Taivaankannen alla

Taivaankannen alla

Pia 19. toukokuuta 2017

Tahtomattaan sitä haaveilee suuresta ja mahtavasta. Katselee kuuta tähtitaivaalla ja odottaa jotain ennen kuulumatonta. Ehkä huomenna. Tänään oli vain tavallinen päivä, miettii siinä avaruuden suuruutta hämmästellessään. Mutta vuosien vieriessä, joskus suurten unelmoijakin näkee uusin silmin. Hän miettii, mitä jos sitä eläisi tänään toisin. Mitä jos tekisi niitä pieniä asioita, suurella rakkaudella. 

Pahinta, mitä unelmoijalle voisi kai käydä, olisi tulla kyyniseksi. Menettää loiste silmistään, tähtitaivasta katsellessa. Nähdä vain varpaisiinsa asti ja hukkua harmauden tuomaan tuskaan. Kuin siipensä loukannut lintu, joka istua kököttäisi häkissään ja katsoisi kaltereiden välistä muiden lentoa.

Unelmoijan suuri heikkous on kai sama, kuin hänen suurin lahjansa. Kyky katsella kauas ja nähdä näkymättömiä siltoja mahdollisuuksiin, voi joskus sumentaa lähinäön. Matkaan mukaan tulee helposti tyytymättömyys ja epätoivo ja arki pesee pois värinsä. Parempi silloin opetella katsomaan uudenlaiseen ulottuvuuteen.

Jos unelmoija opettelee katselemaan varpaisiinsa vailla kyynisyyden laseja, voi hän oppia näkemään jotain uutta, syvemmälle. Etsiä merkityksiä juuri tälle, pysähtyneeltä vaikuttavalle ajanjaksolle. Mitä silloin tapahtuu luonnossa, kun tuntuu että ei tapahdu mitään? Tehdäänkö tilaa kasvulle? Uudenlaiselle vahvuudelle ehkä. Kasvatetaan salaa juuria. Voimistetaan runkoa. Parannetaan kaarna-aukkojen haavoja. Kylmäkäsitellään villivoimaisen kasvin mukulaa. Kevään ensi kukkaa, joka pilkistää, kun lumikinoksia on vielä siellä täällä ja maa tuskin alkanut sulaa.

Katsele vain, unelmoija, tulevia. Mutta älä unohda tärkeintä. Aina ja kaikessa etsi Isän lempeää tuulahdusta. Läheisyyden löytäminen, kuin Elialla Karmel vuorella, voi vaatia suurten toiveiden jälkeen vain kärsivällisyyttä ja uskollista odotusta. Ei ollut myrskytuulessa. Ei maanjäristyksen ravistelussakaan. Ei, ei polttavassa tulessa. Vaan lopulta, hys! Tuossa, hiljaisessa tuulessa. 

Odota unelmoija sitä lempeää henkäystä. Se pitää sydämesi pehmeänä. Ja mielesi nöyränä. Joskus pieni on suurta ja maailmankaikkeuden Luoja kätkeytyy siihen. Kuka tietää. Tärkeintä on olla häntä lähellä ja oppia miten sinne löytää.

Pia

 

Kuva: FreeImages.com/ Debbie Schiel