Työkiireen aiheuttama ahdistus

Työkiireen aiheuttama ahdistus

Naisten pienryhmäläinen 19. maaliskuuta 2013

Tiedän, että varsin monet tekevät liikaa töitä ja ovat siitä ahdistuneita. Itse ajaudun jatkuvasti tähän suohon. Haluan jakaa teille oman kokemukseni viime viikolta – josko se vaikkapa rohkaisisi jotakuta.

Olin pitkään tehnyt ylitöitä, heräillyt keskellä yötä miettimään työasioita ja vapaa-ajalla ajatuksissani tehnyt töitä jatkuvasti. Vaikka olin tehnyt päätöksen olla ajattelematta töitä, huomasin viiden minuutin kuluttua palanneeni työasioiden pariin. Halusinko tätä ja olinko pyrkinyt tähän aloittaessani uraani? En varmasti. Huomasin usein ajattelevani olevani huono työntekijä tai kenties turhan hidas töissäni, enkä sen vuoksi saanut asioita tehtyä. Siis stressioireitako? Kyllä.

Viime viikolla aloin olla epätoivoinen tilanteessani. Olin viikkokausia pähkäillyt asioiden järjettömyyttä ja tehnyt päätöksiä, että nyt tämä loppuu. Olin rukoillut ja oikeammin oikein ruikuttanut apua Jumalalta. Toivoin asioihin pikaista muutosta. Ajattelin vaihtavani työpaikkaa joko työpaikkamme sisällä tai etsiväni muuta työtä  – siis mitä tahansa pakoreittiä. Sitten taisin käyttää viimeisen oljenkorteni. Laitoin viestin pastorillemme tilanteestani ja pyysin nöyrästi häntä rukoilemaan asiani puolesta.

Hups – miten kävikään? Ennenkuin älysin, missä mennään, huomasin nukkuneeni yön lähes kokonaan, mieli oli rauhoittunut ja kykenin ajattelemaan muita asioita. Tuli tunne, että vähintäänkin 100 kilon taakka oli otettu pois harteiltani. Mistähän moinen mietin itsekseni hiukan hämilläni? Sitten muistin tämän viimeisen oljenkorteni – yhteydenoton pastoriin.

Oliko Jumala vastannut meidän yhteiseen rukoukseen näin? En siis vaihda tällä erää työpaikkaa, mutta voin kokea nykyisessä työssäni olevani hyvä työntekijä. Voin tuntea, että Jumala on läsnä ja Hän kannattelee minua käsillään. Itselläni on vielä pitkä askel asioiden parantamiseen, mutta Jumalan avulla se onnistuu. Ehkäpä tämä vaati nöyrtymistä ja faktojen toteamista, että itse en tähän kykene? Näkemään oman pienuuteni ja Jumalan suuruden? Voi olla, että kompastun samaan ansaan ensiviikolla, mutta toivon oppineeni jotain.  Jos ja kun omat voimat eivät riitä, voin kysäistä rukousapua vaikkapa Majakan pastoreilta tai rukouspalvelulta tai kaverilta. Yhdessä rukoillen asiat voivat edetä sukkelammin.  Ja jos tuntuu, ettei vastaus tule niin pian kuin toivomme, saamme ainakin tunteen, että meistä välitetään. On ystäviä. Yhdessä on kivempi taapertaa matkaa.

Terveisin,
Naisten pienryhmäläinen