Tarvitsevan ylistys

Tarvitsevan ylistys

Pia 14. joulukuuta 2017

Ylistyksen elämä osa 1/3

Vahva kokemus paksusta levosta Isän läheisyydessä pysäytti eräänä iltana. Paksuksi levoksi kuvaisin sitä sen vuoksi, että tuo kohtaamisessa jaettu kokemus toi mieleeni mielikuvan siitä kuin huoneessa olijoiden ylle olisi valutettu paksua hunajaa. Tuollaisessa levossa koko olemus ja aina ajatuksiakin myöten, on kyllästetty hyvyydelläsi. Kuin sydämen syke, joka äidin ja vastasyntyneen välillä tapailee toinen toistaan, saan olla kaikkineni kämmenelläsi ja muistaa ja kokea todella olevani siinä. Huolenpitosi keskiössä, kuin silmäteräsi. 

Jäin seuraavana iltana pohtimaan tuota yhteistä kohtaamista kanssasi, johon törmäsin keskellä minulle mitä kiireisintä, jännittävää ja tuhtia viikkoa, ystävieni kanssa. Omat lähtökuoppani edessä olleeseen hetkeen olivat parhaiten kuvailtuna hyvin tarvitsevat. Kaiken häslingin keskellä, hiljaa Isän huolenpidossa leväten, olin hyvin tietoinen siitä, miltä tuntuu koko kehossa jomottava sisäinen janon tunne. Tunne siitä, kun tuhat perhosta lepattaa sisimmässä. Muistin sen, miltä tuntuu suunnaton kaipuu astua kiireen ulkopuolelle. Odotus sisälle Isän taivaallisen rauhan vahvaan otteeseen pääsemisestä. 

Tuota iltaa varten tietyt turvaraamit oli riisuttu pois. Jotain olit kai jo tästä turvaraamien poistamisen tarpeellisuudesta minulle opettanut, kun olin alkanut odottaa, että nyt on varmasti jotain hyvää luvassa. Aiemmin olisin joutunut paniikkiin. Alkanut kasaamaan uusia turvamuureja tavalla tai toisella. Ja olinhan nähnyt, että vaikka se hyvä ei tulisi esiin välttämättä heti sillä kerralla kun suojamuurit purettiin, pohdin jo ennakkoon, että ehkä nyt laskettiin taas siemeniä maaperään jotain uutta varten, niinkuin aiemminkin.

Vieraalta tuntuva kitara pitkästä aikaa kädessä, vuosien lauluntekotauon jälkeen Isältä saatu uusi laulu, jonka ydinsanat olivat alkaneet yllättäen edellisiltana pyöriä päässä. Siinä oli muutama taskussa poltteleva kivi, heitettäväksi kiireen ja välinpitämättömyyden, sydämen turtuneisuuden ja epäuskon Goljatin otsaan. Kun pohdin tuota kaikkea juuri kokemaani, huolenpitosi mykisti minut taas, kun ajattelin miten syvästi rakastatkaan tätä hellästi vaalimaasi laumaa lampaita. Laskit heidät tarkkaan valitsemaasi uomaan juomaan kirkasta raikasta vettä. Suojaisassa poukamassa juotit rakkaitasi. Miten hyvä sinun kanssasi onkaan kulkea. Sinun, jolla on paimenen kädet ja leijonan sydän.

Pia

Kuva: FreeImages.com/ zizzy0104