Uusin silmin

Uusin silmin

Pia 4. helmikuuta 2017

Joskus vastausta lähtee etsimään kaukaa ja vaikeasti. Odottaen suurta yllättävää käännettä, hätkähdyttävää ihmettä. Elian tavoin sitä kuuntelee hurjaa myrskyä ja etsii siitä merkkejä Jumalan puheesta. Tai tuntee maan järähtävän ja yrittää nähdä Isän liikkeellä. Hämmennys voi olla suuri, kun maailmankaikkeuden Luoja puhuukin hiljaisen tuulen hyminässä. Ohikiitävää pettymystä, lannistumista ja myrtynyttä mieltä. Kuin olisi tullut tyystin juksatuksi. 

Isä kohdistaakin katseeni johonkin vanhaan, tuttuun. Ratkaisuun, joka on ollut aina nenäni edessä ja jonka suhteen on niin helppoa tulla sokeaksi. Kuin Daavidin viisi kiveä. Pikkupojalla aina taskussa. Mihin niistä olisi tässä tilanteessa apua? Senkus jatkat niiden pyörittelyä taskussa. Mutta usein unohtuvat pienet asiathan ovat niitä ystävien tai puolisoidenkin välillä melkein kaikkein merkittävimpiä juttuja. Semmoisia, joita ei rahalla saa. Lempeä avunojennus, kuunteleminen oikeaan aikaan, ystävällinen sana, kun sitä kipeimmin kaipaa. 

Ovatkohan Isällekin kovin mieluisia ne pienet, huomaamattomalta tuntuvat asiat? Kiitollisuus asioista, joista tulee helposti itsestäänselvyys. Hetket, jolloin vain huokaan ja hengähdän ja ajattelen häntä. Itkun seasta ja siitäkin huolimatta, sydämestä nouseva syvä luottamus.

Pia

 

Kuva: FreeImages.com/ Dirk Sierd de Vries