Mitä siihen tarvittaisiin?

Mitä siihen tarvittaisiin?

Pia 17. toukokuuta 2013

Mitä tarvittaisiin siihen, että mitäänsanomattomat terälehdet aukeaisivat? Että ruusun hehku vapautuisi kaikkien nähtäväksi?

Entä mitä siihen, että korkki ponnahtaisi riemullisesti ilmaan? Että kupliva juhlajuoma maistuisi juhlaväen huulilla raikkaana kuin kirpeä keväinen aamu?

Mitä siihen tarvittaisiin, että valkoiset purjeet nousisivat satamassa aamun utuista taivasta vasten? Että ne ottaisivat vastaan lempeät pasaatituulet ja tummanpuhuvat myrskytuulet ja antautuisivat seikkailuun?

Mitä siihen tarvittaisiin?

Mikä saisi tämän hiljan kuoriutuneen varpusen päästämään irti? Se katselee pesän reunalla joka puolelle avautuvia maisemia. Ne ovat houkuttelevia ja samalla äärimmäisen pelottavia. Entä jos siipesi eivät kanna? Pelko kuiskii sen olalla.

Aurinko lämmittää ruusun piilossa lepääviä terälehtiä. Kutittelee niitä, että ne heräisivät venyttelemään uneliaisuuden harteiltaan terälehtien suojista. Talvi on jo ohi. Kuuletteko kuinka linnut laulavat kutsuaan? Kevät on täällä ja kesä aivan nurkan takana. Kaikki odottavat teitä. Kesä hyppää näkyviin heti, kun uskaltaudutte esiin. Lupaan sen, kuuluu lämpöinen kutitus.

Korkinavaaja työntyy pehmeään korkkiin lempeästi. Pullo on hyllyllä. Se on odottanut kauniina kuin kirkas juhlapäivä. Sen kyljessä komeileva iloisen värinen kuva ja paksun lasin takana leikkivät poreet ovat tuoneet hymyn päivänsankarin naamalle joka kerta kaapinoven auetessa. Nyt se säteilee tuossa isän käsissä odottaen avaamista. Korkki vain vastustelee. Se ei aukeaisi millään. Kaikki odottavat malttamattomina ympärillä. Anna kun minä yritän, kuuluu jostain. Eikö se jo aukeaisi? Tätä päivää on odotettu jo niin kauan.

Uusi omistaja on kevään koittaessa kuurannut veneen kaikki pinnat. Nyt se näyttää kuin uudelta. Lankkulattiasta nousee ihanasti raikas puun tuoksu. Kyljet kiiltävät, kun auringon säteet heijastuvat niihin leikkisästi liplattavasta merivedestä. Kevätjäät ovat sulaneet ja ulappa kimmeltää kutsuvana. Ensipurjehdus on suurta juhlaa. Venettä varten säästettiin pitkän aikaa. Laskettiin kuukausia ja vuosia. Käytiin purjehduskursseja. Luettiin merikarttoja ja ajeltiin pitkin rantaviivaa katsellen kaihoisasti edessä aukeavaan saaristoon. Tuonne kun pääsisi. Tuntisi aaltojen keinuvan liikkeen jalkojensa alla. Olisi matkalla kohti tuntematonta seikkailua.

Purjehtija hyppää puunatulle lankkulattialle ja alkaa innoissaan aukaista purjeiden naruja. Kuinka hän ei ole tätä ennemmin huomannut? Nehän ovat aivan umpisolmussa. Sellaisessa sotkussa, että.

Sydän sykkii pienen varpusen rinnassa kiivaasti. Minut on luotu tätä varten. Ei vangiksi omaan pesääni, vaan lentämään. En voi antaa periksi nyt, kun kaikki on ulottuvillani. Minun on aukaistava sydämeni yhtä aikaa pelolle ja rohkeudelle. Muuten kadun. Minun on vain päästettävä irti. Irti tutusta turvallisesta. Irti tyytymisestä. Irti suojaisan paikan mukavuudesta. Minun on avattava siipeni tuntemattomille, pelottaville puhurituulille. Senkin uhalla, että huomaisin, etten osaa lentää. Mutta vain irtipäästämällä voin oppia. Päästääkseni irti, minun on annettava kaikkeni. Muuten jään vangiksi.

Siihen vaaditaan ihme.

Jotakin salattua tapahtuu. Ruusu aukeaa. Korkki pomppaa pamahtaen auki. Pisaran sijaan pulppuaa vuolas virta kuohuvaa juomaa pikareihin. Purjeet avautuvat. Ankkuri nostetaan ylös.

Varpunen sulkee silmänsä, lakkaa hengittämästä hetkeksi ja hyppää tyhjän päälle.

Samalla tavoin minun sydämeni hyppäsi sinä päivänä. Kun päästin irti. En vieläkään tiedä miten. Mutta avauduin Rakkaudelle. Hän valloitti minut. Lähdin uskomattomalle matkalle.

Matkan aikana kävi, niin kuin monesti käy. Aloin kaivata takaisin pesään. Alkoi pelottaa taas. Hautauduin varjoihin. Kaivoin lahjani hiekkaan ja vapisin. Kunpa minua ei huomattaisi. Pysyisin turvassa.

Mutta onneksi hän ei jättänyt minua, vaikka työnsin hänet syrjään. Hän vapautti minut peloistani jälleen. Hän kutsui minut uudestaan päästämään irti. Hyppäämään. Ja lupasi huolehtia minusta. Hänen ojentaessaan kätensä varjoihini tapahtui jotain. Auringon säteet heijastuivat kasvoihini hänen kädessään olevasta reiästä. Silloin ymmärsin, ettei hän koskaan voisi jättää minua. Hän oli maksanut minusta kovimman hinnan. Kaiken. Hänen rakkautensa on minun ihmeeni.

Pia