiettyjä asioita en löydä sieltä, missä olen turvassa. Ja ne polut, joilla en ole omassa turvassani, ovat kuin testejä. Niiden varrella voin testata, onko ankkurini Sinussa.

Juuri nyt olet tuonut minut monien polkujen päähän. Yksi polku toi minut tähän ja sen varrella minua karsittiin. Sen vuoksi, että voisin kasvaa vahvemmaksi ja kantaa enemmän iloasi, rauhaasi ja rakkauttasi. Noita ja muita läheisyytesi hedelmiä elämässäni. Toiset polut avautuvat eteeni tuntemattomina. Niihin liittyy lupauksien tienviittoja ja erilaisia riskejä reunustamaan noita tuntemattomia polkuja. Kylteissä on erilaisia kuvia, missä jyrkkiä polun reunamia, missä liukas, kalteva tienpinta.

Mutta minua ei pelota. Ja miten outoa se taas onkaan. Koska arkuus asuu minussa ja varoäänet kuiskivat korviini usein ensiajatusten joukossa. Mutta onko taas tullut se armon aika, kun Sinun olemuksesi, Sinun rohkeutesi elämässäni on suurempi kuin se, mikä minussa vastustaa? Se aika, kun kohtaan kanssasi tuikitavallisen huoneen hiljaisuudessa. Ja sinä muistutat minua siitä, että kaikkein tärkeintä tässä on se, kuka Sinä olet. Ei se, mitä tapahtuu ja miltä kaikki näyttää. Vaan se, miten olemme yhtä Sinun kanssasi.

Sinä saat arkuuteni muuttumaan edessäsi vain oveksi, jonka läpi kuljen rohkeuden puolelle, taas lähemmäksi Sinua. Näitä hetkiä kanssasi en vaihtaisi. Vaikka elämäni näyttää hassulta sillisalaatilta, kaikkine näine polkuineen edessäni. Sinua minä olen etsimässä, kaikessa tässä oudossakin. Koska Sinä olet etsinyt ja löytänyt minut. Minä tahdon nyt etsiä ja löytää yhä enemmän tilaa Sinulle. Vaikka se näyttäisi siltä, että kierrän kaukaa kaikki elämän suuret, suositut maalit.

Tiedän sydämessäni, milloin ja millä lailla Sinulla on tässä tilaa. Tilaa olla se maailmankaikkeuden kokoonkutoja, joka olet. Ja samalla se jokaisen hiukseni laskenut, minut muovannut Isä.

Pia

 

Kuva: FreeImages.com/ Claude Hugenot