Tositarinoita työmaalta osa 2

Tositarinoita työmaalta osa 2

Timo 10. maaliskuuta 2017

”Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on sellainen työmiehen lauantai.” Näin  lauloi Irwin aikoinaan. Se on valitettavan todellinen lausahdus vielä tänäkin päivänä tietyissä piireissä, vaikkakin edistystä parempaan on varmasti tapahtunut. Seuraavassa mahtava ja todellinen esimerkki siitä, kuinka Jumala kohtaa meitä arjen keskellä!

Olin tutustunut tähän mieheen jo vuosia aiemmin kesätöissä rakennuksilla. Miehen menneisyyteen kuului rankkoja asioita, kuten alkoholismia, oman perheen menettäminen juomisen takia, parisuhteiden menetyksiä, rattijuopumuksia, hiv:n saaminen ryyppyreissullaan, pettämistä, putkareissuja, kuolemaa ja tuhansien lupausten ja yritysten epäonnistumisia, syyllisyyttä, masennusta, lääkkeitä ynnä muuta sellaista.

Mies antoi elämänsä Jeesukselle muutamia vuosia sitten, mutta syyllisyyden taakka on ollut todella kova! Menneisyyden taakat ja jokapäiväinen taistelu raittiina pysymisestä ottaa veronsa. Olemme monet kerrat keskustelleet Jumalan armosta ja anteeksiannosta ja siitä, että Jeesus on kertakaikkisesti kuollut syntiemme tähden ja armo riittää. Menneitä ei tekemättömäksi saa, vaikka kuinka haluaisi. On vain riiputtava ristin sanomassa kiinni, korjattava mitä vielä pystyy ja ennen kaikkea luotettava Jumalan lupaukseen että ”sitä joka tulee minun luokseni minä en heitä pois!” Mutta todellisuudessa arjen keskellä tämän kaltaisten taakkojen kantaminen ja armon yhdistäminen on kuitenkin todella haastavaa! Onneksi Jumala on todellinen ja kuullut jokaisen rukouksemme, huutomme ja huokauksemme.

Eräänä kesäisenä aamuna kyseinen mies oli maalaamassa aitaa tien varressa, pohtien juuri näitä asioita. Kävelytietä pitkin lähestyi äiti ja pieni poika. Äiti käveli hieman edellä ja poika perässä. Äiti ohitti maalaamassa olleen miehen, mutta poika pysähtyi tämän kohdalle ja jäi katsomaan tarkkaavaisesti miehen touhuja. Maalaaja ja äiti vaivaantuivat selvästi tilanteesta ja äiti yritti houkutella poikaa lähtemään. ”No niin, mennään!” Mutta poika katsoi ihaillen maalaria ja sanoi: ”Wau, setä maalaa. Onpa tosi taitava, minäkin haluan maalata! Äiti sai pojan lähtemään ja he jatkoivat matkaansa. Samassa miehen täytti lämpö ja rauha ja hän kuuli ikään kuin jonkun sanovan: ”Minä en katso menneisiin.” 

Mies tajusi, että tämä pieni lapsi ei osannut edes ajatella mitään miehen menneistä. Hän katsoi vain ihastellen ja arvostaen, mitä mies tekee nyt tällä hetkellä. Äiti taas näki jo miehen kasvoista menneisyyden rippeitä ja halusi vaivaantuneena pois tilanteesta. Jumala näkee meidät, kuin tuo lapsi. Hän halusi osoittaa rakkauttaan tällä ihmeellisellä tavalla. Jumala kuuli huokaukset ja epätoivon. Jumala haluaa olla kanssasi joka päivä ja joka hetki rakastaen ja arvostaen sinua, missä ikinä oletkin.

Timo

 

Kuva: FreeImages.com/ Bruno Neves