Nouseva aurinko

Nouseva aurinko

Taru 22. maaliskuuta 2011

Arvatkaa millainen ilo sydämeeni tulikaan, kun avasin rakkaan Majakan kotisivun ja näin pyynnön rukoilla Japanin puolesta. Monen vuoden ajan Japani on ollut mielessäni.

Naisten pienryhmämme ei pelkää vaikeista asioista puhumista. Vaikka joskus tuntuu, että tekisi mieli haudata pää sinne kuuluisaan kuumaan erämaan hiekkaan niin kuin strutsi. Viimeksi puhuimme melko lailla Japanin katastrofista. Olipa jostakin ilmaantunut punainen ilmapallo symboloimaan punaista aurinkoa heidän lipussaan.

Olisi tosiaankin helpompi, jos voisi olla konkreettisesti paikalla raivaamassa vaikka laudanpätkiä kasaan. Mutta vanhurskaan rukous voi paljon kun se on harras. Minä luulen (en tiedä), että meillä on enemmän yhteistä japanilaisten kanssa kuin tajuammekaan. Jos ajattelemme kaikkea yhdistävää, on helpompi rukoilla koko sydämestään.

Mikä meitä siis yhdistää? Ainakin sama kuin kaikkia eli ihmisyyden monimuotoisuus. Erityisesti meitä kuitenkin yhdistää kaipuu luontoon, taiteellinen yksinkertaisuus, Muumit, hiljaisuus, ahkeruus, luova hulluus, karaoke - jopa ikävätkin asiat, kuten puhumattomuus ja masennus. Japanin kielen ääntämyskin on suomalaisille helppoa. No kirjainmerkit jätetään omaan arvoonsa tällä kertaa…

Miten paljon Jumala haluaisikaan olla se nouseva aurinko jokaisen japanilaisen sydämessä.

Taru