Ylistyksen elämä

Ylistyksen elämä

Pia 23. tammikuuta 2018

Ylistyksen elämä osa 3/3

Se salaperäinen ainesosa, joka tekee arkisesta hetkestä kohtaamisen, on hyvin yksinkertainen. Sen ytimessä kohtaa tarvitsevan lapsen ja rakastavan Isän sydän. Karussakin tilassa levittää Kuningas rauhansa, kuin paksun viittansa läsnäolijoiden suojaksi. Ylistyksen elämä opettaa minua, että tuo rauha asuu minun sisälläni, huolenpito, joka hohkaa Henkesi läsnäolosta sydämessäni.

Tuo salaperäinen ainesosa ei ole mitään käsinkosketeltavaa, mutta se voi muuttaa tunnelman tilassa kuin tilassa, kolkossa luolassakin, kuin kuninkaanlinnan juhlasaliksi. Tai kuin rauhan poukamaksi. Kuin huoneeksi, jossa vastasyntynyt vauvan tuhisee ensiuntaan ja onnesta häkeltynyt äiti on syvän, lempeän levollisuuden valtaama. Johonkin tuollaiseen kohtaamiseen tämä ylistyksen elämä kantaa avaimia mukanaan.

Haluat opettaa minua siitä, että sydämessäni minun ei tarvitse painaa ylistystä OFF-tilaan, koskaan. Voin kantaa sitä elävää, taivaasta virtaavaa vettä sisimmässäni lähteen tapaisena. Minun ei tarvitse kulkea ympäriinsä vesisankoja kolistellen, olkapäät lysyssä. Ja jos tulen janoiseksi, voin milloin tahansa juoda tuosta lähteestä.

En tiedä, miten ohjelmoidaan sydämen tilaksi ylistys. Mutta tiedän, kun olen kohdannut sinut. Kun arkisena aamuvarhaisena laitan ääni-Raamatun päälle ja ne tietyt sanat syöpyvät sydämeeni ja jokin minussa sykähtää. Tuota sykähdystä voin kantaa sisälläni, minne vain. Etsin sinua ajatuksissani arkisesta todellisuudestani. Lopulta löydän ajatuksen, kuin johtolangan, siitä, miten rakastatkaan minua. Ne pienet auttavat sattumat johtavat minut tunnistamaan pienessäkin myötätuulessa sinun puumerkkisi. Kaiken hyvän antaja. 

Kun tarvitsen apuasi isommin, sydän karrella, palaan niihin isoihin siirtoihin poluillani, joissa havaitsin lempeän kosketuksesi ja ihmeellisen johdatuksen sekoittuneen toisiinsa. Muistan vielä elävästi sen yhden hetken, kun avaa leväytit huolenpitosi pohjapiirustuksen elämässäni minun eteeni ja näytit, mitä vaiheita olet jo siitä toteuttanut. Ja se kolahti niin että itkin. Siinä coolisti istuvien nuorten keskellä, kirkon takaosassa.

Leivoinpa sitten millaista kakkua hyvänsä, ojennan käteni tuon salaperäisen ainesosan hyllylle. Avoimen, nälkäisen sydämen käsissä tuosta ainesosasta leipoontuu toinen toistaan mehevämpiä leivoksia. Ja ehkä näkyy taas ulospäin jotain siitä, mitä sinä teet minulle. Silmissäni se uusi loiste. Neonvalot kakkukauppani näyteikkunassa: "Olen rakastettu tytär."

Pia

Kuva: FreeImages.com/ bigfoot