Tunnematkaaja tummissa vesissä

Tunnematkaaja tummissa vesissä

Pia 7. toukokuuta 2017

Olen tutkinut viime aikoina tarkemmin erästä tunnetta. Kauan aikaa vain uhkaksi luulemaani. Tutustunut sen erilaisiin puoliin. Hiljattain tajusin erään piirteen olemassaolon, joka sai koko tunteen näyttäytymään ihan uudessa valossa.

Tajusin, että viha on suoja, eräänä arkisena iltana. Sinä iltana vihastuin ja toisin kuin yleensä, en säikähtänytkään tuota tunnetta. Jäin ikään kuin ulkopuolisena tarkkailemaan sitä. Aivan kuin takassa loimuava liekki, se lepatti elävänä suuntaan jos toiseen, mutta ei tehnyt tuhojaan. Mietin mielessäni, että viha on voimaa, jota pitää osata käsitellä oikein.

Aloin pohtia emokarhun vihaa, kuinka se suojelee tämän poikasia. Omia terveitä rajojamme suojelevaa vihaa, joka antaa voiman sanoa vastaan, kun pitää sanoa. Vihaisessa vimmassa sätkiviä käsiä, polttariporukan herättäessä sulhasen kylmällä vesisuihkulla.

Vihan, niin kuin tulenkin, kanssa pitää osata vain olla huolellinen ja varovainen. Sen suojeluvietti kun menee helposti liian pitkälle, jos ei pidä varaansa. Patoamalla tuon vaaralliseksi helposti yltyvän tunteen, se kääntyy puolestaan helposti jäytämään sisäänpäin. Sekään ei siis kannata. Salassa kytemään jäänyt tuli kun voi roihahtaa vielä viikkojen jälkeen metsäpaloksi.

Terveellistä tunnetutkimista tehneenä voi tulla omien tunteiden kanssa paremmin toimeen. Niinkuin partiolainen oppii tulen teon ja hallinnan viisaan taidon tulta käsittelemällä, voi tunteisiinsa matkaava oppia omista tunteistaan taitoja, jotka suojelevat elämää ja auttavat terveisiin rajoihin.

Raamattukin puhuu vihastumisesta. Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli, sanoo Efesolaiskirje (4:26). Tuona itsetutkiskelun iltana menin lopulta nukkumaan, sovinnon tehneenä, jälleen yhtä tutkimusmatkaa rikkaampana tunnematkaajana. ja olo oli myös kovin paljon kevyempi.

Pia

 

Kuva: FreeImages.com/ Andreas Krappweis