Simson oli Israelin hallitsija 20 vuoden ajan. Hänen tarinansa kerrotaan Tuomarien kirjan luvuissa 13-16. Se alkaa, kun enkeli ilmoittaa hänen lapsettomille vanhemmilleen, että he vielä saisivat pojan ja tästä tulisi Israelin tuomari. Kun Simson varttui, hän olikin Israelin tuomarina 20 vuoden ajan. Se tarkoitti siihen aikaan, että Simson oli sotilasjohtaja ja heimopäällikkö. Israelilaisten päävihollisia olivat silloin filistealaiset.

Simsonilla oli kaikki voimat puolellaan: hänellä oli yliluonnolliset voimat, komea ulkonäkö ja yhteys Jumalaan. Siitä huolimatta Simson oli itse pahin vihollisensa. Hän tuhlasi elämänsä ja hankkiutui yhä uudelleen pahoihin vaikeuksiin.

Me voimme langeta tänään samoihin ansoihin kuin Simsonin aikaan.  Simsonin kertomuksesta löytyy kolme hyvin tavallista tapaa, joilla itse aiheutamme itsellemme ongelmia. Tunnistamalla nämä ansat voimme selviytyä tämänhetkisistä ongelmistamme ja myös välttää monia vaikeuksia tulevaisuudessa.

Miten opimme virheistämme?

Kerjäämme vaikeuksia, mikäli kieltäydymme oppimasta virheistämme.  Simsonilla oli kaksi suurta heikkoutta elämässään, eikä hän koskaan oppinut hallitsemaan kumpaakaan. Ne koituivat lopulta hänen turmiokseen.

Ensimmäinen hänen heikkouksistaan oli äkkipikainen mielenlaatu. Simson vihastui usein ja menetti malttinsa. Hänen toimiensa ensisijainen vaikutin oli kostonhalu. Simson tappoi kolmekymmentä miestä saadakseen heidän vaatteensa, kun hän oli vihan vimmassa (Tuom. 14:12–19). Hän sytytti pellon liekkeihin vain antaakseen samalla mitalla takaisin (Tuom. 15:3-5).

Toinen Simsonin heikkous oli hallitsematon ruumiillinen halu. Hän oli ruumiillisesti vahva, mutta moraalisesti heikko. Hän teki samat virheet yhä uudelleen. Hänelle se oli eräänlaista peliä: ”Kuinka lähelle tulta voin mennä palamatta?”

Simson pelasi tätä peliä filistealaisen prostituoidun, Delilan, kanssa. Delila kyseli toistuvasti Simsonin voimien lähdettä. Kerta kerralta Delila pääsi lähemmäs totuutta. Simson leikitteli kiusauksen kanssa leikitellessään Delilan kanssa, ja pian hän poltti itsensä.

Me sallimme itsellemme vääriä mielihyvän aiheita ja sanomme: ”Vain tämän kerran.”  Tai : ”Miten yksi kerta nyt voisi olla vahingoksi?”

Kukaan meistä ei varmaankaan suunnittele epäonnistumista, niin vain käy luontomme pohjalta. Koko elämämme ei suinkaan romahda päivässä, mutta ongelmasta tulee todellinen vaikeus ajan kuluessa, kun kieltäydymme oppimasta virheistämme.

Olen saanut itseni kiinni sanomasta: ”Tämä on elämänalue, jota nyt vain en kykene hallitsemaan. En yksinkertaisesti tiedä, miten päästä siitä. Minä nyt vain olen sellainen.”

Hyvä uutinen on, että Jumala sanoo: ”Minä annan sinulle voiman murtautua pois epäonnistumisten kierteestä.” Kun Simson viimein kohtasi tosiasiat, Jumala mursi hänen epäonnistumistensa kehän, antoi hänelle voimaa tehdä, mitä piti tehdä ja antoi hänelle voiton. Jumala tekee niin myös meille, kun kohtaamme tosiasiat.

Titta