Olen alkuvuoden lukenut Raamattua aikajärjestyksessä. Toisin sanoen, maaliskuun loppupuolelle tultaessa on tullut kahlattua läpi lakia, uhreja ja Vanhaa Testamenttia pahimmillaan – tai parhaimmillaan, riippuen näkökannasta. Kaikki erinäköiset uhrit, tarkasti määriteltynä, millainen eläin milloinkin, kenen toimesta, miten paloiteltuna ja miten poltettuna, ohjeita ohjeiden perään.

Rehellisesti sanottuna, pääosin lukukokemus on ollut lähinnä ponnistus ja mieleen on paikka paikoin jäänyt vähemmän kuin puhelinluetteloa lukiessa (jos joku vielä muistaa sellaisen paksun kirjan). Siispä kysymys kuuluu, mitä merkitystä tällä kaikella on minulle vuonna 2014. Toinen kysymys: jos Jumala on muuttumaton, miten tämä Mooseksen kirjojen Jumala on muka sama, kuin mistä luemme Uuden Testamentin puolella.

Uskallan väittää, etten ole ainoa, joka on näitä miettinyt.

Seuraavassa muutamia havaintoja ja ajatelmia liittyen ensimmäiseen kysymykseen:

  1. Jumala on järjestyksen Jumala. Koko laki uhreista ja vanhatestamentillisesta jumalanpalveluksesta on tarkasti määritelty. Kuka tekee mitä ja milloin, miten valmistaudutaan uhraamiseen, miten rikkomukset hyvitetään ja niin edelleen.
  2. Jumalalle tuotava uhrielukka oli aina joko ensimmäinen poikanen ja joka tapauksessa virheetön. Jumala odottaa, että mitä teemme tai tuomme Hänelle on parastamme. Raha-asioissa tätä voidaan soveltaa niin, että ansaitsemastani 1000 Eurosta se ensimmäinen satanen kuuluu Jumalalle, eikä se joka sattuu jäämään laskujen jälkeen. Muissa asioissa sovellan tätä niin, että jos teen jotain ajatellen tekeväni sen Jumalalle, annan parastani (tai näin sen pitäisi olla).
  3. Jumala ei tarvitse uhria ja hyvitystä vaan ihminen. Rikkomus Jumalaa vastaan on vakava asia. Siksi sellaisen rikkeen hyvittämiseen tarvitaan jotain, joka tuntuu ja joka on arvokasta. Tuohon aikaan se oli karjaeläimiä tai jotain muuta arvokasta. Jos tuo laki kirjoitettaisiin nyt, voisiko uhri silloin olla vaikkapa iPad tai jotain muuta? Ehkä ei kuitenkaan, iPad ei voi kuolla, mutta se uusi koira ehkä... Koko uhrisysteemi tuntui kiteytyvän siihen, että ihmisen piti luopua jostain hänelle arvokkaasta ja merkityksellisestä. Lisäksi vaadittiin uskoa; piti antaa ”ensi hedelmä”, ensimmäinen osa sadosta, ensimmäinen leipä jne. Mitä jos sitä toista ei olisi tullutkaan?
  4. Rikkomus vaatii hyvityksen - ja jostain syystä jonkun pitää silloin kuolla. On ehkä kliseistä todeta, että lukematta Vanhaa testamenttia (mutta pärjäisikö vähemmällä lihan käryllä?) ei voi ymmärtää Uutta testamenttia. Jeesus oli paitsi ensimmäinen, niin myös virheetön, ja siksi lopulta ainoa jonka kuolema voi hyvittää ihmisten rikkomukset.
  5. Mahtavaa, että laki on täytetty! Toisin sanoen, on ilo lukea läpi nuo kaikki määräykset ja ajatella, että minun ei tarvitse tuota toteuttaa! Jeesus vapautti meidät tuosta kaikesta omalla työllään.

Entäpäs se toinen kysymys Jumalan muuttumattomuudesta... Ehkä vastaus liittyy noihin edellisiin kohtiin. Vasta Jumalan oma poika pystyi vastaamaan Jumalan vaatimuksiin Isän vaatimalla tavalla. Silloin kun uskomme Häneen, Isä katsoo meitä Jeesuksen kautta, ja näkee kaiken sovitettuna. Jumala ei ole muuttunut, mutta ihmisten asema Hänen edessään on. Voisiko se mennä jotenkin näin?

Mikko, Majakan lähetysjohtaja