Piilosta

Piilosta

Pia 8. maaliskuuta 2018

Se tunne, kun elämä satuttaa ja tahdot vain piiloutua

Käärit sydämesi silkkikuoreen

Varovasti, hellästi laskostaen jokaisen taitoksen

Se tunne tulee joskus kylään ja joskus se uskottelee tulleensa jäädäkseen

 

Mutta Hän, joka takoi sydämen salassa

Muovasi sen hellin ottein

Puhalsi siihen sykkeen kuin ylhäältä tulleen melodian

Hän kutsuu sitä piilosta

Arkaa, käpertynyttä sydäntä

 

Sydän, jääräpäinen ja peloissaan, ei tahdo tulla ulos

Kylmän onkalon kätköistä

Kudottuna kuin silkkiäistoukka harsoonsa

Roikkumassa passiivisena keinotekoisessa turvassaan

Ei tunne toista tapaa tai muuta tietä

Kuin välttää ja piiloutua

Piilottaa kipuaan

 

Hellä Muovaajan käsi

Ojentuneena nostamaan tuon pelokkaan sydämen

Ulos elämään, tuntemaan ja sykkimään uutta iloa

Surun läpi kulkenutta kasvonsa pessyttä iloa

Joka kyynelten jälkeen maistuu yhä suloisemmalta

 

Sydämen Etsijän katse ei syytä vaan näkee syvemmälle

Sen muovaajan uskollisuus ei horju

Se kestää kylmät kaudet

Piiloosta ulos Kutsujan ääni ei kanna katkeraa sointua

Tuo ääni parantaa ja rohkaisee

Se ravitsee värjöttelevän sydämen joka solua

Valaa siihen uskoa

 

Mitä voi epätoivo

Lannistumattoman Rakkauden edessä

Kun sydämen Muovaaja saapuu hiljaisen huokauksen kutsumana

Tuohon piilopaikkaan, salaiseen onkaloon, johon sydän on itsensä kätkenyt

 

Vahvoin, rakastavin ottein

Uskollinen aukaisee tukahduttavan silkkikuoren sydämen ympäriltä

Se pesee yksinäisyyden pois rakkaudellaan kuin lämmin kevätsade lumen jäännökset

Niin että mennyt on vain lannoitetta uudelle kasvuvaiheelle ja kolkko piilo-onkalo

Paikkana jälleen kerran uudelle kaiken muuttavalle kohtaamiselle

Uudelleen vahvistetulle lupaukselle

 

…”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

– Jeesus Kristus

Matt 28:20

 

Pia

 

Kuva: FreeImages.com / Stephen Coburn