Ovi, Cokis ja esirukous

Ovi, Cokis ja esirukous

Taru 8. lokakuuta 2010

Elämissämme on useita mullistuksia, hyviä ja pelottaviakin. Historia tuntee tapahtumat, mutta ei aina tiedä taustalla olleiden ihmisten työpanoksesta. Me näemme rakennuksen, mutta unohdamme arkkitehdin ja rakentajat. Montakohan tuntematonta suuruutta on mahtanut jäädä meiltä salaan? Jumalan tärkeimpiä meille antamia asioita on rukous. Hän lupaa, että vanhurskaan rukous voi paljon kun se on harras (eli sydämestä tuleva ja aito).  Uskon, että kaikki isot muutokset parempaan maailmassamme ovat tulosta jonkun uskollisesta rukouksesta. Saatamme tietää nimeltä suuria herätyksen sankareita, mutta emme niitä, jotka rukoilivat herätyksen esiin.

Oma äitini on hyvä esimerkki Jumalan kutsumasta rukoilijasta. Hän koki tsunamin tapahduttua, että pitää rukoilla jonkun pelastuvan oven päälle ja että hänen ohitseen menisi juotavaa, jottei hän menehtyisi merellä kuumuuteen. Luonnollisesti äidistäni tuntui vähän kummalta, kun ajatus tuli mieleen, mutta hän ajatteli kuitenkin rukoilla. Sitten hän sai lukea lehdestä, että oven päälle oli pelastautunut 12-vuotias tyttö ja hän oli selvinnyt, koska ohi oli kellunut tölkki cokista. Aina rukouksensa tulosta ei saa tietää, mutta tässä tapauksessa niin kävi.

Minulle tämä tapahtuma on jatkuvana rohkaisuna siitä, miten pieneltäkin tuntuva asia voi olla Jumalan antama taakka jonkun toisen elämän pelastamiseksi. Seurakunnassamme on taas aika, jolloin rukousta asetetaan ennalleen. Minä haluan omassa elämässäni taas ottaa rukouselämän kunnostukseen, sillä mitä ihania asioita Jumalalla voikaan olla meille kaikille varattuna, kun me vain tartumme Hänen käteensä.

Taru