Jeesuksen elämä ihmisenä on hirvittävän mielenkiintoinen aihe. Tämän aiheen ympäriltä on vaan ensin karsittava vähän kliseitä. Kukaan ei oikein tarkkaan tiedä, miten Jeesuksen varhaisemmat vuodet menivät. Tiesikö Jeesus jo syntyessään olevansa Jeesus? Katseli seimestä ympärilleen ja mietti, että täällä sitä nyt ollaan. Paransi vanhan aasin, järjesti riittävästi ruokaa itselleen ja muille ja teki muistiinpanoja mieleensä tulevaa varten.  Vai selvisikö Jumala-asia hänelle vasta myöhemmin matkan varrella kirjoituksia lukiessa ja Jumalan puhuessa.

Usein ajattelemme, että vaikka Jeesus oli ihminen, niin hyvähän hänen oli kun sattui samalla olemaan Jumala. Eihän hänellä siis voinut oikeasti olla mitään ongelmia. Saanen sanoa, että mielestäni koko hommassa ei ole mitään itua, jos Jeesuksen inhimillisyys ei olisi ollut oikeasti inhimillistä, vaan jotenkin feikattua. Olen tässä aiheen mietiskelyssä aivan alkutaipaleella, enkä mitenkään kaikkia näkökulmia huomioinut. Naisten kanssa tätä pohdittaessa on aihe aiheuttanut jonkin verran hämmästystä. Ettäkö Jeesusta olisi mahdollisesti ahdistanut tai huolestuttanut joku juttu? Ei kai? Mutta entäs jos kuitenkin…

Koko ajatusketju alkoi siitä, kun mieleeni eräänä päivänä juolahti, että entä jos Jeesus puhui osittain itselleen sanoessaan vaikkapa: ”älkää mistään murehtiko” tai ”riittää kullekin päivälle oma murheensa”. Ajattelin aikaisemmin, että Jeesus palloili sekalaisesti ympäriinsä reilut kolme vuotta, opetti vähän siellä ja täällä ja sitten ”joutui” ristille. Tuota…, noin se ei kai mennyt kuitenkaan.

Jeesuksen aloittaessa palvelustyönsä hän oli noin kolmekymppinen, siis ei mikään teini enää. Hän oli selvillä elämästä noin ylipäätään ja varmaan aika hyvin myös omasta tulevaisuudestaan. Käydessämme Israelissa pari vuotta sitten matkustelimme ympäriinsä niillä alueilla missä Jeesus liikkui. Oli yhtäkkiä selvää, että kun Jeesus aloitti työnsä, oli se kuin olisi tyrkännyt kumoon ensimmäisen dominon. Homma oli käynnistynyt, loppu häämötti, eikä se ollut kovin valoisa. Saattoi aiheuttaa ahdistusta…

Millaista on kun tietää, että on hammaslääkäri tulossa ja reikiä on… Tentti, pääsykoe, kilpailu, oikeudenkäynti, mammografia… Sitähän väkisinkin miettii tulevia, vaikka niihin olisi vähän aikaa vielä. Voisiko olla, että Jeesus sanoessa ”riittää kullekin päivälle oma murheensa”, tiesikin aivan tarkkaan mistä puhui. Ettei hän tarkoittanutkaan, että höpö-höpö, ole jo hiljaa siinä. Vaan ennemminkin halusi sanoa, että Jumala kyllä tietää ja antaa armonsa ajallaan. Että ei ole hyötyä sinulle eikä minulle siitä, että harmaannuttaa koko tukkansa pelätessään tulevia. Tulevaisuus on kaikilla joka tapauksessa huono siinä mielessä, että kaikkien on esimerkiksi kuoltava ennemmin tai myöhemmin.

Minua on viime aikoina suuresti lohduttanut tieto siitä, että Jeesus oikeasti ymmärtää minua. Että Jeesuksella oli huomattavasti konkreettisempi näkövinkkeli tulevaisuuden pelkäämiseen kuin mitä minulla voi koskaan olla. Ajattele Jeesuksen elämää. Hermothan siinä menisi, jos joutuisi sellaista kestämään. 

Leena, naisten pienryhmän vastuuhenkilö

P.S. Kaikki sanottuhan on parasta aina koetella, joten tapahtui tätä kirjoittaessani seuraavaa: Pastori palasi mökille jäätelönhakumatkalta ja rusautti autonsa suoraan isoon puun kantoon, joka on mystisesti ilmestynyt pihalle yön aikana. Autosta valui ulos joku öljy, joka nyt on saunan vadeissa. Sillä aikaa jäätelö suli ja possut paloivat grillissä. Nyt ollaan vankina mökillä.

 

Kuva: Marga RQ