Päätöksiä muurahaiskeolla

Päätöksiä muurahaiskeolla

Maria 23. kesäkuuta 2010

Vietin kesäkuun alussa päivän muurahaisena Majakan lastenleirillä. Tutkimme leirillä muurahaisten elämää, askartelimme jokaiselle muurahaispäähineet ja kokosimme isoon laatikkoon oman muurahaisfarmin.

Leirillä oli kuhinaa kuin muurahaispesässä, eli ainakin siinä suhteessa osasimme eläytyä muurahaisten meininkiin. Täyttä samaistumista ei kuitenkaan päivässä ehtinyt tapahtua.

Jäin miettimään, sen suuremmin biologiaa tuntematta, omia havaintojani muurahaisyhdyskunnasta. Tässä kolme havaintoani:

  1. Muurahaiset vaikuttavat varsin fokusoituneilta tehtäväänsä, joka minulle aukeni näin: pesän rakentaminen, ravinnon hankkiminen, seuraavasta sukupolvesta huolehtiminen.
  2. Muurahaiset täyttävät nurkumatta paikkansa yhdyskunnassa vallitsevassa hierarkiassa.
  3. Muurahaisten kyky yhteistyöhön yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi on ihmeellisen saumatonta.

Näistä kolmesta havainnosta päättelin, että se kuhina, joka muurahaiskeoissa vallitsi, ei itse asiassa vastannut leirillämme vallinnutta kuhinaa.

Muurahaisyhdyskunnassa vipinä ja vilske on tarkoituksenmukaista ja päämäärätietoista. Leirimme kuhina johtui siitä, että ohjatun toiminnan ohessa lasten mielenkiinto suuntautui mitä erilaisimpiin ympäristön tarjoamiin havaintoihin ja houkutuksiin: yksi mietti nälkäänsä, muutama keräsi kuulapyssyn kuulia, joku käytti metsästä löytämäänsä keppiä viidakkoveitsenä ja raivasi omaa polkuaan kohti seikkailuja, yksi tuhosi hämähäkinverkkoja, joku totesi potevansa pissahätää ja yhdelle tuli mieleen koti-ikävä.

Ihan hyvin se leiri meni kaikesta hulinasta huolimatta ja hyvin leiriläiset pystyivät osallistumaan ohjelmaan ottaen huomioon leirin ikäjakauman. Tämä kaikki kuitenkin muistutti minua siitä, miten meidän ihmisten elämällä on taipumus ajautua tilaan, jossa elämme kuhinan keskellä, josta emme itsekään oikein ota tolkkua. Meiltä puuttuu luontaisesti kyky taivaltaa järkähtämättömän määrätietoisesti letkassa päämääräämme kohti vilkuilematta ympärillemme, kuten muurahaiset tekevät.

Haluan nähdä itseni uskon silmin tilanteessa, jossa Jumalan valtakunnan asiat ja suhteeni Herrani kanssa ovat minulle niin tärkeitä, että muurahaisen tavoin kuljen turhille, nyt vielä houkutteleville, virikkeille immuunina kohti Jumalan syvää tuntemista ja Hänen suunnitelmansa täyttämistä.

Haluan, että täytän itseni niin tietoisuudella Jumalan suuruudesta, että tilanteessa kuin tilanteessa ensimmäinen ajatukseni on, Herra on suuri, Hän pystyy! Tällöin Jumalan valtakunnan todellisuudesta alkaa tulla todellisuutta elämässäni ja voin tulla todelliseksi Sanan tekijäksi. Tiedän tavoitteen olevan vähintäänkin haastava, tiedän, etten itsessäni siihen pysty, mutta näen Sanasta, että se on mahdollista sille, joka uskoo!

Lastenleirin jälkeen sydämessäni syttyi halu oppia siitä muurahaiskeon tuijottamisesta muutama asia:

  1. Haluan selvittää, mitkä asiat ovat kutsuni kannalta olennaisia. Haluan karsia elämästäni niitä muita asioita, jotka varastavat aikaani olennaisimmalta.
  2. Haluan ottaa nurkumatta paikkani Jumalan valtakunnassa ja täyttää sen kunnioittaen niitä johtajia, jotka Jumala on minulle asettanut.
  3. Haluan olla rohkaisemassa meitä seurakuntana ymmärtämään sen, kuinka merkityksellistä on suunnata voimamme samansuuntaisesti. Etsitään ja tiedostetaan tehtävämme, paikkamme ja päämäärämme ja kuljetaan ”yhdyskuntana” määrätietoisesti sitä kohti.

Maria