Rakastan tätä seurakuntaa

Rakastan tätä seurakuntaa

Tanja 29. syyskuuta 2010

Tajusin juuri jotain. Rakastan tätä seurakuntaa! Rakastan Kristusta ja seurakuntahan on hänen ruumiinsa. Ei siis ihme, että rakastan tätä seurakuntaa!

Muutama vuosi sitten tulin uskoon ja siitä hetkestä alkaen elämäni muuttui kokonaan. Koin, että lopultakin olin löytänyt elämän tarkoituksen. Päivä päivältä uskoni vahvistui ja sisälläni alkoi kasvamaan rakkaus Jeesukseen. Rakkauden kasvaessa minua vaivanneet ahdistuneisuus, tyhjyys ja kipu hävisivät sisältäni. Ongelmani oli vaan, että en tuntenut yhtään uskovaa, jota olisin uskaltanut lähestyä ajatuksieni kanssa. Koin olevani yksin ja minua suretti, että en päässyt jakamaan iloani kenenkään kanssa.

Pyysin Jumalalta, että hän johdattaisi minut muiden uskovien luo ja eipä aikakaan kun selvisi, että uudet naapurimme olivat uskossa ja johdattivat minut seurakuntaan. Seurakunta oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Sain tutustua leppoisassa ilmapiirissä toisiin uskoviin ja Jumalan Sanaan. Imu Jumalaa kohti vaan vahvistui. Minäkin halusin kokea tuon saman ilon ja rauhan, mikä paistoi pastoreiden ja seurakuntalaisten silmistä. Miten mukavia ja ihania ihmisiä seurakunnassa olikaan. Sain heti hyviä ystäviä ja oli aivan mahtavaa, kun saimme iloita yhdessä Herran hyvyydestä!

Mielestäni on upeaa huomata, kun usko Jeesukseen näkyy ihmisestä! On hienoa katsoa, miten Hänen luomistyönsä pääsee oikeuksiinsa uskovassa. Usko näkyy silmistä, se paistaa läpi katseesta, eleistä ja ennen kaikkea asenteesta ja suhtautumisesta toisiin ihmisiin. Ihan sama, mistä taustasta henkilö tulee, kuinka rikkinäinen hän on alunperin ollut –  Jeesuksen kirkkaus ja sen myötä saatu sisäinen rauha, rakkaus ja nöyryys tekevät hänestä jollain tavalla upean luomuksen. Vaikka kaikilla meillä uskovillakin on omat kipuilumme ja ongelmamme ja se kirkkaus ei tunnu omasta mielestämme aina niin kirkkaalta, niin silti uskon, että se on aina olemassa. Jeesus pitää meistä kyllä kiinni ja loistaa sisältämme. Hän lisää kirkkauttamme uskon, rukouksen ja Sanan kautta.
 
Upeinta on, etteivät rikkinäisyytemme ja vajavaisuutemme estä Pyhän Hengen toimimista kauttamme. On valtava lahja, että saamme seurakuntalaisina kokoontua yhteen rukoilemaan toistemme, läheistemme ja ympäröivän yhteiskunnan puolesta. Yhteisessä rukouksessa piilee ihmisjärjen rajat ylittävä voima. Se on todellista armoa, kun me vajavaiset saamme Hänen kauttansa taivaalliset voimat käyttöömme ja voimme siten palvella pyhää Jumalaa. Hän on todellinen ja Hän elää ja vaikuttaa! Meidän tulee vain ottaa Hänet ja Hänen voimansa vastaan.
 
Todella upea luomus löytyy ihan kaikista ihmisistä, kunhan vaan katsoo pintaa syvemmälle. Raamatun mukaanhan Jeesus rakasti varsinkin rikkinäisiä, eksyneitä ja syntisiä ihmisiä. Jossain vaiheessa luulin, että näiden pahasti harhassa olevien ihmisten rakastaminen on vain Jeesuksen tai jotenkin erityisesti asiaan pyhittäytyneiden äiti-teresojen tehtävä, mutta lopulta tajusin, että Hänhän haluaa, että minäkin rakastan Hänen laillaan myös näitä vaikeammin rakastettavia ihmisiä. Jumala on luonut heidätkin ja rakastaa luomuksiaan vajavaisuuksista huolimatta. Kristus minussa antaa minulle voimaa rakastaa. Tämä on ihmiselle mahdotonta, mutta Jumalalle mahdollista!
 
Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." Joh. 13:34-35
 
"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä
suurempiakin. Minä menen Isän luo ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Joh. 14:12-13
 

Tanja, Vihdin pienryhmän vastuuhenkilö

Kommentit

Lisää omasi
  1. avatar

    Markus 30. syyskuuta

    Hyvä kirjoitus. Toki monissa uskovissakin pääsee silloin tällöin esille "vanha luonto", ja jotkut ei-uskovat mielellään nostavat juuri tällaiset tapaukset esille esittääksen uskon mahdollisimman kielteisessä valossa. Totuushan on, että olemme kaikki matkalla ja Jumalan työ on meissä kesken, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.