Suhteilla

Suhteilla

Pia 17. marraskuuta 2012

Työpaikoista todetaan usein, että niitä saa vain suhteilla. No eihän se ole koko totuus, mutta usein auttaa asiaa. Itsekin olen sen joskus todennut. Suhteista on hyötyä myös moneen muuhun.

Perheen, suvun, ystävien ja työpaikan ihmissuhteiden kautta saa kutsuja ties minkälaisiin juhliin. Hulppeisiin häihin, asuntomessuille, ilmaispäivään Linnanmäellä tai vaikkapa tanssiaisiin, kuten siskolleni juuri kävi. Silti, jos pitäisi valita vain jompi kumpi, ne suhteiden tuomat edut tai ne ihmiset elämässäni, valinta ei olisi vaikea.

Ilman rakkaita ihmisiä ei olisi kovin hauska edes nauttia monenmoisista yllätyseduista. Tanssiaisistakaan ei varmaan olisi niin paljoa iloa, jos ei sieltä tuntisi ketään. Juhlakuntoon laittautumisen riemun jälkeen voisi itseltäni ainakin loppuillan pilata orpo olo täysin vieraassa seurassa.

Yksi suurimmat suhde-edut elämääni tuonut henkilö on Jeesus. Vaikka haluankin ensisijaisesti elää Jeesuksen kanssa läheisessä suhteessa, koska hän on niin uskomattoman mahtava, olisi sääli, jos heittäisin hänen kauttaan saamani suhde-edut tyhjänpäiväisinä lähimpään jorpakkoon. Hänen suhteillaanhan sain jopa perheenjäsenyyden Jumalan lapseksi.

Suhteeni Jeesuksen kanssa on antanut minulle yhden koko elämäni pohjan mullistaneen pääsylipun. Paikka, johon tuolla kyseisellä VIP-passilla pääsen on aivan huikea. Tuon paikan nimi on armo.

Kyseistä paikkaa voisi varmaan jollain tasolla verrata siihen, että tällainen ahtaisiin penkkiriveihin tottunut lentomatkustaja pääsisi lentämään bisnesluokassa. Kuulopuheista päätellen ylellisten lentomukavuuksien lisäksi bisnesluokan lentoa odotteleville järjestetyt lounge-tilatkin ovat upeat. Ruokia notkuvat tarjoilupöydät ja houkuttelevan seesteiset sohvaryhmät saavat jo pelkästä ajatuksesta väsyneiden jalkojen jomotuksen vaimenemaan ja veden nousemaan kielelle.

Armo on paikkana todella hulppea, vielä paljon parempi kuin bisnesluokka. Se kattaa kaiken, mitä tarvitsen. Ja jos mokaan, mikä usein harmikseni tapahtuu, armossa asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Välillä minulta pääsee unohtumaan VIP-passini tuomat edut. Unohdan, mitä ulottuvillani on. Alan elää, kuin en olisikaan tuo Jeesukselle tärkeä Very Important Person. Samalla minulta unohtuu yksi mullistavimmista asioista. Se millä hinnalla Jeesus maksoi passini armon alueelle. Hänen kuolemansahan sinetöi minulle nuo pääsyoikeudet.

Jos joku kuolisi vaaratilanteessa puolestani, en varmasti unohtaisi tuota henkilöä koskaan. Mutta miksi unohdan niin kevyesti olkaa kohauttaen Jeesuksen kuoleman? Se, että kuolema tapahtui ennen syntymääni, ei tee siitä yhtään sen vähäpätöisempää. Aika ei pysty vähentämään jonkin näin merkittävän teon arvoa ja merkitystä. Aivan niin kuin timantinkaan arvoa ei ajankulu pysty haalistamaan.

Unohtamisen lisäksi jätän myös joskus tietoisesti käyttämättä pääsylippuani. Taka-alalla pyörii ajatus siitä, että "edut tuntuvat liian hyviltä ollakseen totta." Tilannetta voisi verrata siihen, että joku saisi työn kautta työsuhdeauton. Olisi aika typerää, jos hän silti yhä ajaisi omalla autollaan, kun pihassa seisoo firman auto, jonka käytöstä koituvat kulut huolehtii joku muu. Tietenkin hän ottaisi työsuhdeauton käyttöönsä ja myisi omansa pois. Jos kerran peltilehmän kohdalla olisi helppoa toimia noin rationaalisesti, miksi sitten VIP-passin suhteen helposti toimin, kuin minulla ei olisikaan sitä?

Häpeä omasta huonommuudesta ja tunne siitä, etten ole ansainnut jotain näin hyvää estävät minua astumasta armon ovista sisään. Nyt olisi varmaan jo korkea aika sisäistää kunnolla identiteettini Jeesukselle rakkaana ja etsiä oma nimellä merkattu sohva- ja ruokapaikkani armon alueelta.

(Roomalaiskirje 5:2)

Pia