Unohtumaton kyläreissu - osa 1

Unohtumaton kyläreissu - osa 1

Pia 28. helmikuuta 2012

Sain eräänä päivänä kyläkutsun erityisen mielenkiintoisen henkilön kotiin. Olin innoissani, sillä yleensä opin niin paljon enemmän tuntemaan toista, kun vierailen hänen kotonaan.

Olimme parhaillaan mieheni kanssa Havaijilla Missionuorten opetuslapseuskoulussa, kun eräässä rukoushetkessä minut kutsuttiin kyläilemään Isäni kotiin. Katselin ihmeissäni ympärilleni kodissa, joka oli niin ainutlaatuinen joka tavalla. Kodin ilmapiiri aivan kuin syleili minua kaikella sillä lämmöllä, joka on Isälle niin ominaista. Isä istui valtaistuimellaan ja Hän, Poika ja Pyhä Henki kilpailivat parhaillaan keskenään siitä, kuka osoittaisi rakkautta entistä runsaammalla ja luovemmalla tavalla.

Koti oli sisustettu hyvin erikoisesti. Sisustustyylinä oli puhtaasti rakkaus, jota oli viljelty niin runsaalla otteella, ettei enää tiennyt mihin sitä olisi laittanut. Mikä hassuinta, suurin osa tuosta rakkaudesta oli nestemäisessä muodossa. Se täytti Isäni kodin, taivaan, kuin valtameri. Koti sananmukaisesti tulvi. Sitten Isäni näytti minulle tulvaportit. Ne olivat odottamassa hetkiä, jolloin hän saisi vuodattaa rakkautensa tulvan elämääni. 

Isä kutsui minut keskelle kotiaan ja ympäröi minut Poikansa Jeesuksen ja Pyhän Henkensä kanssa rakkauden piirillä. Kun seisoin katse nauliintuneena Isän rakkautta säkenöiviin silmiin, hän kertoi, että tähän perheeseen minut oli adoptoitu. Tässä oli minun paikkani Isäni kodissa, hänen rakkautensa keskipisteessä.

Katsellessani Isääni lumoutuneena huomasin vielä erään yksityiskohdan, joka sai minut purskahtamaan nauruun. Kaiken sen rakkaudenpaljouden keskellä Isäni vielä kaiken huipuksi istui rakkauden päällä. Isäni istuinhan, armon valtaistuin, tarkoitti nimenomaan ansaitsemattoman rakkauden istuinta. Kun vierailun loputtua havahduin syksyisen lempeän havaijilaisen päivän todellisuuteen, huomasin olevani päästä varpaisiin asti aivan märkä hiestä. Oli ikään kuin tuo näkemäni taivaan täyttänyt nestemäinen rakkaus olisi tihkunut ylleni konkreettisesti.

Tuo yllättävä vierailu oli unohtumaton. Ei niinkään voimakkaan hengellisen kokemuksen tähden, vaan Isäni persoonan tähden. Se valloitti minut aivan ennen kuulumattomalla tavalla. Hän, Isäni, rakkaus itse, otti minut syleilyynsä. Kun katsoin hänen syviin silmiinsä, en voinut muuta kuin itkeä. Kaikki ne kuulopuheet Isäni rakkaudesta kalpenivat, kun hän konkreettisesti ja yksinkertaisesti vain rakasti minua tuossa hetkessä niin, että sydämeni ei sen jälkeen ollut enää sama.

Pia, Lähetys-Majakkalainen

Kommentit

Lisää omasi
  1. avatar

    Jessi 23. maaliskuuta

    Vau, onpa ollut hieno, vaikuttava kokemus. Soisin meille kaikille vastaavanlaista!